Legionellabakteereja tutkitaan monenlaisista vesinäytteistä, kuten lämpimästä käyttövedestä, talousvedestä, jäähdytys- ja kostutusvesistä, kylpylävesistä sekä jätevesistä. Lisäksi analysoidaan kiinteämpiä näytteitä, kuten lietettä, multaa ja kompostinäytteitä.
Legionellabakteerin viljelymenetelmä perustuu standardiin SFS-EN ISO 11731:2017 ja näytteen likaisuus määrittää käytettävän matriisin:
- Matriisi A: puhtaat vedet (esim. talousvesi, uima- ja porealtaat, kostutusvesi, luonnonvesi). Maljat: BCYE, BCYE+AB, GVPC.
- Matriisi B: vähän likaisemmat vedet (esim. jäähdytys- ja prosessivesi). Maljat: BCYE, GVPC.
Toisin kuin muista legionellan ympäristönäytteistä, jäähdytysvesinäytteistä määritetään myös aerobisten mikrobien pitoisuus. Tämä tehdään pintaviljelynä TH-alustoille, 2 vuorokauden kasvatuksella 30 °C:ssa. Menetelmä ei ole akkreditoitu. - Matriisi C: likaiset näytteet (esim. jätevesi, liete, multa, komposti). Maljat: GVPC.
Kasvatus tapahtuu 36 °C:ssa 10–12 vuorokauden ajan. Näytteet konsentroidaan ja muiden mikrobien kasvua rajoitetaan antibiooteilla, lämpökäsittelyllä ja happokäsittelyllä.
Legionella-analyyseihin sisältyy samaan hintaan myös heterotrofisten bakteerien määritys viljellen (R2A-alusta, 14 vrk), sillä se antaa taustatietoa vesijärjestelmän mikrobeille tarjoamista yleisistä kasvuolosuhteista.
Tulokset ilmoitetaan
- Vesinäytteistä: pmy/l (pesäkkeitä muodostavat yksiköt per litra)
- Kiinteistä näytteistä: pmy/g (pesäkkeitä muodostavat yksiköt per gramma)