Sote-rahoituksen tarvelaskennan tulee edelleen perustua tietoihin väestön sairastavuudesta
Rekisteritietoon pohjautuva sairastavuuden ja sitä kautta palvelutarpeen arviointi on nykytiedon valossa tarkin tapa kohdentaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus palvelutarpeen mukaisesti eri hyvinvointialueille.
Esimerkiksi pelkästään ikään, sukupuoleen ja sosioekonomisiin tekijöihin pohjautuva demografinen malli ennustaa heikommin alueen asukkaiden palvelujen käyttöä.
THL on julkaissut vastineen Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden laatimaan muistioon, joka koskee sote-rahoitusmallia.
Muistiossa esitetään sekä kritiikkiä mallia kohtaan että kehitysehdotuksia.
Sote-rahoitusmallista päättää viimekädessä eduskunta. THL ei päätä mallista, vaan tekee lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti mallin kehittämiseen liittyvää tutkimusta ja laskee vuosittain jokaiselle hyvinvointialueelle tarvekertoimen. Kertoimien perusteella kukin alue saa rahaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen.
Pitkäaikaisdiagnoosien lisäksi laskennassa hyödynnetään useita muita tietolähteitä
Tarvekertoimien laskennassa hyödynnetään useita eri tietolähteitä, ja THL:n rekistereistä poimittavat pitkäaikaisdiagnoosit ovat vain yksi tietolähteistä.
Jotta alueiden asukkaiden sairastavuus tunnistettaisiin mahdollisimman kattavasti, laskelmissa käytetään myös käyntisyy- ja sivudiagnoositietoja sekä muiden muassa Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekisteritietoja.
”Alueiden väliset erot käytetyssä sairastavuustiedossa ovat tämän vuoksi lopulta paljon vähäisempiä kuin erot pelkästään pitkäaikaisdiagnooseissa”, sanoo THL:n erikoistutkija Tuukka Holster.
Holster myös muistuttaa, että vaikka rekisteriaineistot eivät ole täydellisiä, niiden laatu paranee koko ajan. Hyvinvointialueet ja muut toimijat toimittavat jatkuvasti kattavammin tietoa rekistereihin, mikä parantaa rahoituksen tarvelaskelmien oikeellisuutta.
Palvelujen tarvetta ehkäisevien kannustimien lisäämistä tulee selvittää
Sairastavuustiedon kattavuuden paraneminen ja hyvinvointialueiden toimittamien tietojen laatuerot ovat aiheuttaneet alueiden rahoitukseen vaihtelua vuosittain.
Tämä on heikentänyt rahoituksen ennakoitavuutta ja vaikeuttanut talouden suunnittelua alueilla, mikä on ongelmallista.
Vuoden 2026 alusta alkaen rahoitukseen on tuotu vakautta laskemalla tarvekertoimet kahden vuoden keskiarvona. Näin yksittäisen vuoden vaihtelut sairastavuudessa tai tietotoimituksissa eivät vaikuta rahoitukseen niin paljon.
THL kannattaa sen selvittämistä, miten palvelujen tarvetta ehkäisevien kannustimien painoarvoa voitaisiin kasvattaa sote-rahoituksessa.
”Kannustinmittareiden valinnan pitää perustua huolelliseen tutkimukseen, jotta ne eivät esimerkiksi ala ohjata palvelutuotantoa väärään suuntaan”, Holster sanoo.
Vastuu tietojärjestelemistä on alueilla itsellään
Muistiossa todetaan, että THL:n ohjeistus pitkäaikaisdiagnoosien määrittelystä on epäselvä ja osa rahoituslaskelmissa huomioiduista pitkäaikaisdiagnooseista olisi kertaluonteisia.
THL toteaa vastineessaan, että sekä potilastiedon kirjaamiseen että tietojen toimittamiseen THL:n hoitoilmoitusrekistereihin on olemassa omat kansalliset ohjeistuksensa.
Lääkärillä on velvollisuus tehdä potilaan taudinmääritys lääketieteellisin perustein ja noudattaa kirjaamisen ohjeistuksia. Myös sairauden pysyvyyden määrittely on lääkärin tehtävä.
Tietojen toimittaminen THL:n hoitoilmoitusrekistereihin on puolestaan eri toimintaa kuin itse kirjaaminen. Myös tietojen toimittamiselle on oma ohjeistuksensa, jota hyvinvointialueiden ja tietojärjestelmätoimittajien tulee noudattaa.
Vastuu tietojärjestelmäratkaisuista on alueilla itsellään.
THL järjestää loppukeväästä hyvinvointialueiden kanssa rahoitusmallia koskevia työpajoja. Yksi teemoista koskee pitkäaikaissairauksien erottelua akuuteista sairauksista.
Lisätiedot:
Piia Aarnisalo
johtaja
THL
p. 029 524 7048
Tuukka Holster
erikoistutkija
THL
p. 029 524 7937
