Kenelle ohje on tarkoitettu?
Ohje on tarkoitettu mielentilatutkimuksia suorittaville terveydenhuollon ammattilaisille.
Ohje perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä THL:n suositukseen mielentilatutkimus- ja vaarallisuusarviolausuntojen laatimisesta.
Mielentilatutkimuksen juridinen asema
Mielentilatutkimus on tuomioistuimen määräämä tutkimus, jossa otetaan kantaa rikoksesta epäillyn, syytetyn tai tuomitun syyntakeisuuteen rikoksen tekohetkellä sekä hänen hoidon tarpeeseensa tutkimuksen päättyessä.
Mielentilatutkimukseen määrätty, rikoksesta syytetty, epäilty tai tuomittu henkilö saadaan mielenterveyslain 15 §:n nojalla ottaa mielentilatutkimusta varten sairaalaan ja häntä saadaan pitää sairaalassa hänen tahdostaan riippumatta.
Tutkittavalle on tutkimuksen alkaessa selvitettävä mielentilatutkimuksen tarkoitus ja luonne, sekä hänen oikeudellinen asemansa. Mielentilatutkimuksen suorittava lääkäri toimii tuomioistuimen määräämän asiantuntijatodistajan asemassa. Näin ollen salassapitosäännökset eivät koske lausunnon laatimista niiden seikkojen osalta, joilla on merkitystä tutkittavan mielentilan selvittämisen kannalta.
Mielentilatutkimuksesta laaditun lausunnon on oltava THL:lla viimeistään kahden kuukauden kuluttua mielentilatutkimuksen aloittamisesta (mielenterveyslaki 16 § 2 mom.). THL voi kuitenkin perustellusta syystä pidentää mielentilatutkimusaikaa enintään kahdella kuukaudella. Tällaisia perusteltuja syitä voivat olla esimerkiksi tarpeellisiksi katsottujen tutkimusten vaatima lisäaika, tutkittavan välttämätön poissaolo tutkimuksen aikana esimerkiksi muuta asiaa koskevan oikeudenkäynnin takia, tarve havainnoida tutkittavaa riittävän pitkän lääkkeettömän tai päihteettömän jakson ajan sekä tutkittavan äkillinen vakava sairastuminen ja sen mahdollisesti edellyttämä hoito toisessa sairaalassa. Tutkimusajan pidennystä anotaan hyvissä ajoin kirjallisesti THL:lta siten, että perusteluista ilmenevät pyyntöön johtaneet syyt. Tutkimus tulee kuitenkin pyrkiä suorittamaan laissa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa, jotta asian käsittely oikeudessa ei tarpeettomasti viivästyisi.
Syyntakeisuuden arviointi
Rikosoikeudellisen rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijä on teon hetkellä täyttänyt 15 vuotta, ja että hän on syyntakeinen (rikoslaki 3 luku 4 § 1 mom.).
Tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden tai vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta, tai hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (rikoslaki 3 luku 4 § 2 mom.).
Jollei tekijää voida pitää syyntakeettomana, mutta hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään on mielisairauden, vajaamielisyyden tai mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut, häntä voidaan pitää alentuneesti syyntakeisena (rikoslaki 3 luku 4 § 3 mom.).
Päihtymystä tai muuta tilapäistä tajunnan häiriötä, johon tekijä on saattanut itsensä, ei oteta syyntakeisuusarvioinnissa huomioon, ellei siihen ole erityisen painavia syitä (rikoslaki 3 luku 4 § 4 mom.).
Tuomioistuin tekee kussakin yksittäistapauksessa oman ratkaisunsa siitä, onko mielentilalausunnossa esitetyillä psyykkisillä ja/tai älyllisillä tekijöillä ollut vaikutusta syyntakeisuuteen.
Taustatietojen kerääminen
THL:lla on oikeus saada maksutta sekä salassapitovelvollisuutta koskevien säännösten estämättä mielentilatutkimusten suorittamiseksi tarpeelliset tiedot eri viranomaistahoilta ja antaa vastaava lupa mielentilatutkimusyksiköille (laki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta 5 §). Viranomaiset, joilta tietoja voi pyytää ilman tutkittavan suostumusta, ovat valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, Potilasvahinkolautakunta, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, huoltotoimintaa tai sairaanhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai laitos sekä apteekki.
Viranomaisten lisäksi muita taustatietoja voidaan hankkia suoraan yksittäisiltä henkilöiltä. Kaikki tällaiset taustatiedot tulee hankkia tutkittavan kirjallisella suostumuksella. Ilman hänen suostumustaan tietoja ei siis voida pyytää esimerkiksi yksityisiltä henkilöiltä tai työpaikoista. Tutkittavalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa lähteitä, joista häntä koskevia tietoja voidaan saada. Mediasta, sosiaalisesta mediasta tai muusta vastaavasta kerätyn tiedon hankkiminen ja käyttö ei yleensä ole asianmukaista. Tämä perustuu mm. henkilötietolain 5 §, 6 §, 9 § ja hallintolain 31 §:ien hyvän tiedonhallintotavan, henkilötietojen käsittelyn asianmukaisuuden sekä asianmukaisen selvittämisen vaatimuksiin. Jos tutkivan lääkärin tietoon on tullut tutkimuksen kannalta merkittävää media- tai muuta vastaavaa tietoa, on tästä syytä keskustella tutkittavan kanssa. Tämä keskustelu kuvataan tutkittavan antamien tietojen yhteydessä.
Tutkimus- ja hoitotoimenpiteet mielentilatutkimuksen yhteydessä
Mielentilatutkimuksen yhteydessä tutkittavalle suoritetaan psykiatrisen tutkimuksen ohella somaattisen terveydentilan tutkimus sekä tarpeellisiksi katsottavat laboratorio-, kuvantamis- ym. tutkimukset. Mielentilatutkimukseen ei saa sisällyttää tutkimuksia tai kokeita, jotka ovat mielentilatutkimuksen tarkoituksen kannalta tarpeettomia. Tutkimus ja sen aikana tehtävät toimenpiteet eivät saa aiheuttaa tutkittavalle tarpeetonta kärsimystä. Mielentilatutkimuksen aikana on huolehdittava tutkittavan terveydentilasta siinä määrin kuin se on välttämätöntä, ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin terveydentilan heikentyessä esimerkiksi äkillisen sairauden takia tai muuta äkillistä hoitoa edellyttävissä tilanteissa. Mielentilatutkimuksen aikana ei ole aihetta ryhtyä sellaisten sairauksien selvittämiseen, joiden tutkiminen tai hoitaminen ei ole kiireellistä tai mielentilatutkimuksen kannalta tarpeellista.
Lääkehoito mielentilatutkimuksen aikana
On suositeltavaa, että tutkittava olisi ilman psyykenlääkitystä mielentilatutkimuksen aikana. Jos tutkittavalla kuitenkin on esimerkiksi ilmeinen mielisairaus, ja hänelle on ennen mielentilatutkimusta aloitettu asianmukainen lääkehoito, sen lopettaminen voi olla epäeettistä ja tarpeetonta. Pitkävaikutteisten injektiolääkkeiden käyttöä ei tule aloittaa mielentilatutkimuksen aikana. Kaikki tutkimuksen aikana tutkittavalla käytössä oleva tai hänelle tutkimusaikana määrätty lääkitys (lääkeaineet, annokset sekä aloitus- ja lopetusajat) tulee kirjata lausuntoon.
Alaikäiset
Alaikäisten mielentilatutkimukset tehdään samoin periaattein kuin aikuistenkin, huomioiden kuitenkin lasten ja nuorten erityisasema ja oikeudet. Alaikäisten tutkimukset pyritään suorittamaan alaikäisiä varten perustetuissa hoito- ja tutkimusyksiköissä, joissa on alaikäisen tutkimukseen soveltuva ympäristö, osaaminen ja henkilökunta sekä muut tarvittavat puitteet. Alaikäisen etu on aina ensisijalla tutkimuksen suorittamispaikkaa valittaessa. Alaikäinen tutkitaan erillään aikuisista, jollei katsota olevan alaikäisen edun mukaista menetellä toisin. Alaikäisten vanhempia, huoltajia ja mahdollisesti käynnistyneiden lastensuojelutoimenpiteiden myötä lastensuojeluviranomaisia on kuultava alaikäistä koskevan päätöksenteon yhteydessä.
Lausunnon antaminen
Mielentilatutkimuksen määrää tuomioistuin. Lausunto laaditaan siten, että se palvelee tuomioistuimen päätöksentekoa mahdollisimman hyvin. Mielentilalausunnoilla on rikosoikeudenkäynneissä usein suuri painoarvo (ks. esim. KKO:2018:30). Tämän vuoksi lausunnossa tuodaan selkeästi ja perustellen esille kaikki syyntakeisuuden kannalta merkittävä tieto.
Mielentilalausunto kirjoitetaan joko suomeksi tai ruotsiksi, riippuen tuomioistuimen asiassa käyttämästä kielestä (kielilaki 1 §, 14 § ja 27 §). Jos tutkittavan äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, tulee lausunnosta ilmetä, millä kielillä tutkittavan kanssa on keskusteltu ja häntä tutkittu. Kun tutkimuksessa on käytetty tulkkia, on arvioitava tulkin läsnäolon ja avunannon mahdollinen vaikutus tutkimuksen luotettavuuteen. Tulkin tulee olla puolueeton ja asian ulkopuolinen ammattitulkki, eikä esimerkiksi tutkittavan omainen.
Lausunnon luettavuuden kannalta on tärkeää, että se laaditaan valtakunnallisesti yhtenäisen muodon ja rakenteen mukaan, joka on kuvattu THL:n julkaisemassa Mielentilatutkimus- ja vaarallisuusarvio-oppaassa.
Mielentilatutkimus- ja vaarallisuusarvio-opas
Lausunnossa pitää käyttää hyvää yleiskieltä ja neutraalia ilmaisua. Lausuntoa laadittaessa on huomioitava, että se tulee tuomioistuimen käyttöön, eikä siihen sen vuoksi tule sisällyttää yksinomaan lääketieteellisiä ilmaisuja tai ammattitermistöä. Silloin kun lääketieteellisen ammattisanaston käyttö on välttämätöntä, asia pitää selventää lausunnossa käytetyn kotimaisen kielen vastinein.
Mielentilalausunnon tarkoitus on kuvata ja arvioida tutkittavan psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä erityisesti rikoksen/rikosten tekoajankohtana ja suhteessa siihen/niihin. Tutkittavasta ja hänen taustastaan hankituista tiedoista pyritään tuomaan esille erityisesti ne seikat, joilla on merkitystä syyntakeisuuden arvioinnissa ja hoitoon määräämisen edellytysten arvioinnissa. Lausunnossa on kuvattava, minkälainen tutkittavan terveydentila on tutkimuksen aikana ja sen päättyessä, sekä kuvata oleellisin osin psyykkiset oireet. Erityisen tärkeää tutkittavan tutkimuksen päättymishetken mukaisen psyykkisen terveydentilan kuvaaminen on, jos tutkittavaa esitetään määrättäväksi hoitoon.
Sairaalasta poistaminen
Jos on ilmeistä, ettei tutkittava ole mielentilatutkimuksen päättyessä tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tai kehitysvammaisten erityishuollon tarpeessa, hänet voidaan poistaa sairaalasta THL:n suostumuksella jo ennen kuin asia on käsitelty THL:n oikeuspsykiatristen asioiden lautakunnassa (mielenterveyslaki 18 §).
Poistolupa pyydetään kaavakkeella, joka on ladattavissa THL:n verkkosivuilta. Lisäohjeita voi tarvittaessa kysyä puhelimitse. Pyyntö täytetään sähköisesti ja se toimitetaan THL:een kirjallisesti turvasähköpostilla tai postitse viimeistään kaksi työpäivää ennen pyydettyä poistopäivää. Mikäli tätä nopeampi käsittely on tarpeen, asiassa voi ottaa puhelimitse yhteyttä THL:n ylilääkäriin tai erikoissuunnittelijaan.
Pyyntö tutkimuspaikasta poistamiseksi
Mielentilatutkimuksen jälkeen tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon tai kehitysvammaisten erityishuoltoon määrättäväksi esitetty henkilö jää tutkimuspaikkaan odottamaan THL:n päätöstä hoitoon tai erityishuoltoon määräämisestä ja ilmoitusta hoitopaikasta. Tutkittava voi jäädä odottamaan THL:n päätöstä sairaalaan myös silloin, kun tutkimuksen päättyessä ei ole täysin ilmeistä, että tutkittavan kohdalla eivät täyttyisi tahdosta riippumattoman hoidon tai erityishuollon edellytykset. Mainitusta tilanteesta on aiheellista tiedottaa THL:lle ja selventää perusteita.
Yhteystiedot
Palvelemme arkisin klo 9.00–15.00.
Sähköinen asiointi
Lähetä viestisi [email protected].
Asiointi puhelimitse
Oikeuspsykiatrian neuvontanumero: 029 524 7076.
Mielentilalausunnon laatimiseen liittyvät tiedustelut: ylilääkäri Aulikki Ahlgrén-Rimpiläinen, 029 524 7072, tai ylilääkäri Marko Lindberg, 029 524 8274.