Sosioekonomiset erot mielenterveydessä alkavat jo lapsuudessa – perheiden elinoloja on tuettava
Mielenterveyden häiriöt kasautuvat sosiaalisesti ja kietoutuvat tiiviisti eriarvoisuuden kysymykseen. Suomen Akatemian rahoittamassa MEDIG tutkimushankkeessa selvitettiin miten mielenterveys, perhetausta, koulutus ja geneettinen alttius yhdessä muovaavat elämänkulun eriarvoisuutta – ja missä kohdin tähän kehitykseen olisi mahdollista vaikuttaa.
Tutkimustulosten perusteella mielenterveyden häiriöt ovat keskeinen, mutta ei ainoa mekanismi eriarvoisuuden syntymisessä. Mielenterveyden häiriöt alkavat varhain, vaikuttavat koulutuspolkuihin ja voivat vahvistaa huono-osaisuutta, jos niihin ei puututa ajoissa.
Perheiden ja oppilaiden ja opiskelijoiden saama varhainen ja riittävä tuki näyttäytyvät hankkeen tulosten valossa keskeisinä välineinä, joilla mielenterveyden sosioekonomisia eroja voidaan kaventaa.
Vanhempien matala koulutustaso ja oma mielenterveyden häiriö ovat riskejä lapsen mielenterveydelle
Koko Suomen 4–17 vuotiaita koskevassa rekisteritutkimuksessa havaittiin, että mielenterveyden häiriöt jakautuvat epätasaisesti lasten ja nuorten kesken jo varhain. Noin viidellä prosentilla lapsista ja nuorista oli erikoissairaanhoidossa todettu mielenterveyden häiriö tai psykiatrinen hoitokontakti.
Vanhempien koulutustaso oli johdonmukaisesti yhteydessä lapsen mielenterveyden häiriöihin, vahvemmin kuin perheen tulotaso. Mitä matalampi vanhempien koulutus, sitä suurempi riski lapsella oli mielenterveyden häiriöön – ja tämä yhteys säilyi läpi lapsuuden ja nuoruuden.
Vanhempien mielenterveysongelmat puolestaan lisäsivät lasten riskiä mielenterveyshäiriöihin merkittävästi, mutta eivät selittäneet mielenterveyden sosioekonomisia eroja.
”Vanhempien mielenterveysongelmat kietoutuvat yhteen sosioekonomisen aseman kanssa, ja molemmat ovat vahvasti yhteydessä lapsen mielenterveyshäiriöihin, joilla puolestaan on negatiivisia seurauksia lapsen tulevalle sosioekonomiselle asemalle. Eli sosioekonomisia terveyseroja ja niiden syntymekanismeja on tarkasteltava ylisukupolvisesti ja dynaamisesti”, sanoo johtava tutkija Maria Vaalavuo.
Nuoruuden mielenterveys selittää osan huono-osaisuuden periytymisestä
Hankkeessa tarkasteltiin myös sitä, kuinka suuri osa huono-osaisuuden periytymisestä sukupolvelta toiselle liittyy nuoruusiässä todettuihin mielenterveyden häiriöihin.
Tulokset osoittavat, että nuoruudessa diagnosoidut mielenterveyden häiriöt ovat vahvasti yhteydessä heikompaan sosioekonomiseen asemaan varhaisaikuisuudessa myös silloin, kun perhetausta ja koulumenestys huomioidaan.
Mielenterveys selittää kuitenkin vain osan huono-osaisuuden periytymisestä koko väestössä.
”Tulokset viestivät, että mielenterveyttä on tärkeä tukea, mutta samalla varottava huono-osaisuuden yksipuolista “medikalisaatiota”, Vaalavuo sanoo.
Lapsuuden mielenterveys vaikuttaa koulutus- ja tulopolkuihin
Lapsuuden mielenterveyshäiriöt ohjaavat koulutus- ja tulopolkuja koko nuoruuden ja varhaisaikuisuuden ajan silloinkin, kun vertaillaan sisaruksia, jotka jakavat saman kasvuympäristön.
Mielenterveyshäiriöitä kokeneilla oli matalampi peruskoulun päättöarvosana, suurempi riski jäädä ilman toisen asteen tutkintoa ja pienempi todennäköisyys suorittaa korkeakoulututkinto. Nämä erot näkyivät myös varhaisaikuisuuden ansioissa.
”Sisarusvertailut osoittivat, etteivät erot selity yksinomaan perhetaustalla, vaan mielenterveys on yhteydessä koulutus- ja tulokehitykseen myös saman perheen sisällä”, Vaalavuo kertoo.
Geenitieto tuo uusia näkökulmia eriarvoisuuden tutkimukseen
Monitieteinen hanke yhdisti poikkeuksellisen laajoja suomalaisia rekisteriaineistoja, geneettistä tietoa sekä monipuolisia ja osittain uusiakin tilastollisia menetelmiä.
Tulokset muodostavat kokonaiskuvan siitä, miten mielenterveyden sosioekonominen eriarvoisuus alkaa jo varhaisessa lapsuudessa, miten se voi vahvistaa huono-osaisuuden periytymistä ja miten koulutuspolut voivat toisaalta lieventää, toisaalta vahvistaa näitä eroja.
”On hyvä miettiä, miten yhteiskuntamme suhtautuu henkilöihin, joilla on mielenterveyshäiriöitä. Millaisia mahdollisuuksia on niillä, jotka kamppailevat mielenterveyden kanssa jo varhaisessa iässä, ja miten instituutiot, kuten koulutusjärjestelmä, voivat joko ehkäistä tai vahvistaa syrjäytymistä”, Vaalavuo pohtii.
Lisätietoja
Maria Vaalavuo
johtava tutkija
THL
puh. 029 524 6754
[email protected]
Vaalavuo, M., Niemi, R., Suvisaari, J. (2022). Growing up unequal? Socioeconomic disparities in mental disorders throughout childhood in Finland. SSM – Population Health, 20, 101277.
Niemi, R., Vaalavuo, M., Suvisaari, J. (2022) Sosioekonomiset erot mielenterveyden häiriöissä ilmenevät jo elämänkulun alussa lapsilla ja nuorilla. THL Tutkimuksesta tiiviisti 38/2022.
Dobewall, H., Sirniö, O., Vaalavuo, M. (2023). Does social disadvantage persist over generations due to unevenly distributed mental health problems? A longitudinal investigation of Finnish register data. Social Science & Medicine, 330, 116037.
Vaalavuo, M., Friel, C., Sirniö, O. (2026) Diverging destinies? A sibling fixed effects study on family background differences in the educational and economic consequences of childhood mental health disorders. INVEST working paper 153/2026.