Kenelle ohje on tarkoitettu?
Tämä rokotusohje on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille. THL toimii tartuntatautien torjunnan kansallisena asiantuntijalaitoksena ja laatii ohjeita kansallisen rokotusohjelman ja muiden yleisten rokotusten toteutukseen. THL:n antamat ohjeet eivät ole juridisesti velvoittavia.
Mikä on poliorokote?
Rokote, joka ehkäisee polioviruksen aiheuttamaa halvausoireista tautia.
Kenelle poliorokote annetaan?
Poliosuojaa tarjotaan maksutta kaikille osana kansallista rokotusohjelmaa.
Poliota torjutaan Suomessa kolmella eri rokotevalmisteella. Näitä ovat
- erillinen poliorokote (IPV)
- viitosrokote (DTaP-IPV-Hib)
- nelosrokote (DTaP-IPV).
Tällä sivulla kerrotaan erillisestä poliorokotteesta eli IPV:stä.
Kansallisessa rokotusohjelmassa erillistä poliorokotetta voidaan tarvittaessa antaa polion perusrokotussarjassa ja tehosterokotteena.
Kansallisessa rokotusohjelmassa 14 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien henkilöiden rokotuksiin käytetään erillistä poliorokotetta.
Alle 14-vuotiaiden rokotuksiin käytetään joko erillistä poliorokotetta tai tarvittaessa nelos- ja viitosrokotteita. Nelos- ja viitosrokotteita käytetään, jos lapsen rokotussuojaa pitää täydentää myös muita tauteja vastaan, joita näillä rokotteilla ehkäistään.
Kansallisen rokotusohjelman erillistä poliorokotetta voidaan tarvittaessa käyttää eri väestöryhmien rokotuksiin tilanteissa, joissa polio voisi aiheuttaa tartuntatautiepidemian. Näissä tilanteissa THL antaa ohjeet rokotteiden käytöstä. THL määrittelee myös ne tilanteet, jolloin perusrokotussarjan jälkeen voidaan tarvita tehosterokotuksia.
THL suosituksen mukaisesti kansallista rokotusohjelmaa varten hankittua erillistä poliorokotetta voidaan antaa tehosteena
- Henkilölle, joka matkustaa yli neljän viikon ajaksi korkean polioriskin maahan.
- Suomeen saapuvalle henkilölle, joka on oleskellut yli 4 viikkoa korkean polioriskin maassa.
- Tarvittaessa henkilölle, joka työskentelee pitkäaikaisesti vapaaehtoistyössä korkean polioriskin maista saapuvien parissa.
Turvapaikanhakijalle tai muulle maahanmuuttajalle, joka saapuu korkean polioriskin maasta tai joka asuu yhteis- tai yksityismajoituksessa korkean polioriskin maista tulevien kanssa.
Henkilölle, joka asuu korkean polioriskin maasta hiljattain saapuneen kanssa.
Työnantajan on huolehdittava siitä rokotussuojasta, mitä työolosuhteet vaativat. Työterveyshuolto arvioi työn vaatiman suojatarpeen. Työntekijä saa tarvitsemansa rokotukset työterveyshuollosta.
Myös polion sairastanut tarvitsee rokotteen. Tämä johtuu siitä, että polioviruksia on kolmea eri alatyyppiä (1, 2 ja 3). Taudin aiheuttaa aina yksi alatyyppi, eikä sairastamisesta saa suojaa kahta muuta poliovirustyyppiä vastaan.
Mitä erillistä poliorokotetta käytetään ja mitä se sisältää?
Kansallisessa rokotusohjelmassa käytetään inaktivoitua poliorokotetta (IPV). Tällä hetkellä erillisenä poliorokotteena käytetään Imovax Polio -rokotetta.
- Rokote ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia.
- Vaikuttavana aineena on kolmenlaisia kokonaisia, tapettuja polioviruksia.
- Apuaineena on sokeria, suoloja, aminohappoja, vitamiineja ja puhdistettua vettä.
- Rokotteessa ei ole tehosteaineita.
- Rokote sisältää pienen määrän fenoksietanolia säilytysaineena.
- Rokotteessa on erittäin pieniä jäämiä formaldehydiä.
Imovax Polio -rokotteen koostumuksesta (Lääkeinfo.fi)
Katso rokotepakkauksesta tarkemmat ohjeet rokotteen käyttövalmiiksi saattamisesta.
Taudinaiheuttamiskykyinen poliovirus voi kiertää väestössä pitkäänkin aiheuttamatta halvausoireista tautia. Koska pistettävä, ei-elävä poliorokote ei suojaa elimistöä tehokkaasti poliovirustartunnalta, myös rokotettu voi levittää poliovirusta, vaikka on itse suojassa halvausoireiselta taudilta.
Suomessa ei tällä hetkellä ole käytössä elävää heikennettyä suun kautta otettavaa poliorokotetta (OPV).
Annostus ja aikataulu
Yksi IPV-rokoteannos on 0,5 ml.
Jos poliorokotuksia ei ole annettu kansallisen rokotusohjelman aikataulun mukaan, huomioi pysyvän perussuojan rakentamisessa seuraavat asiat:
Jos rokotukset on aloitettu alle vuoden iässä, rokotteita tarvitaan yhteensä neljä annosta. Näistä kaksi täytyy olla annettuna noin yksivuotiaana ja sen jälkeen.
Jos rokotussarja aloitetaan vuoden iässä tai sitä myöhemmin, kolme rokoteannosta riittää aikavälillä 0, 2 ja 6 kuukautta.
Katso tarkemmat ohjeet poliosuojan täydentämiseen eri-ikäisillä: Nopeutettu rokotusohjelma ja poikkeamat
Perussarjan jälkeen Suomessa ei yleensä tarvita tehosteita. Tehosterokote kuitenkin tarvitaan tietyissä tilanteissa. Katso lista näistä tilanteista Kenelle poliorokote annetaan -otsikon alta.
Rokotusohjeet
Anna poliorokote, ihon alle (SC) tai lihaksensisäisesti (IM).
Sairastettu polio ei estä rokottamista.
Mitkä ovat rokotteen vasta-aiheet ja varotoimet?
Rokotetta ei saa antaa henkilölle, joka on todennetusti saanut anafylaktisen reaktion
- aiemmasta poliorokotteesta
- samoja ainesosia sisältävästä muusta rokotteesta.
Älä anna poliorokotetta kuumeen tai kuumeisen taudin aikana, vaan siirrä rokotusta.
Poliorokotevalmisteet eivät sisällä merkittäviä antibioottijäämiä, joten antibiootille allergiset voidaan rokottaa normaalisti. Myöskään formaldehydiallergia ei yleensä estä poliorokotteen antamista.
Mitä hyötyjä poliorokotteella on?
Poliorokotukset antavat hyvän suojan halvausoireista tautia vastaan. Kattavia rokotuksia tarvitaan joka puolella maailmaa niin kauan kuin poliota jossain esiintyy.
Maailman terveysjärjestä (WHO) käynnisti vuonna 1988 polionhävitysohjelman. Laajamittaisten poliorokotusten ansiosta villi poliovirus ja sen aiheuttama halvausoireinen tauti on hävinnyt jo useimmista maista ja maanosista.
Rokotusten avulla villipoliovirustyyppi 2 (WPV2) ja villipoliovirustyyppi 3 (WPV3) on saatu hävitettyä.
Lisätietoa polion esiintymistilanteesta maailmalla ja polionhävitysohjelmasta:
Polioeradication (WHO, tietoa englanniksi)
Mitä haittoja poliorokotteella voi olla?
Suomessa käytössä olevat poliorokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Niistä ei voi saada polio-oireita.
Tavallisin haittavaikutus on paikallisreaktio. Myös kuumetta, muita ohimeneviä yleisoireita ja ihottumaa voi ilmetä. Nämä oireet alkavat yleensä parin vuorokauden sisällä rokottamisesta ja kestävät muutamia vuorokausia.
Paikallisoireet eivät estä jatkorokotuksia. Myöskään ihoreaktiot eivät useimmiten estä jatkorokotuksia. Pistosalueen paikallisoireita, särkyjä ja kuumetta voi hoitaa kuume- ja kipulääkkeillä.
Poliorokotussuositukset Suomessa eri vuosikymmenillä
Suomessa on käytetty kolmelta poliovirustyypiltä suojaavaa IPV-rokotetta poliorokotusten käynnistymisestä lähtien. Elävää heikennettyä suun kautta annettavaa OPV-rokotetta on käytetty Suomessa ainoastaan vuonna 1985, jolloin sen avulla torjuttiin polioepidemiaa.
Vuosina 1957–1985:
- Perusrokotussarja 5, 6 ja 18–24 kuukauden iässä.
- Tehosteet 6, 11 ja 16–18 vuoden iässä.
- Poliorokotusten alkuvaiheissa myös 1940-luvulla syntyneitä rokotettiin kouluissa.
- Miehille tarjottiin tehosteannos armeijassa vuosina 1958–1985.
Vuosina 1986–2004:
- Vuoteen 2002 asti perusrokotussarja 6, 12 ja 20–24 kuukauden iässä. Tehosteet 6, 11 ja 16 vuoden iässä.
- Vuosina 2003–2004 perusrokotussarja 6, 12 ja 20–24 kk ja tehoste 6–7 vuoden iässä.
- Vuosina 1986–1994 poliorokotusta suositeltiin 10 vuoden välein myös kaikille niille, joiden rokotussuoja perustui vanhaan heikompitehoiseen rokotteeseen.
- Miehille tarjottiin tehosteannos armeijassa vuosina 1986–2000.
- Lisäksi suositeltiin poliotehostetta 5–10 vuoden välein polioriskin alueelle matkustettaessa.
Vuodesta 2005 lähtien:
- Perusrokotussarja 3, 5 ja 12 kuukauden iässä osana viitosrokotetta (DTaP-IPV-Hib).
- Tehoste 4 vuoden iässä osana nelosrokotetta (DTaP-IPV).
- Vuosina 2005–2016 tehosteannosta suositeltiin, jos henkilö matkusti maahan, jossa poliota esiintyy ja jos henkilön edellisestä poliorokotuksesta oli yli 5 vuotta.
- Vuodesta 2017 lähtien tehosteannosta on suositeltu, jos edellisestä poliorokotuksesta on yli 12 kuukautta ja jos henkilö
- matkustaa yli neljäksi viikoksi korkean polioriskin maahan
- tulee Suomeen, kun on oleskellut korkean polioriskin maassa yli neljä viikkoa
Poliorokotteen historia rokotusohjelmassa
Poliorokote tuli kansalliseen rokoteohjelmaan vuonna 1957, jolloin rokote annettiin vuonna 1940 ja sen jälkeen syntyneille neuvoloissa ja kouluissa. Rokotteena käytettiin pistettävää IPV-rokotetta.
Vuosina 1960–1961 järjestettiin myös joukkorokotuksia, jotta mahdollisimman moni saisi kahden rokoteannoksen antaman suojan poliota vastaan. Arviolta noin puolet väestöstä sai tuolloin poliorokotuksen.
Vuonna 1984–1985 Suomessa ilmeni pieni polioepidemia, jonka vuoksi vuonna 1985 järjestettiin joukkorokotuksia. Koko väestölle tarjottiin OPV-rokotetta (ns. sokeripalarokote).
Lisäksi kaikille alle 18-vuotiaille tarjottiin yksi lisäannos aikaisempaa IPV-rokotetta ennen OPV-rokotusta. Erityisiin riskiryhmiin kuuluville tarjottiin uutta tehokkaampaa poliorokotetta (IPV).
Arviolta noin 95 prosenttia väestöstä sai tuolloin poliorokotuksen ja Suomessa siirryttiin käyttämään aiempaa tehokkaampaa IPV-rokotetta.
Vuonna 2005 lasten rokotuksissa siirryttiin käyttämään viitos- ja nelosrokotetta, joiden osana lapsi saa myös poliosuojan.
Suositukset ja raportit
Kansallinen varautumissuunnitelma polion paluun torjumiseksi 2025–2027
