Henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus

Ohjeessa on huomioitu 1.10.2026 voimaan tulleet lastensuojelulain muutokset.

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu lastensuojelun viranhaltijoille ja ammattilaisille, jotka tekevät päätöksiä rajoitustoimenpiteistä, ja joutuvat käyttämään ja soveltamaan niitä.

Ohje perustuu ajantasaiseen lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja laillisuusvalvojien ratkaisuihin. Yhteydenpidon rajoittamista ja rajoitustoimenpiteitä on käsitelty yksityiskohtaisemmin omissa ohjeissaan.

Mitä henkilöntarkastus tarkoittaa?

Henkilöntarkastus tarkoittaa sen tutkimista, mitä lapsella on vaatteissaan tai vaatteiden ja ihon väliin kätkettynä, tai välittömästi hallussaan.

Henkilöntarkastusta on muun muassa naulakkoon ripustettujen vaatteiden tutkiminen tai jälkien etsiminen vaatteista sekä taskujen tarkastaminen ja tyhjentäminen. Tarkastusta ovat myös lapsen hallussa olevan matka- tai käsilaukun, repun tai muun vastaavan kantovälineen tarkastaminen.

Lapselle voidaan tehdä henkilöntarkastus, jos lastensuojelulaitoksen henkilökunnalla on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on yllään tai vaatteissaan lastensuojelulain 4 b §:ssä tarkoitettuja 

• aineita tai esineitä
• rahavaroja, maksuvälineitä, tai muita näihin verrattavia välineitä tai hyödykkeitä, tai
• tupakkalain 118 §:ssä tarkoitettuja tuotteita.

(Lastensuojelulaki 66 §)

Kyseisistä aineista ja esineistä on kerrottu tarkemmin ohjeessa:
Kasvatuksellisten rajojen asettaminen kodin ulkopuolisissa sijoituksissa
(Lastensuojelulaki 4 b § ja 66 §:n 1 mom)

Henkilöntarkastuksella puututaan perustuslaissa suojattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, joten edellytyksiä on noudatettava tiukasti. Tarkastusta ei voida tehdä muiden kuin laissa määriteltyjen esineiden ja aineiden etsimiseksi.

Säännöstä ei myöskään voi soveltaa rutiininomaisesti tietyissä tilanteissa kaikkiin saman laitoksen lapsiin, vaan edellytyksenä on, että kussakin tilanteessa on juuri kyseisen lapsen kohdalla perusteltua syytä epäillä, että lapsella on hallussaan mainittuja aineita tai esineitä. Pelkästään yleinen tieto tai epäily, että laitoksessa käytetään päihteitä, ei riitä henkilöntarkastuksen perusteeksi; epäilyn tulee kohdistua siihen lapseen, jolla tehdään henkilöntarkastus.

Henkilöntarkastuksen toteuttaminen

Henkilöntarkastuksen voi tehdä

• lastensuojelulaitoksen johtaja tai
• hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.

Tarkastus on tehtävä siten, että paikalla on toinen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.

Henkilöiden on oltava samaa sukupuolta kuin tarkastettava lapsi, jollei tarkastusta toimita terveydenhuollon ammattihenkilö. Eri sukupuolta oleva henkilö voi olla läsnä tarkastuksessa myös silloin, jos tarkastuksen suorittaminen kiireellisenä on välttämätöntä lapsen tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi. Poikkeaminen on mahdollista vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä.
(Lastensuojelulaki 66 §:n 2 momentti)

Henkilöntarkastus voi sisältää lapsen ja hänen mukanaan olevien tavaroiden tarkastamisen metallinilmaisinta tai muuta käyttämällä muuta vastaavaa teknistä laitetta. Tarkastus tulee tehdä lasta kunnioittavasti, mahdollisimman hienotunteisesti ja lapsen yksityisyyttä mahdollisimman vähän loukaten. Tarkastuksen tekemiseksi ei saa käyttää voimakeinoja. Jos kyseessä on rikoslain mukainen hätävarjelu tai pakkotila, voimankäyttöä arvioidaan näiden oikeuttamisperusteiden kautta.
(Lastensuojelulaki 66 §:n 1 mom)
HE 149/2025 vp, s. 138 (Eduskunta)

Henkilöntarkastuksesta ei tehdä päätöstä. Siitä on kuitenkin tehtävä asianmukaiset kirjaukset. Kirjaaminen turvaa rajoitusten jälkikäteisen seurannan ja valvonnan.
(Lastensuojelulaki 74 §)
Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen

Sijaishuoltopaikassa on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Rajoituksen lapsikohtaisesta arvioinnista on kerrottu lisää ohjeessa Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen.
(Lastensuojelulaki 74 a §:n 1 momentti)

Mitä henkilönkatsastus tarkoittaa?

Lapselle voidaan tehdä henkilönkatsastus, jos on perusteltua syytä epäillä, että hän on käyttänyt 4 b §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita. Säännöksessä mainittuja aineita ovat

• lapsen hallussa olevat aineet ja esineet, joita alle 18-vuotias ei muun lain nojalla saa pitää hallussaan. Esimerkiksi tupakkalain 118 §:n mukaan alle 18-vuotias ei saa pitää hallussaan tupakkatuotetta tai tupakan vastiketta. Tupakan vastikkeita ovat esimerkiksi nikotiininesteet, nikotiinipussit ja muut savuttomat nikotiinituotteet, nikotiinittomat ”vapet”, yrttisavukkeet ja energianuuska (HE 221/2024 vp laiksi tupakkalain muuttamisesta, s. 48)
• muut lapsen hallussa olevat, päihtymistarkoituksessa käytettävät aineet tai esineet
• päihtymistarkoitukseen erityisesti soveltuvat välineet (esimerkiksi huumeruiskut ja -neulat, lusikat tai eri tavoin valmistetut bongit.

(Lastensuojelulain 66 a §:n 1 mom)
HE 149/2026 vp, s. 115 ja 138 (Eduskunta)

Henkilönkatsastus tarkoittaa, että epäilty käyttö selvitetään

• puhalluskokeella
• verinäytteellä
• virtsanäytteellä tai
• sylkinäytteellä.

(Lastensuojelulaki 66 a § 1 momentti)
Päihdetyö sijaishuollossa - Huumausainetestaus

Henkilönkatsastuksen voi toimittaa

• laitoksen johtaja
• hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö tai
• muu tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilö.

Katsastus täytyy toimittaa niin, ettei siitä aiheudu tarpeetonta haittaa lapselle.

Henkilönkatsastusta ei saa tehdä, eikä sitä tehtäessä saa olla läsnä lapsen kanssa eri sukupuolta oleva henkilö, ellei kyseessä ole terveydenhuollon ammattihenkilö. Tästä voidaan poiketa vain, jos toimenpiteen suorittaminen välittömästi on välttämätöntä lapsen tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi.

Verinäytteen saa ottaa vain terveydenhuollon ammattihenkilö.

Jos henkilönkatsastuksen suorittaa muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö, läsnä on oltava laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstöön kuuluva toinen henkilö tai muu tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilö.
(Lastensuojelulaki 66 a §:n 3 ja 4 momentti)

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen (EOAM) ratkaisun mukaan sekä laitoksen että sijoittajakunnan selvityksen mukaan päätökset henkilönkatsastuksesta oli perusteltu puutteellisesti. EOAM kiinnitti vakavaa huomiota asiaan. EOAM kiinnitti huomiota myös siihen, että henkilönkatsastukseen oli osallistunut lapsen kanssa eri sukupuolta olevat henkilöt, mutta tätä ei ollut perusteltu.
EOAK/1997/2020 (oikeusasiamies.fi)

Tuloksen luotettavuuden varmistaminen

Jos lapsi kiistää päihteiden käytön, tai tuloksen luotettavuus on muusta syystä aiheellista varmistaa, näyte on lähetettävä asianmukaisesti tarkistettavaksi. Positiivinen testitulos voi osoittautua vääräksi ja lapsella on oltava oikeus tarkastuttaa testitulos. Käytännössä tämä tarkoittaa, että näyte toimitetaan laboratorioon tarkastettavaksi ja ristiriitatilanteessa analyysi uusitaan lapsen oikeusturvan varmistamiseksi. Virtsanäyte jaetaan kahtia pikatestiä ja mahdollista varmistusanalyysiä varten. 
(Lastensuojelulaki 66 a §:n 1 momentti)

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies EOAK/6232/2020 (oikeusasiamies.fi): "Laitoksessa lapsen tuli näyttää suu avaamalla, että oli niellyt lääkkeen. Lainsäädäntö ei mahdollista lastensuojelulaitokseen sijoitetun lapsen pakkolääkitsemistä. Lapsella on kehitystasonsa mukaisesti oikeus kieltäytyä lääkkeen ottamisesta. Jos lapsi kieltäytyy ottamasta lääkkeitään, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee selvittää asiaa lapsen, sijaishuoltopaikan ja lääkärin kanssa."

Voiko lapsi mennä vapaaehtoisesti huumetestiin?

Lapsi on sijaishuollossa alisteisessa asemassa lastensuojeluviranomaisiin ja laitoksen aikuisiin nähden. Suostumuksen pyytäminen huumetestin tekemistä varten ei ole asianmukaista, koska lapsen mahdollisesti antamaa suostumus ei ole pätevä ja välttämättä aito. Lapsi voi olla siinä käsityksessä, ettei hänellä ole mahdollisuutta kieltäytyä.
Päihdetyö sijaishuollossa - Huumausainetestaus

Lapsella on kuitenkin oikeus mennä huumetestiin terveydenhuoltoon vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan. Terveydenhuollon avopäihdepalveluissa voidaan tehdä säännölliset huumetestit osana lapsen päihdeterveydenhuoltoa. Tämä edellyttää lapsen vapaaehtoisesti antamaa, aitoa ja todellista suostumusta. Tällöin on tehtävä selkeä ero vapaaehtoisuuteen perustuvien lapsen päihdehoitoon liittyvien seulojen ottamisen ja henkilönkatsastuksen välillä.

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kirjaa lapsen asiakassuunnitelmaan sekä hoito- ja kasvatussuunnitelmaan lapsen päihdehoidon toteuttamisen terveydenhuollossa. Lapsella on oikeus kieltäytyä hänen kanssaan sovitusta päihdehoidosta ja huumetestien ottamisesta milloin vain, eikä tästä voi rangaista lasta kasvatuksellisilla toimenpiteillä.

Avohuollon sijoitus ja henkilönkatsastus

Avohuollon sijoituksessa olevaan lapseen ei saa kohdistaa lastensuojelulain 11 luvun mukaisia rajoituksia, eikä siten henkilönkatsastustakaan. Jos ilmenee tarve käyttää rajoituksia, tulee arvioida lapsen kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton tarve.

Kuten edellä kohdassa Voiko lapsi mennä vapaaehtoisesti huumetestiin? on todettu, lapsella on oikeus mennä huumetestiin terveydenhuoltoon vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan. Lapsella on halutessaan oikeus kieltäytyä hänen kanssaan sovitusta päihdehoidosta ja testien ottamisesta milloin vain, eikä lasta voi rangaista kasvatuksellisilla toimilla.

Avohuollossa olevalle lapselle pitää kertoa, että huumetesteihin meneminen on vapaaehtoista ja perustuu lapsen omaan tahtoon.

Lastensuojeluviranomaisten velvollisuutena on huolehtia siitä, että lapsi saa muun ohessa tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Jos lapsella epäillään olevan päihdeongelma, tulee hänet ohjata terveydenhuollon päihdepalvelujen piiriin. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän, avohuollon sijoituspaikan, terveydenhuollon ja tarvittaessa muiden ammattilaisten tulee tehdä yhteistyötä keskenään.

Päätöksenteko

Henkilönkatsastuksesta on tehtävä päätös. Päätöksen tekee

• laitoksen johtaja tai
• hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstöön kuuluva henkilö.

(Lastensuojelulaki 66 a § 2 momentti)

Päätös ei ole valituskelpoinen, mutta se on annettava tiedoksi huoltajalle ja yli 12-vuotiaalle lapselle.
Kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen

Rajoitustoimenpiteiden käytön seurannan ja valvonnan turvaamiseksi lastensuojelulaitoksen on asianmukaisesti kirjattava käyttämänsä rajoitustoimenpiteet.
(Lastensuojelulaki 74 §)
Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei ole laitoksen työntekijä, eikä hänellä siten ole oikeutta tehdä päätöstä henkilönkatsastuksesta. Hänellä on kuitenkin tarvittaessa velvollisuus arvioida henkilönkatsastuksen tarvetta laitoksen kanssa. Sosiaalityöntekijällä voi myös olla esimerkiksi vanhemmilta saatua tietoa lapsen päihteiden käytöstä lomalla. Tieto tulee välittää laitokseen, jossa tarvittaessa tehdään päätös.

Sijaishuoltopaikassa on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Rajoituksen lapsikohtaisesta arvioinnista on kerrottu lisää ohjeessa Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen.
(Lastensuojelulaki 74 a § 1 momentti)

Jos lapselle ei ole hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, tulee se laatia viipymättä, jos lapseen on kohdistettu rajoituksia tai on todennäköistä, että niitä tullaan kohdistamaan lapseen.
(Lastensuojelulaki 30 a §:n 1 momentti)