Ensisijainen näyte oikeusgeneettisessä vanhemmuustutkimuksessa on posken sisäpinnan sivelynäyte. Näytteet otetaan lastenvalvojan valvonnassa THL:n näytteenotto-ohjeiden mukaisesti. Äiti ottaa yleensä näytteet pienestä lapsesta, mutta näytteet voi tarvittaessa ottaa myös joku muu aikuinen.

Ohje: Oikeusgeneettisen vanhemmuustutkimuksen näytteenotto lastenvalvojan valvonnassa (ohje sisältää kieliversiot suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi) 

Suostumus näytteenottoon

Lastenvalvojan tilaama oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus voidaan tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa tai vainajan oikeudenomistajien suostumuksella.

Tutkittavan edunvalvoja tai muu laillinen edustaja (yleensä lapsen huoltaja) voi antaa suostumuksen tutkimuksen tekemiseen, jos tutkittava ei ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykene ymmärtämään asian merkitystä. 

Jos lapsi ei voi antaa itse suostumustaan oikeusgeneettiseen vanhemmuustutkimukseen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella, eikä hänellä ole huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, joka voisi antaa suostumuksen lapsen puolesta, näyte voidaan ottaa ilman suostumusta lastenvalvojan valvonnassa vanhemmuuden selvittämistä varten, jollei se, jonka vanhemmuuden selvittämisestä on kyse, tätä vastusta. Tämä koskee tilanteita, joissa lapsella ei ole yhtään oikeudellista vanhempaa ja selvitetään synnyttäneen äidin äitiyttä. Mahdollisesti samanaikaisesti selvitetään myös toista vanhemmuutta.

Tutkittava henkilö voi antaa suostumuksen vanhemmuustutkimuksessa aiemmin saatujen tulosten käyttämiseen. Tämä mahdollisuus on olemassa, jos tutkittavasta on tehty vanhemmuustutkimus (useimmiten isyystutkimus) vuonna 2013 tai sitä myöhemmin. Tällöin tilausasiakirjaan tehdään merkintä suostumuksesta sekä aiemmasta tutkimusvuodesta. Jos tarkka vuosi ei ole tiedossa, tilausasiakirjassa voi esittää vuosihaarukan.

Henkilöllisyyden toteaminen

Näytteenantajan on todistettava henkilöllisyytensä näytteenoton valvojalle ennen näytteen ottamista (laki oikeusgeneettisestä vanhemmuustutkimuksesta 378/2005 13 a §, asetus 168/2024 2 §). 
Lue lisää: Henkilöllisyyden toteamiseksi hyväksyttävät asiakirjat vanhemmuusasiassa 

Alle 15-vuotiaan lapsen henkilöllisyyden toteaminen

Jos lapsen henkilöllisyys todetaan hyväksyttävästä asiakirjasta, tämä asiakirja merkitään näytteenottoasiakirjaan. Tällöin asiakirjaan ei merkitä henkilöllisyyden todistajaa. 

  • Jos lapsi ymmärtää tutkimuksen merkityksen ja on itse antanut suostumuksen tutkimukseen, hän allekirjoittaa asiakirjan itse. 
  • Jos lapsi ei ymmärrä tutkimuksen merkitystä, asiakirjan allekirjoittaa henkilö, joka toi lapsen näytteenottoon. 

Jos henkilöllisyysasiakirjaa ei ole, asiakirjaan merkitään henkilöllisyyden todistaja. 

  • Henkilöllisyyden todistaa useimmiten lapsen äiti, mutta sen voi todistaa myös muu henkilö (esimerkiksi sijaisvanhempi). Henkilölle kerrotaan, että hänen nimensä tulee tutkimuslausuntoon. Jos henkilö ei halua, että hänen nimensä tulee tutkimuslausuntoon, lapselle tulee hankkia henkilöllisyysasiakirja ennen näytteenottoa. 
  • Jos lapsi ymmärtää tutkimuksen merkityksen ja on itse antanut suostumuksen tutkimukseen, hän allekirjoittaa asiakirjan itse. 
  • Jos lapsi ei ymmärrä tutkimuksen merkitystä, asiakirjan allekirjoittaa henkilöllisyyden todistaja.

Vanhemmuuslain 29 §:n 2 momentin tilanteet

Näyte voidaan ottaa, vaikka tutkittavan henkilöllisyyttä ei voida luotettavasti todentaa, jos oikeusgeneettinen vanhemmuustutkimus tehdään vanhemmuuslain 775/2022 29 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa siksi, että tulevien vanhempien henkilöllisyyttä ja perhesiteitä osoittavat asiakirjat ovat puutteelliset. Tätä säännöstä ei voida soveltaa tilanteessa, jossa henkilöllä on mahdollisuus hankkia jokin hyväksyttävistä henkilöllisyysasiakirjoista tai siviilisäätytodistus, mutta hän ei halua hankkia asiakirjaa/todistusta.