Suomen väestön henkistä kriisinkestävyyttä on vahvistettava

Henkinen kriisinkestävyys on keskeinen osa kokonaisturvallisuutta. Se tarkoittaa ihmisten, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan kykyä kohdata muutoksia, selviytyä kriiseistä sekä palautua häiriötilanteiden jälkeen. Samalla se luo edellytyksiä rakentaa tulevaisuutta myös epävarmuuden keskellä.

Kriisinkestävyyttä vahvistetaan arjessa

Henkinen kriisinkestävyys rakentuu arjessa ja sitä vahvistetaan parhaiten normaaliaikana, kun yhteiskunta toimii ennakoidusti. Sen perustaa vahvistavat toimivat palvelut, osallistumisen mahdollisuudet, turvallinen ja ennakoitava arki, merkitykselliset ihmissuhteet sekä kokemus siitä, että yhteiskunta toimii oikeudenmukaisesti ja kohtelee ihmisiä reilusti.

"Henkistä kriisinkestävyyttä voidaan vahvistaa vähentämällä eriarvoisuutta ja rakentamalla yhteiskuntaa, jossa on hyvinvointia, arjen turvaa ja vahvoja yhteisöjä – ja jossa jokainen voi luottaa saavansa apua ja tukea sitä tarvitessaan", sanoo johtava tutkija Laura Kestilä.

Henkinen kriisinkestävyys on Suomessa kohtuullisella tasolla

Turvallisuusympäristön muutokset, kuten kansainväliset konfliktit, ilmastonmuutos, teknologinen murros, tekoäly ja maailmanlaajuiset terveysuhat haastavat yhteiskuntien vakautta sekä ihmisten turvallisuuden kokemusta. Muuttuvassa toimintaympäristössä kyky luottaa tulevaisuuteen, säilyttää psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen toimintakyky ja toimia yhdessä on yhä tärkeämpi osa yhteiskunnan turvallisuutta.

"Väestön henkinen kriisinkestävyys on Suomessa vielä kohtuullisella tasolla, mutta siinä on havaittavissa myös huolestuttavia kehityskulkuja. Mahdollisuudet koulutukseen, toimeentuloon ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen vahvistavat henkistä kriisinkestävyyttä. Taloudellinen epävarmuus ja palveluiden heikentyminen voivat puolestaan rapauttaa tulevaisuususkoa sekä väestön henkistä kriisinkestävyyttä", toteaa tutkimuspäällikkö Minttu Tikka.

"Pitkittyneet kriisit ovat heikentäneet ihmisten jaksamista, luottamusta ja tulevaisuudenuskoa sekä lisänneet taloudellisia ongelmia. Samalla erot väestöryhmien hyvinvoinnissa ovat merkittäviä ja vastakkainasettelu on voimistunut. Eriarvoisuus ja epäluottamus heikentävät kykyä kohdata kriisejä", jatkaa Laura Kestilä.

Luottamus on turvallisuuden edellytys

Kriisitilanteissa yhteiskunnat toimivat vahvimmin silloin, kun ihmiset voivat luottaa viranomaisiin, päätöksentekoon, palveluihin, tiedotusvälineisiin ja toisiinsa. Luottamus vahvistaa toimintakykyä, kannustaa osallistumaan yhteisten ongelmien ratkaisemiseen ja tukee viranomaisten mahdollisuuksia johtaa ja viestiä häiriötilanteissa.

Korkean luottamuksen yhteiskunnissa ihmiset ovat valmiita auttamaan toisiaan, noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä ja kantamaan vastuuta yhteisestä turvallisuudesta.

"Luottamus on sekä sosiaalisen kestävyyden että henkisen kriisinkestävyyden ytimessä. Suomessa luottamus on edelleen kansainvälisesti korkealla tasolla. Tämä perusta uhkaa kuitenkin murentua, jos eriarvoisuus ja osattomuus lisääntyvät", kertoo Laura Kestilä.

Hyvinvointi vahvistaa yhteiskunnan kantokykyä

Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta tukee väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä, ehkäisee eriarvoisuutta ja tarjoaa kaikille mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan. Tärkeää on arjen turva ja kokemus siitä, että yhteiskunnan turvaverkot toimivat silloin, kun elämässä kohdataan vastoinkäymisiä.

Turvallinen, osallistava ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta luo vahvan perustan myös kriisien kohtaamiselle.

Kokonaisturvallisuus on yhteinen tehtävä

Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (YTS 2025, Turvallisuuskomitea) henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan seitsemästä elintärkeästä toiminnosta, joilla turvataan kokonaisturvallisuusmallin toteutuminen. Sillä tarkoitetaan yksilöiden ja yhteiskunnan kykyä kestää henkistä painetta ja selviytyä kriisien vaikutuksista.

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli perustuu yhteistyöhön. Turvallisuutta rakentavat yhdessä viranomaiset, yritykset, järjestöt, yhteisöt ja kansalaiset.

Henkistä kriisinkestävyyttä on seurattava nykyistä paremmin

Henkisen kriisinkestävyyden vahvistaminen edellyttää järjestelmällistä ja jatkuvaa seurantaa. Tarvitsemme päivittyvää tietoa siitä, miten eri väestöryhmät ja alueet pärjäävät ja missä riskit kasaantuvat. Tarvitaan myös tutkimusta resilienssiä vahvistavista ja heikentävistä tekijöistä.

Pitkäjänteinen seuranta, tutkimus ja tietoon perustuva päätöksenteko auttavat tunnistamaan vahvuuksia ja haavoittuvuuksia sekä kohdentamaan toimenpiteitä sinne, missä ne vahvistavat eniten yhteiskunnan turvallisuutta ja kriisinkestävyyttä.

Tällainen tieto on välttämätöntä, jotta varautumisen ja valmiuden suunnittelu perustuu todellisuuteen eikä oletuksiin. Silloin päätöksenteko on ennakoivaa eikä reaktiivista.