Henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu viranhaltijoille ja ammattilaisille, jotka tekevät päätöksiä rajoitustoimenpiteistä, ja joutuvat käyttämään ja soveltamaan niitä.

Ohje perustuu ajantasaiseen lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja laillisuusvalvojien ratkaisuihin. Yhteydenpidon rajoittamista ja rajoitustoimenpiteitä on käsitelty yksityiskohtaisemmin omissa ohjeissaan.

Mitä henkilöntarkastus tarkoittaa?

Henkilöntarkastus tarkoittaa sen tutkimista, mitä lapsella on vaatteissaan tai vaatteiden ja ihon väliin kätkettynä.

Henkilöntarkastusta on muun muassa naulakkoon ripustettujen vaatteiden tutkiminen tai jälkien etsiminen vaatteista sekä taskujen tarkastaminen ja tyhjentäminen. Tarkastusta ovat myös lapsen hallussa olevan matka- tai käsilaukun, salkun tai muun vastaavan kantovälineen tarkastaminen.

Lapselle voidaan tehdä henkilöntarkastus, jos laitoksen henkilökunnalla on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on yllään tai vaatteissaan

• päihtymistarkoituksessa käytettäviä aineita tai
• päihtymistarkoituksessa käytettävän aineen käyttöön soveltuvia välineitä tai
• sellaisia esineitä, jotka on tarkoitettu lapsen itsensä tai toisen henkilön vahingoittamiseen.

(Lastensuojelulaki 66 §)

Henkilöntarkastuksella puututaan perustuslaissa suojattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, joten edellytyksiä on noudatettava tiukasti. Tarkastusta ei voida tehdä muiden kuin laissa määriteltyjen esineiden ja aineiden etsimiseksi.

Tupakka ei ole sellainen säännöksessä tarkoitettu aine tai esine, jonka etsimiseksi henkilökunnalla olisi oikeus tehdä lapselle henkilöntarkastus.

Myrkylliset ja vaaralliset aineet ja esineet on luonnollisesti saatava pois hyvin pieniltä lapsilta. Silloin ei ole kyse säännöksen tarkoittamasta rajoitustoimenpiteestä.

Säännöstä ei myöskään voi soveltaa rutiininomaisesti tietyissä tilanteissa kaikkiin saman laitoksen lapsiin, vaan edellytyksenä on, että kussakin tilanteessa on juuri kyseisen lapsen kohdalla perusteltua syytä epäillä, että lapsella on hallussaan mainittuja aineita tai esineitä.

Henkilöntarkastuksen toteuttaminen

Henkilöntarkastuksen voi tehdä

• laitoksen johtaja tai
• hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.

Tarkastus on tehtävä siten, että paikalla on toinen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.

Henkilöiden on oltava samaa sukupuolta kuin tarkastettava lapsi, jollei tarkastusta toimita terveydenhuollon ammattihenkilö. Eri sukupuolta oleva henkilö voi olla läsnä tarkastuksessa myös silloin, jos tarkastuksen suorittaminen kiireellisenä on välttämätöntä lapsen tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi. Poikkeaminen on mahdollista vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä.
(Lastensuojelulaki 66 §)

Henkilöntarkastuksesta ei tehdä päätöstä. Siitä on kuitenkin tehtävä asianmukaiset kirjaukset. Kirjaaminen turvaa rajoitusten jälkikäteisen seurannan ja valvonnan.
(Lastensuojelulaki 74 §)
Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen

Sijaishuoltopaikassa on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Rajoituksen lapsikohtaisesta arvioinnista on kerrottu lisää ohjeessa Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen.
(Lastensuojelulaki 74 a § 1 momentti)

Mitä henkilönkatsastus tarkoittaa?

Lapselle voidaan tehdä henkilönkatsastus, jos on perusteltua syytä epäillä, että hän on käyttänyt päihdyttäviä aineita.

Henkilönkatsastus tarkoittaa, että epäilty käyttö selvitetään

• puhalluskokeella
• verinäytteellä
• hiusnäytteellä
• virtsanäytteellä tai
• sylkinäytteellä.

(Lastensuojelulaki 66 a § 1 momentti)

Henkilönkatsastuksen voi toimittaa

• laitoksen johtaja
• hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö tai
• muu tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilö.

Katsastus täytyy toimittaa niin, ettei siitä aiheudu tarpeetonta haittaa lapselle.

Henkilönkatsastusta ei saa tehdä, eikä sitä tehtäessä saa olla läsnä lapsen kanssa eri sukupuolta oleva henkilö, ellei kyseessä ole terveydenhuollon ammattihenkilö. Tästä voidaan poiketa vain, jos toimenpiteen suorittaminen välittömästi on välttämätöntä lapsen tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi.

Verinäytteen saa ottaa vain terveydenhuollon ammattihenkilö.

Jos henkilönkatsastuksen suorittaa muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö, läsnä on oltava laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstöön kuuluva toinen henkilö tai muu tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilö.
(Lastensuojelulaki 66 a § 3 ja 4 momentti)

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan sekä laitoksen että sijoittajakunnan selvityksen mukaan päätökset henkilönkatsastuksesta oli perusteltu puutteellisesti. AOA kiinnitti vakavaa huomiota asiaan. AOA kiinnitti huomiota myös siihen, että henkilönkatsastukseen oli osallistunut lapsen kanssa eri sukupuolta olevat henkilöt, mutta tätä ei ollut perusteltu.
EOAK/1997/2020 (oikeusasiamies.fi)

Tuloksen luotettavuuden varmistaminen

Jos lapsi kiistää päihteiden käytön, tai tuloksen luotettavuus on muusta syystä aiheellista varmistaa, näyte on lähetettävä asianmukaisesti tarkistettavaksi. Positiivinen testitulos voi osoittautua vääräksi ja lapsella on oltava oikeus tarkastuttaa testitulos. Käytännössä tämä tarkoittaa, että näyte toimitetaan laboratorioon tarkastettavaksi ja ristiriitatilanteessa analyysi uusitaan lapsen oikeusturvan varmistamiseksi.
(Lastensuojelulaki 66 a 1 momentti)

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies EOAK/6232/2020 (oikeusasiamies.fi): "Laitoksessa lapsen tuli näyttää suu avaamalla, että oli niellyt lääkkeen. Lainsäädäntö ei mahdollista lastensuojelulaitokseen sijoitetun lapsen pakkolääkitsemistä. Lapsella on kehitystasonsa mukaisesti oikeus kieltäytyä lääkkeen ottamisesta. Jos lapsi kieltäytyy ottamasta lääkkeitään, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee selvittää asiaa lapsen, sijaishuoltopaikan ja lääkärin kanssa."

Voiko lapsi mennä vapaaehtoisesti huumetestiin?

Lapsi on sijaishuollossa alisteisessa asemassa lastensuojeluviranomaisiin ja laitoksen aikuisiin nähden. Suostumuksen pyytämistä huumetestin tekemistä varten ei ole asianmukaista, koska lapsen mahdollisesti antamaa suostumus ei ole pätevä ja välttämättä aito. Lapsi voi olla siinä käsityksessä, ettei hänellä ole mahdollisuutta kieltäytyä.

Lapsella on kuitenkin oikeus mennä huumetestiin terveydenhuoltoon vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan. Terveydenhuollon avopäihdepalveluissa voidaan tehdä säännölliset huumetestit osana lapsen päihdeterveydenhuoltoa. Tämä edellyttää lapsen vapaaehtoisesti antamaa, aitoa ja todellista suostumusta. Tällöin on tehtävä selkeä ero vapaaehtoisuuteen perustuvien lapsen päihdehoitoon liittyvien seulojen ottamisen ja henkilönkatsastuksen välillä.

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kirjaa lapsen asiakassuunnitelmaan sekä hoito- ja kasvatussuunnitelmaan lapsen päihdehoidon toteuttamisen terveydenhuollossa. Lapsella on oikeus kieltäytyä hänen kanssaan sovitusta päihdehoidosta ja huumetestien ottamisesta milloin vain, eikä tästä voi rangaista lasta kasvatuksellisilla toimenpiteillä.

Avohuollon sijoitus ja henkilönkatsastus

Avohuollon sijoituksessa olevaan lapseen ei saa kohdistaa lastensuojelulain mukaisia rajoituksia, eikä siten henkilönkatsastustakaan. Jos ilmenee tarve käyttää rajoituksia, tulee arvioida lapsen kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton tarve.

Kuten edellä kohdassa Voiko lapsi mennä vapaaehtoisesti huumetestiin? on todettu, lapsella on oikeus mennä huumetestiin terveydenhuoltoon vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan. Lapsella on halutessaan oikeus kieltäytyä hänen kanssaan sovitusta päihdehoidosta ja testien ottamisesta milloin vain, eikä voi rangaista lasta kasvatuksellisilla toimilla.

Avohuollossa olevalle lapselle pitää kertoa, että huumetesteihin meneminen on vapaaehtoista ja perustuu lapsen omaan tahtoon.

Lastensuojeluviranomaisten velvollisuutena on huolehtia siitä, että lapsi saa muun ohessa tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Jos lapsella epäillään olevan päihdeongelma, tulee hänet ohjata terveydenhuollon päihdepalvelujen piiriin. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän, avohuollon sijoituspaikan, terveydenhuollon ja tarvittaessa muiden ammattilaisten tulee tehdä yhteistyötä keskenään.

Päätöksenteko

Henkilönkatsastuksesta on tehtävä päätös. Päätöksen tekee

• laitoksen johtaja tai
• hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstöön kuuluva henkilö.

(Lastensuojelulaki 66 a § 2 momentti)

Päätös ei ole valituskelpoinen, mutta se on lähetettävä tiedoksi huoltajalle ja yli 12-vuotiaalle lapselle.

Rajoitustoimenpiteiden käytön seurannan ja valvonnan turvaamiseksi lastensuojelulaitoksen on asianmukaisesti kirjattava käyttämänsä rajoitustoimenpiteet.
(Lastensuojelulaki 74 §)
Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei ole laitoksen työntekijä, eikä hänellä siten ole oikeutta tehdä päätöstä henkilönkatsastuksesta. Hänellä on kuitenkin tarvittaessa velvollisuus arvioida henkilönkatsastuksen tarvetta laitoksen kanssa. Sosiaalityöntekijällä voi myös olla esimerkiksi vanhemmilta saatua tietoa lapsen päihteiden käytöstä lomalla. Tieto tulee välittää laitokseen, jossa tarvittaessa tehdään päätös.

Sijaishuoltopaikassa on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Rajoituksen lapsikohtaisesta arvioinnista on kerrottu lisää ohjeessa Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen.
(Lastensuojelulaki 74 a § 1 momentti)

Jos lapselle ei ole hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, tulee se laatia viipymättä, jos lapseen on kohdistettu rajoituksia tai on todennäköistä, että niitä tullaan kohdistamaan lapseen.
(Lastensuojelulaki 30 a §:n 1 momentti)