Vakavat väkivallanteot oppilaitoksissa

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Tämä ohje on tarkoitettu oppilaiden ja opiskelijoiden psyykkisen avun tarpeen arvioimiseen oppilaitoksessa tapahtuneen vakavan väkivallanteon jälkeen. Ohje sisältää suosituksia toimintatavoiksi ja sitä voivat hyödyntää oppilaiden ja opiskelijoiden parissa työskentelevät. Lisäksi mukana on ohjeita tilanteeseen, jossa on herännyt huoli oppilaan tai opiskelijan mahdollisesta riskistä syyllistyä oppilaitoksessa vakavaan väkivaltaan, kuten koulusurmaan. 

Oppilaitoksissa voi tapahtua erityyppisiä ja vakavuudeltaan eritasoisia väkivallan tekoja. Tässä ohjeessa vakavalla väkivallalla tarkoitetaan koulusurmia tai muuta oppilaisiin, opiskelijoihin tai oppilaitoksen henkilökuntaan kohdistunutta laajamittaista vakavaa väkivaltaa tai sellaisen yritystä. 

Yleiset toimintaohjeet

Hyvinvointialueen ja kolmannen sektorin kriisityöntekijät tarjoavat kriisiapua heti traumaattisen kokemuksen jälkeen. 

Ensimmäisten viikkojen aikana väkivallanteon jälkeen lapselle tai nuorelle on tärkeintä palata turvalliseen arkeen. Suurelle osalle aikuisten läsnäolo ja tavalliset arkirutiinit riittävät toipumiseen, eikä vakavia tai pitkäaikaisia vaikutuksia mielenterveydelle tule. 

Lapsen tai nuoren ikä ja kehitysvaihe, vanhemmilta ja muilta aikuisilta saatu tuki sekä se, mitä lapsi tai nuori on joutunut näkemään ja kokemaan, vaikuttavat siihen, miten vakavasti traumaattinen tapahtuma häntä haavoittaa. Voit muistuttaa, että apua voi hakea myöhemminkin, vaikka vasta useamman kuukauden jälkeen.

Jos sinulla ammattilaisena herää huoli oppilaasta tai opiskelijasta, ohjaa hänet opiskeluhuoltopalvelujen piiriin, eli terveydenhoitajalle, kuraattorille, psykologille tai lääkärille.

Itsetuhoisuus ja väkivallalla uhkaaminen kertovat aina välittömän kriisiavun tarpeesta.

• Tällaisen lapsen tai nuoren ympärille on välittömästi rakennettava suojaverkko.
• Suojaverkkoon kuuluvat lapsen tai nuoren läheiset, opettajat, opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaiset, psykiatrinen asiantuntija ja tarvittaessa poliisi. 
• Huomioi myös kielellinen saavutettavuus: varmista, että lapsi tai nuori sekä hänen läheisensä saavat tiedon ja ohjauksen ymmärrettävällä kielellä, tarvittaessa tulkkausta hyödyntäen, jotta avun hakeminen ja tuen piiriin ohjautuminen on aidosti mahdollista.

Järkyttävän tapahtuman seuraamista uutisista ja sosiaalisesta mediasta on syytä rajata lapsilta ja nuorilta lisätraumatisoitumisen välttämiseksi. Lisäksi on tärkeä kiinnittää huomiota sosiaalisessa mediassa nouseviin negatiivisiin ryhmäilmiöihin, jotta huhupuheet tai tapahtumissa vellominen eivät lisää psyykkistä kuormittumista.

Tarkempia ohjeita kriiseihin varautumisesta ja kriisien käsittelystä:

• Kriiseihin varautuminen ja toiminta äkillisessä kriisitilanteessa (Opetushallitus)
• Kouluampuminen somessa: kuinka käsitellä asiaa lasten ja nuorten kanssa (Opetushallitus)
• Nuoren mielenterveys kriisissä (Mieli.fi)

Psykologinen ensiapu

Kriisin alkuvaiheeseen sopiva tuen muoto on "psykologinen ensiapu". Psykologinen ensiapu ei ole varsinaista hoitoa, vaan ennemminkin keino ymmärtää, kuunnella ja tukea katastrofin kohdannutta ihmistä. Psykologista ensiapua antavat esimerkiksi hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystys ja järjestöt. 

Punainen Risti ja Punainen Puolikuu ovat laatineet oppaan henkisestä ensiavusta. Oppaassa esimerkiksi annetaan neuvoja kriisitilanteessa kommunikointiin lasten kanssa.
Henkisen ensiavun opas (pdf, Punainen Risti ja Punainen Puolikuu)

Kuusiportainen luokittelu lapsen tai nuoren altistumisen arviointiin

Väkivallalle altistumisen aste on yksi mahdolliseen oireiluun vaikuttava tekijä. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat hyödyntää altistumisen arvioinnissa kuusiportaista luokittelua, jota on aiemmin käytetty Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien yhteydessä. Altistumista esimerkiksi sosiaalisen median videomateriaalien kautta ei ole huomioitu tässä luokittelussa. On tärkeä huomioida, että myös tällaisella materiaalilla voi olla psyykkistä hyvinvointia heikentävä vaikutus.

Terapeuttista tukea kannattaa tarjota erityisesti heille, jotka ovat vakavasti tai äärimmäisesti altistuneita. Tärkeää on huomioida myös väkivallalle altistuneen oma valmius ja motivaatio tuen saamiseen, ja se että tarve voi ilmetä viiveellä. 

Taulukko: Kuusiportainen luokittelu koulusurmille altistumisen vakavuuden arviointiin

Lähde:
THL Raportti 4/2012: Jokelan ja Kauhajoen ampumissurmille altistuneiden oppilaiden ja opiskelijoiden selviytyminen, tuki ja hoito.

Traumaperäisen stressihäiriön seulonta

Suositeltava psyykkisten oireiden seulonta-ajankohta traumaperäisen stressihäiriön toteamiseksi on aikaisintaan noin kuukausi trauman jälkeen, koska liian varhainen seulonta antaa liikaa vääriä positiivisia tuloksia.

Hyvinvointialueiden tulisi järjestää rutiininomainen traumaperäisten oireiden seulonta suuren häiriöriskin tilanteissa poikkeuksellisen järkyttävän tapahtuman kokeneiden joukossa. Lisätietoja traumaperäisestä stressihäiriöstä:

• Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt (Kaypahoito.fi)
• Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt, tietoa potilaalle (Kaypahoito.fi)

Seulaksi lasten ja nuorten arviointiin suositellaan CATS 2.0 oireita mittaavaa osiota, joka löytyy mm. Mielenterveystalon ammattilaisten osiosta:

• Ammattilaisille (Mielenterveystalo.fi)
• Psyykkinen tuki (Barnahus, video CATS 2.0 -lomakkeen hyödyntämisestä)

Aikuisille traumaoireiden seulontaan sopivat:

• Viiden kysymyksen Traumaperäisen stressihäiriön seulakysely (pdf, Kaypahoito.fi)
• Kymmenen kysymyksen Psyykkisten traumaoireiden seulontakysely (pdf, Kaypahoito.fi)

Terveydenhuollon palvelut vakavan väkivallanteon jälkeen

Aktiivisia rutiininomaisia hoitointerventioita tulisi välttää ensimmäisten viikkojen aikana traumasta. 

Henkilöt, joiden on jo varhaisessa jälkivaiheessa todettu kärsivän vakavista stressioireista, ohjataan terveyskeskuksen tai työterveyshuollon hoidon tarpeen arvioon ja hoitoon.

Lieviä ja 1–2 kuukautta kestäneitä häiriöitä voidaan hoitaa esimerkiksi perusterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai somaattisten vammojen hoidosta vastaavassa yksikössä psykiatristen konsultaatioiden tuella aktiivisesti toipumista seuraten.

Traumaperäistä stressihäiriötä voidaan hoitaa useiden psykoterapiamuotojen avulla.

• Trauman hoitoon tarkoitettuja psykososiaalisia interventioita tarjoavat eri perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tai kolmannen sektorin toimijat.
• Hyvinvointialue voi tarjota psykoterapiaa myös ostopalveluperiaatteella.

Väkivaltatapahtuman välittömässä läheisyydessä olleet tarvitsevat yleensä toipumiseen henkilökohtaista tukea ja myös pidempiaikaista seurantaa. Jos lapsella tai nuorella on ollut jo aikaisemmin psyykkisiä ongelmia, kuten masennusta, itsetuhoisuutta, pelkoja, ahdistusta, pakko-oireita, päihteiden käyttöä tai taipumusta väkivaltaan, hänen tilannettaan on seurattava erityisen huolella.

Toimintakyvyn vaikeasti heikentyessä, oireilun pitkittyessä tai jos hoitovaste on huono, potilaat tulee ohjata psykiatrin konsultaatioon tai psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Harvinaiset mutta mahdolliset trauman jälkeisten oireiden kanssa samanaikaiset itsetuhoiset oireet arvioidaan niitä koskevan hoitosuosituksen mukaan kiireellisinä erikoissairaanhoidossa.