Kenelle ohje on tarkoitettu?
Tämä ohje on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, jotka tapaavat itsetuhoisia asiakkaita. Välilehdellä on lisäksi ohje turvasuunnitelman laatimiseksi.
Välilehdellä on myös ohje itsemurhien vastuullisesta uutisoinnista media-alan ammattilaisille, jotka uutisoivat itsemurhasta.
Miten itsemurhavaara arvioidaan?
Lääkäri arvioi itsetuhoisen henkilön somaattisen ja psykiatrisen hoidon tarpeen ja kiireellisyyden. Itsetuhoinen nuori kuuluu aina erikoissairaanhoidon arvioon.
Tapaamiseen itsetuhoisen henkilön kanssa on itsemurhavaaran arvioimiseksi varattava riittävän paljon aikaa. Keskeyttämistä, asian sivuuttamista ja kysymystulvaa on vältettävä.
Itsemurhavaara voidaan tunnistaa. Itsemurhavaara on suuri, kun henkilö
- puhuu halustaan kuolla
- etsii itselleen keinoa tappaa
- puhuu tuntevansa itsensä toivottomaksi tai merkityksettömäksi
- puhuu olevansa umpikujassa tai tuntevansa sietämätöntä kipua
- puhuu olevansa muille taakkana
- lisää alkoholin tai lääkkeiden käyttöään
- käyttäytyy ahdistuneesti, kiihtyneesti tai levottomasti
- nukkuu liian vähän tai liian paljon
- vetäytyy omiin oloihinsa tai tuntee itsensä etääntyneeksi
- osoittaa raivoa tai puhuu kostavansa
- liikkuu tunnetiloiltaan äärimmäisyydestä toiseen.
Itsemurhan vaara on sitä suurempi, mitä useampi yllä mainituista seikoista täyttyy.
Arvioinnin jälkeen itsetuhoisen henkilön ohjaaminen psykiatriseen hoitoon ei aina ole tarpeen. Hänelle tulee kuitenkin aina antaa ohjeet siitä, minne ja miten hän voi olla yhteydessä, jos itsetuhoajatuksia ilmaantuu uudelleen.
Itsemurhavaara ei pelkästään riitä tahdosta riippumattoman hoidon aiheeksi. Alle 18-vuotias voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun kyse on vakavasta mielenterveyshäiriöstä, vaikka todellisuudentajun häiriintymistä ei olisi todettavissa.
