Mitä voimme tehdä huumekuolemien vähentämiseksi?

Suomessa kuolee vuosittain 200–300 ihmistä huumeisiin – osa heistä nuoria aikuisia. Vuonna 2024 huumausainekuolemia oli yhteensä 247. Kuolleista miehiä oli 197 ja naisia 50. Yleisin ikäryhmä oli 40–44-vuotiaat. Alle 25-vuotiaita oli 40. Suurin osa huumekuolemista on tapaturmaisia myrkytyksiä ja olisi estettävissä oikea-aikaisella tuella ja hoidolla.

Huumekuolemien taustalla monia syitä

Huumekuolemien suuri määrä Suomessa liittyy moniin tekijöihin, kuten riskialttiisiin käyttötapoihin (käyttö pistämällä) ja monipäihdekäyttöön, jossa kuolema aiheutuu eri aineiden yhteismyrkytyksestä (buprenorfiini, amfetamiinit, bentsodiatsepiinit ja alkoholi).

Huumeiden ongelmakäytön taustalla on useita kuormittavia tekijöitä, kuten hoitamattomia mielenterveyden ongelmia, traumaattisia kokemuksia, epävakautta asumisolosuhteissa, henkistä pahoinvointia ja näköalattomuutta, ylisukupolvista huono-osaisuutta ja sosiaalista eristäytymistä. 

"Varhaisessa vaiheessa annettu tuki, selkeät hoitopolut ja kiinnipitävä ote voivat ehkäistä päätymistä tilanteisiin, joissa riski kuolemalle kasvaa. Myös mielenterveysongelmien hoito on ensisijaisen tärkeää, jotta voidaan estää päihdekierteen syvenemistä ja tähän liittyviä vakavia seurauksia", sanoo THL:n erityisasiantuntija Sanna Kailanto.

Haittoja vähentävä työ ja hoitoon pääsy vähentävät kuolemia

Tärkeintä huumekuolemien ehkäisemiseksi on turvata matalan kynnyksen päihde- ja riippuvuuspalvelujen saatavuus koko maassa. Tällä hetkellä noin puolella hyvinvointialueista on järjestetty päihteitä käyttäville ihmisille suunnattua etsivää ja jalkautuvaa työtä. 

Nopeasti saavutettavat, laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä yhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö ovat ehdoton edellytys sille, että saamme huumekuolemat ja muut huumeista aiheutuvat haitat vähenemään.

Esimerkiksi terveysneuvontatyö on hyvinvointialueiden lakisääteistä, haittoja vähentävää työtä, jonka avulla voidaan tavoittaa huumeita pistämällä käyttäviä ihmisiä ja samalla ehkäistä huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja, sairauksia ja kuolemia.

"Palveluihin tulee resursoida ja niitä tulee kehittää siten, että hoito ja tuki on yksilöllistä, oikea-aikaista ja laadukasta. Kun henkilö pääsee hoitoon ilman tarpeetonta viivettä, hoidossa pysyminen paranee ja kuolemanriski pienenee", Kailanto toteaa.

Yhteistyö ja tiedonkulku vahvistavat toiminnan vaikuttavuutta

Huumekuolemien ehkäisy edellyttää sujuvaa ja ajantasaista tiedonvaihtoa huumeita käyttävien henkilöiden, viranomaisten ja kolmannen sektorin välillä, jotta tieto riskeistä, palveluista ja tuen tarpeesta välittyy oikea-aikaisesti kaikille toimijoille.

Huumekuolemien ehkäisyyn ei ole olemassa yhtä toimenpidettä tai menetelmää, jonka käyttöönotto ratkaisisi kaiken. 

"Huumekuolemien ehkäisy vaatii toimijoiden välistä yhteistyötä, sujuvaa tiedonkulkua ja jatkuvuutta osana palvelujärjestelmää. Kun vastuu on yhteinen ja rakenteet kunnossa, apu tavoittaa ajoissa," Kailanto sanoo.

Tiedonvaihto, yhtenäiset käytänteet ja vastuunjako eri toimijoiden kesken ovat keskeisiä. Lisäksi on tärkeää seurata vaikuttavuutta — mitkä toimet johtavat kuolemien määrän laskuun ja missä on parannettavaa.

Tavoitteena on vähentää haittoja, joita huumausaineiden käytöstä aiheutuu käyttäjälle itselleen, hänen läheisilleen sekä yhteisöille ja koko yhteiskunnalle.

Huumekuolemien ehkäisyn rinnalla tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että yhteisötasolla ehkäistään päihteiden käytön aloittamista ja palveluissa tarjotaan varhain tukea.

Kielteisten asenteiden purkaminen helpottaa hoitoon hakeutumista

Huumeita käyttäviin henkilöihin ja heidän palveluihinsa liittyviä ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita on purettava, jotta ihmiset uskaltavat hakea apua. 

"On erittäin tärkeää tuoda painokkaammin esille, että päihderiippuvuus on sairaus, johon tarvitaan ja johon on olemassa hoitoa, ja että päihderiippuvuudesta voi toipua. Ihmisten motivaatio hakeutua hoitoon paranee, kun heitä ei leimata rikollisiksi, vaan heidät kohdataan apua ja tukea tarvitsevina kansalaisina", sanoo erikoissuunnittelija Inari Viskari. 

"Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa koulutettua henkilöstöä, arvostavaa kohtaamista ja rakenteita, joissa palvelujen käyttäjien puhe kuuluu. Kun luottamus kasvaa, avun hakeminen ja hoitoon kiinnittyminen lisääntyvät."