Sosiaalinen kuntoutus murroksessa – kohti arjessa tapahtuvaa ammatillista muutostyötä
Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisilla aamukahveilla 5.6.2026 keskusteltiin sosiaaliohjauksen ja sosiaalityön roolista toimintakyvyn ja osallisuuden tukemisessa sekä niiden suhteesta uuteen työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palveluun. Paikalla oli 147 osallistujaa eri puolilta Suomea. Lyhyen kyselyn perusteella hyvinvointialueilla vaikutettiin olevan varsin eri vaiheissa uuden palvelun rakentamisessa; osa täysin alussa, toiset hyvinkin pitkällä.
Puheenvuoroissa tulevaa muutosta käsiteltiin monipuolisesti eri näkökulmista ja keskustelu kävi vilkkaana. Esiin nousi vahva yhteinen viesti: sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen painopiste on siirtymässä palvelujen koordinoinnista kohti asiakkaan arjessa tapahtuvaa ammatillista muutostyötä.
Lakimuutos palauttaa työn perustehtävän äärelle
Kehittämispäällikkö Anna Pekkarinen Sisä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta jäsensi puheenvuorossaan sosiaalihuoltolain uudistuksen ideologista muutosta. Sosiaalityötä ei tarkastella uudessa sosiaalihuoltolaissa enää ensisijaisesti palveluprosessien tai valmiiden rakenteiden kautta, vaan lähtökohdaksi nousee asiakkaan yksilöllinen tilanne ja tarve. Tämä merkitsee paluuta työn ytimeen: kohtaamiseen, kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja pitkäjänteiseen suhdeperustaiseen muutostyöhön. Samalla vahvistuu ajatus siitä, että sosiaalityön tehtävä ei ole vain tehdä palvelutarpeen arviointia vaan tukea toimijuutta, toivoa ja osallisuutta yhdessä ihmisen kanssa.
Toimintakyvyn ja osallisuuden tuki tapahtuu arjessa
Johtava sosiaalityöntekijä Sonja Vimparin puheenvuoro Helsingin sotepesta toi keskusteluun käytännön näkökulman. Toimintakyvyn ja osallisuuden tukeminen ei jää heillä periaatteeksi, vaan sitä rakennetaan osaksi suunnitelmallista asiakastyötä jo ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien. Käytössä ovat mm. asiakkuuksien segmentointi, omatyöntekijämalli sekä yksilö- ja ryhmämuotoinen sosiaalinen kuntoutus. Vaikuttava työ syntyy usein pienistä, mutta merkityksellisistä askelista arjessa. Tuki voi auttaa asiakasta löytämään uuden suunnan, vahvistamaan luottamusta ja kiinnittymään palveluihin aiempaa paremmin.
Miksi-kysymys haastaa koko järjestelmää
Kehittäjäsosiaalityöntekijä Laura Leppänen Länsi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta palautti keskustelun työn olennaiseen kysymykseen: miksi sosiaalityötä tehdään? Jos tavoitteena on todellinen muutos asiakkaan elämässä, ei riitä, että kirjataan toimenpiteitä tai ohjataan oikeaan palveluun. On tunnistettava, millaista muutosta tavoitellaan, miten sitä tuetaan ja miten sitä arvioidaan. Tämä haastaa myös mittarit ja johtamisen: mitataanko palvelujen käyttöä vai muutosta ihmisen arjessa, ja jääkö asiantuntijatyölle riittävästi aikaa rakenteiden ja suurten asiakasmäärien keskellä?
Työskentelykulttuuri, johtaminen ja rakenteet kaipaavat muutosta
Aamukahvien keskusteluissa kuului sekä toivo että huoli. Osaamista ja tahtoa muutokseen on, mutta suuret asiakasmäärät, resurssipaineet ja prosessilähtöiset rakenteet voivat viedä tilaa juuri siltä työltä, jota uudistus pyrkii vahvistamaan. Siksi kysymys ei ole vain keinoista, vaan myös mahdollisuuksista käyttää niitä. Jos sosiaalihuoltolain uudistus halutaan viedä aidosti ja menestyksekkäästi käytäntöön, tarvitaan lakimuutoksen rinnalle myös muutosta työskentelykulttuurissa, johtamisessa ja rakenteissa.