Tulot jakautuvat suomalaisessa yhteiskunnassa voimakkaasti esimerkiksi koulutuksen, työmarkkina-aseman, iän ja kotitalouden elinvaiheen mukaan.

Koulutus ja ikä vaikuttavat toimeentuloon

Moni pelkän perusasteen koulutuksen saaneista tienaa vähemmän kuin pidemmälle koulutetut. Vain pieni osa perusasteen koulutuksen saaneista kuuluu korkeampiin tuloluokkiin. Alimpiin tuloluokkiin kuuluvista suurin osa on työmarkkinoiden ulkopuolella ja on esimerkiksi varhaiseläkkeellä, opiskelemassa tai lomautettuna.

Nuoret aikuiset ja yli 65-vuotiaat ovat useammin pienituloisia. Myös yhden hengen talouksissa pienituloisuus on yleisempää kuin muissa kotitalouksissa. Työssäkäyvistä suomalaisista suurin köyhyyden riski on yksinhuoltajilla. 

Käytettävissä olevien tulojen osuudet kertovat eroista

Ylin tulokymmenys saa reilusti yli viidenneksen ja kolme korkeinta kymmenystä noin puolet kaikista tuloista. Kolme alinta tulokymmenystä taas saa vain noin 15 % kaikista käteen jäävistä tuloista.

Köyhyys koskettaa erityisesti perustoimeentulon varassa eläviä

Köyhyyttä mitataan niin sanotun suhteellisen köyhyysasteen avulla. Kotitalous on köyhä silloin, kun sen käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta. 

Työelämän ulkopuolella olevien köyhyysriski on huomattava. Kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat pitkään eläneet pelkän perustoimeentulon varassa eläneet. Heidän tulonsa koostuvat yleensä useista päällekkäisistä tukimuodoista. Perusturvan varassa elävien köyhyysriski on tänä päivänä paljon suurempi kuin se oli parikymmentä vuotta sitten.

Erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ajaa ihmisiä köyhyyteen ja useiden tukimuotojen varaan. Esimerkiksi työmarkkinatukea saavan kokonaistulot muodostuvat työttömyysturvan lisäksi yleensä asumistuesta ja toimeentulotuesta.

Tuloerot ja köyhyys yhä ongelma Suomessa

Vaikka tuloerot ovat kansainvälisesti verrattuna Suomessa pienet, ne ovat kuitenkin viime vuosina kasvaneet. Tuloerot ovat kasvaneet erityisesti suurituloisimpien ja muiden välillä, mutta myös keski- ja pienituloisten välillä. 

Tuloerot ja köyhyys kasvoivat Suomessa voimakkaasti 1990-luvun loppupuolella. 2000-luvulle tultaessa kasvu pysähtyi, mutta alkoi jälleen vuosikymmenen puolivälissä. Vuonna 2008 tuloerot pienenivät ja köyhyys laski ensimmäisen kerran lähes vuosikymmeneen.

Pienituloisuus taas on lähtenyt laskuun 2010-luvulla. Vuonna 2016 pienituloisia oli 11 % väestöstä. Sen sijaan ainoastaan perusturvan varassa elävien määrä on noussut. Heitä oli lähes 5 % vuonna 2016. Myös tulottomien määrä on noussut.

Miksi tuloerot ja köyhyys ovat kasvaneet?

• Työttömyys kasvoi voimakkaasti 1990-luvun laman aikana ja se jäi korkeammalle tasolle kuin ennen 1990-luvun lamaa.
• Laman seurauksena suomalaiseen yhteiskuntaan jäi suuri joukko pysyvästi työelämästä syrjäytyneitä.
• Tulonsiirtojen ja verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus on heikentynyt.
• Tämä selittyy ennen kaikkea sillä, että perus- ja vähimmäisturvan taso on jäänyt jälkeen yleisestä ansiokehityksestä. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosa on tällä hetkellä samalla tasolla kuin se oli 20 vuotta sitten. Se kattaa vain noin kaksi kolmasosaa kohtuulliseksi katsotusta minimistä.

Köyhyydellä on negatiivisia vaikutuksia 

Köyhyys on yhteydessä useisiin hyvinvoinnin vajeisiin. Näitä ovat esimerkiksi pitkäaikainen työttömyys, raskas työ, alhainen asumistaso ja heikko terveydentila. Nämä kasautuvat vaihtelevina yhdistelminä samoihin väestöryhmiin.

Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kasvanut nopeasti 1990-luvulta alkaen. Se on muuttunut yhä useammin pysyväksi ongelmaksi. Erityisen vaikeassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet. Köyhyys ja sen seuraukset siirtyvät usein sukupolvelta toiselle.