Julkinen keskustelu korostaa yksilön puutteita, ei yhteiskunnan rakenteiden ongelmia - onko vaihtoehtoja olemassa?

Julkinen keskustelu yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista, kuten päihteiden tai huumausaineiden käyttäjistä, ruoka-avun asiakkaista tai sosiaaliturvaetuuksia tarvitsevista ihmisistä, on varsin yksilökeskeistä ja negatiivista, kuten seuraavat uutisotsikot kertovat: 

Jopa seinään pultattu sydäniskuri vietiin, kun varastelu Triplan uudessa asuinkorttelissa alkoi (HS 17.2.2026)

Vaateliikkeen yrittäjä totesi Ylen haastattelussa, ettei ole kiva, kun ”puistokemistejä” notkuu keskustassa (Yle 30.10.2024)

Huumeidenkäyttäjät valtasivat vantaalaisen taloyhtiön – ”Kaikki pelkäävät” (Ilta-Sanomat 3.10.2025)

Huono-osaisuus näyttäytyy julkisessa keskustelussa suurelta osin yksilön ominaisuutena, joka johtuu hänen omista puutteistaan. Kyse on niin sanotusta deficit-ajattelusta (puuteajattelu), jossa heikossa asemassa olevat ihmiset nähdään itse syypäinä omaan tilanteeseensa.

Deficit-ajattelu kääntää katseen pois rakenteellisista tekijöistä

Kun katse ohjataan ”puistokemistien” käyttäytymiseen tai sydäniskureita varasteleviin ihmisiin, ei tarvitse keskustella siitä, onko yhteiskunnan rakenteissa, kuten päihdepalveluissa tai sosiaaliturvaetuuksissa, puutteita. 

Tyypillinen esimerkki katseen kääntämisestä yksilöön on velvoitteiden ja sanktioiden asettaminen työttömille työnhakijoille – vaikka todellinen syy työttömyyteen on työpaikkojen puute.

Pahimmillaan deficit-ajattelu kiteytyy vaihtoehdottomuuteen (TINA, There is No Alternative). Esimerkiksi sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset on kehystetty usein retoriikalla, että muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. 

Miksi yksilöön keskittyminen ei toimi?

On varsin paljon tietoa siitä, että deficit-ajatteluun pohjautuvat keinot varsin nopeasti käytetty loppuun. Kun töitä ei ole, ei ole myöskään tehokasta rangaista yksittäistä ihmistä töiden puuttumisesta.

Etuuskelpoisuusvaatimukset aiheuttavat tutkimusten mukaan myös stressiä ja heikentävät siten ihmisen toimintakykyä. Se on syy, miksi taloudellisen etuuden alentaminen tai menetys ei myöskään motivoi työnhakuun. 

Suomessa sosiaaliturvan leikkaukset ovat johtaneet lähinnä kasvavaan köyhyyteen. Toimeentulotuen saajien määrä on kääntynyt leikkausten jälkeen kasvuun. Syrjäytymisriskissä ja talousvaikeuksissa olevien ihmisten määrä on huipussaan.

Pitkäkestoinen vaikuttavuus tarvitsee rakenteellisia toimia

Vaihtoehtoinen ajattelutapa tarkoittaisi sen tunnustamista, että yksilön pahoinvoinnin taustalla on rakenteellisia ongelmia. Se merkitsisi esimerkiksi ihmisen toimijuutta tukevien palvelujen vahvistamista, resurssien siirtämistä sanktioivien toimien valvonnasta ihmisten ja yhteisöjen osallistamiseen. 

Esimerkiksi Lounais-Englannissa on otettu käyttöön tutkittuun tietoon pohjautuva Three Conversations (3Cs) -malli, jossa vahvistetaan ihmisen voimavaroja hyödyntämällä yhteisön resursseja ja henkilökohtaisia vahvuuksia. Mallin käytön on havaittu vähentävän pitkäaikaisen tuen tarvetta.  

Lounais-Englannin malli muistuttaa Suomessa vuosina 2018–2019 tehtyä Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilua, jossa hyvinvointia tavoiteltiin kokonaisvaltaisesti asiakkaan tarpeisiin kiinnittyen. Taloudellista tukea käytettiin kannusteena, ei rankaisuna. Kokeilun tuloksena syntyi ensimmäistä kertaa myös tietoa aikuissosiaalityön vaikuttavuudesta AVAIN-mittarin avulla.

Kokeilemalla ja tutkimalla lisätietoa vaikuttavuudesta

Rohkeita kokeiluja tarvitaan myös nykymaailmassa, sillä ihmisen toimintaa ei voi ennakoida pelkkien talouslaskelmien avulla.

Sosiaaliturvaetuuksiin voitaisiin kokeilemalla lisätä elementtejä, jotka tukisivat nykyistä paremmin ihmisten mahdollisuuksia toimia ja edetä elämässään. Esimerkiksi osa-aikatyön, opiskelun tai kuntoutuksen yhdistäminen etuuksiin pitäisi olla joustavampaa, eikä pienikin ansiotulo saisi johtaa välittömästi etuuden merkittävään pienenemiseen. Vaikuttavuutta tulisi arvioida asiakastietojärjestelmiin integroidun AVAIN-mittarin avulla.

Kokeilujen avulla olisi mahdollista seurata, muuttuuko ihmisen toimintakyky työttömyyden aikana, jos sosiaalityö keskittyy vahvistamaan ihmisten toimijuutta ja mahdollisuuksia käyttää omia voimavarojaan. 

Vaihtoehdottomuus ei ole tulevaisuutta

On tärkeä saada deficit-ajattelun rinnalle ja sijaan vaihtoehtoisia keskusteluja ja kokeiluun uusia sosiaaliturvaa ja palveluita yhdistäviä malleja. 

Kokeilujen avulla saisimme tietoa siitä, miten etuuksia ja palveluita voitaisiin kehittää tarkoituksenmukaisemmin, jotta koko sosiaaliturvan rahoitus ja oikeutus perustuisivat monipuoliseen tutkimustietoon - ei pelkästään rajallisiin kustannuslaskelmiin, joiden hyödyt jäävät yleensä lyhytkestoisiksi.

Lue lisää

Strengths-based approaches—Perspectives from practitioners (The British Journal of Social Work, 54(1), 168–188)

Supporting meaningful implementation and evaluation of strengths-based approaches in adult social care: A theory of change for The Three Conversations (The British Journal of Social Work)

Kohti tunnustavaa sosiaaliturvaa. Aikuissosiaalityön toimijuuden rakentuminen Osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa (Tampereen yliopisto)

Jopa seinään pultattu sydäniskuri vietiin, kun varastelu Triplan uudessa asuinkorttelissa alkoi (Helsingin sanomat)

Suomalaiset kertovat, miten huumeet näkyvät heidän asuinalueellaan Myyrmäessä, Töölössä ja Matinkylässä (Ilta-Sanomat)

From the strengths perspective to an empowerment–participation–strengths model in social work practice (The British Journal of Social Work, 51(4), 1425–1444)

Osallistavaa aikuissosiaalityötä: Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun tulokset (Julkari)

What is deficit thinking? An analysis of conceptualizations of deficit thinking and implications for scholarly research. Currents, 1(1) (Michigan Publishing)   

The Three Conversations®(Partners4Change)

Yrittäjä moitti tuulikaappiin pissaavia päihteiden käyttäjiä – ”Kaupunki kuuluu kaikille”, vastaa päihdetyöntekijä (Yle)