Palvelujärjestelmä

Palvelujärjestelmä voi synnyttää hyvinvointi- ja terveyseroja, jos erilaisten ihmisten tarpeita ei huomioida. Erityisesti ongelmia on työelämän ulkopuolella olevien ja matalasti koulutettujen ihmisten saamissa palveluissa.

Esimerkiksi ennaltaehkäisevät palvelut vähentävät inhimillistä kärsimystä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Palvelujen käytössä on kuitenkin suuria sosiaalisia eroja. 

Työssäkäyvät ja hyvin koulutetut ihmiset käyttävät paljon ennaltaehkäiseviä palveluja, mutta heikommassa olevassa asemassa olevat ihmiset hyötyisivät niistä eniten.

Mikä luo eriarvoisuutta palvelujärjestelmään?

  1. Palvelun hinta. Kaikkein pienituloisimmille ja lähes tulottomille ihmisille nykyiset asiakasmaksut tai matkakulut voivat olla liian korkeita. Pienituloiset ihmiset voivat säästää siinä, etteivät tule hoitoon.
  2. Tieto ja osaaminen. Hyvin koulutetuilla ihmisillä on yleensä paremmat tiedot palveluista kuin vähemmän koulutetuilla. Eroja on myös esimerkiksi tietotekniikan käytössä. Tämä on tärkeää huomioida, kun suunnitellaan sähköisiä palveluita.
  3. Palvelujen sijainti ja alueelliset erot. Jos palvelut sijaitsevat kaukana tai ovat vaikeasti saavutettavissa, ihminen saattaa pitkittää hoitoon hakeutumista. Hän saattaa jättää terveystarkastukset ja muut ennaltaehkäisevät palvelut kokonaan väliin. Se vaikuttaa esimerkiksi sairauksien löytymiseen ja hoidon tuloksiin.
  4. Ongelmat asenteissa. Ihmiset voivat kohdata erilaisia vaikeuksia palvelujen käytössä, eivätkä he ehkä luota avun saamiseen. Myös ammattilaisilla voi olla vääriä asenteita.

Tarpeen mukaisten palveluiden saaminen ei aina toteudu kaikissa väestöryhmissä parhaalla mahdollisella tavalla. 

Esimerkiksi koulutuspalveluissa koulupudokkuutta voi lisätä  

  • Seuranta- ja ohjausjärjestelmä puutteellisuudet
  • Palveluiden puute tai niiden näkymättömyys
  • Toisen asteen koulutukseen siirtymisen nivelvaiheen kipukohdat

Lähteet 

Manderbacka K (ym). Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tutkimuksesta tiiviisti 9/2017. 

Kinnunen K (toim.) Sairas köyhyys: Tutkimus sairauteen liittyvästä huono-osaisuudesta diakoniatyössä. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:7. 

Rotko T ym. (2011) Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007-2010. THL Raportti 8/2011.

Tilles-Tirkkonen T ym. (2018) Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien kiinnostus ja mahdollisuudet digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön. Yhteiskuntapolitiikka 83(3), 317-323.

Koulupudokkaat

Työministeriö (2006) Väyliä työhön, Tupo 2 -työryhmän mietintö 2006.

Työministeriö (2005) Työvoimatoimiston keskeiset työprosessit ja niiden tuottavuuden kehittäminen. Loppuraportti.

Muualla palvelussa

Hyvinvointijohtaminen
Kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien ja alueiden yhteinen tehtävä.