Tutkimus: MPR-rokotusten kyky estää tuhkarokon leviämistä on säilynyt vuosikymmeniä
Suomessa säilynyt laumasuoja tuhkarokkoa vastaan viittaa MPR-rokotteen (tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokote) pitkäkestoiseen tehoon jatkotartuntojen estämisessä, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Jos rokotteen teho olisi oleellisesti alentunut, korkean rokotuskattavuuden Suomessakin olisi todennäköisesti nähty laajempia epidemioita, kuten useissa muissa Euroopan maissa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Turun yliopiston ja LUT-yliopiston tutkijat analysoivat tuhkarokon vasta-ainetasojen ja laumasuojan välistä yhteyttä. Tutkimuksessa hyödynnettiin Suomessa MPR-rokotettujen tutkimuskohortista vuosina 1982–2012 kerättyä aineistoa.
Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluu kaksi MPR-rokotusannosta, jotka annetaan lapsille yhden ja kuuden vuoden iässä.
”Usein tarkastellaan sitä, millaiset vasta-ainetasot riittävät estämään tartunnan saamisen. Laumasuojan kannalta olennaista kuitenkin on, että riittävän suuri osa väestöstä ei levitä virusta eteenpäin. Vaikka rokotteen antama immuunisuoja ei aina estäisi tartuntaa kokonaan, se voi vähentää viruksen lisääntymistä elimistössä niin, ettei tartunnan saanut levitä virusta eteenpäin”, kertoo THL:n erikoistutkija Simopekka Vänskä.
Vasta-aineiden lisäksi immuniteettiin vaikuttavat soluvälitteinen immuniteetti ja pitkäikäiset muistisolut.
Korkealla rokotuskattavuudella kyetään varmistamaan, etteivät yksittäiset tartunnat aiheuta epidemioita
Tutkimuksessa määriteltiin niin sanottu palomuuriväestö, eli se osuus väestöstä, jolla immuniteetti on riittävä joko estämään tartunta tai katkaisemaan tartuntaketju.
”Tämän väestönosan on oltava riittävän suuri, jotta laumasuoja toteutuu”, Vänskä selittää.
Tutkimuksessa pyrittiin päättelemään, mikä vasta-ainetaso riittää tähän väestönosaan kuulumiseen. Lähtökohtana käytettiin havaintoa, ettei Suomessa ole esiintynyt laajoja tuhkarokkoepidemioita 1980-luvun jälkeen.
Ensin arvioitiin vasta-aineiden laskunopeus rokotusten jälkeen, minkä pohjalta laskettiin eri ikäryhmät yhdistäen väestön vasta-ainetasot vuonna 2022. Näiden tietojen perusteella määritettiin eri vasta-ainekynnyksillä sen väestönosan suuruus, joka ei kykene tuhkarokkoa tartuttamaan. Vasta-ainekynnyksen pääteltiin olevan kelvollinen, jos tämän väestön osuus oli riittävä laumasuojan kannalta.
Yksiselitteistä vasta-ainekynnystä ei kuitenkaan voitu määrittää. Mittausmenetelmät ovat vaihtuneet vuosikymmenten tutkimusjakson aikana, mikä aiheutti epävarmuutta vasta-ainetulosten vertailukelpoisuudessa.
Tutkimuksessa ei pystytty täysin ratkaisemaan, johtuuko epidemioiden puuttuminen siitä, että teho jatkotartuntoja vastaan säilyy matalallakin vasta-ainetasolla vai siitä, että vasta-aineiden väheneminen hidastuu merkittävästi ajan myötä. Molemmissa tapauksissa rokotukset estävät tartuntojen leviämistä pitkäkestoisesti.
”Tutkimuksen johtopäätös on selvä: rokotukset ylläpitävät laumasuojaa ja sen säilyminen riippuu ensisijaisesti riittävän korkeasta rokotuskattavuudesta”, Vänskä sanoo.
Laumasuojan ylläpitämiseksi tuhkarokkoa vastaan rokotuskattavuuden tulisi olla yli 95 prosenttia, sillä rokottamattomassa väestössä tauti tarttuu erittäin herkästi. Suomessa MPR-rokotteen kahden annoksen rokotuskattavuus on viime vuosina laskenut.
Vuonna 2018 syntyneistä lapsista MPR-rokotteen toisen annoksen oli 7 vuoden ikään mennessä saanut noin 92 prosenttia. Riski paikallisiin epidemioihin matalan rokotuskattavuuden alueilla on jo olemassa.
Lasten rokotuskattavuus (THL)
Lisätiedot
Miracle Amadi, Simopekka Vänskä, Irja Davidkin, Heikki Haario, Tuija Leino, Merit Melin, Kari Auranen, Mia Kontio: Sustaining herd immunity against measles: Insights from a serological cohort study in an outbreak-free population. Infection.
Simopekka Vänskä (mallintaminen)
erikoistutkija
THL
puh. 029 524 8575
[email protected]
Mia Kontio (MPR-seurantakohortti, rokotusohjelma, paikalla 8.6. alkaen)
johtava asiantuntija
THL
puh. 029 524 8365
[email protected]