Sovittelu on maksuton ja vapaaehtoinen palvelu, jossa rikoksen tai riidan osapuolet voivat keskustella tapahtuneesta tuetusti ja rakentavasti. Sovittelu ei tähtää rikoksen tai syyllisyyden selvittämiseen, vaan antaa osapuolille mahdollisuuden lisätä ymmärrystä, ottaa vastuuta ja tavoitella sovintoa. Sovittelu perustuu korjaavaan oikeuteen, jossa pyritään hyvittämään tapahtunut osapuolten tarpeista käsin.
Sovittelussa osapuolet tapaavat koulutettujen vapaaehtoisten sovittelijoiden kanssa. Tapaamisessa osapuolet kertovat sovittelijoiden tuella oman näkemyksensä rikoksesta tai riidasta ja niistä ajatuksista, tunteista ja tarpeista, joita tapahtunut on saanut aikaan. Tapaamisessa voidaan pyytää anteeksi ja sopia lisäksi esimerkiksi vahingonkorvauksesta, käytöksen muutoksesta tai muusta hyvityksestä. Sovittelu voi keskeytyä, jos sen jatkamiselle ei ole edellytyksiä.
Sovittelu voi korvata tai täydentää oikeudenkäyntiä. Se auttaa osapuolia käsittelemään tapahtunutta ja voi vähentää uusien rikosten riskiä. Sovittelussa keskitytään vuoropuheluun ja tulevaisuuteen.
Miten sovittelu toimii?
Sovitteluasian saa vireille tekemällä aloitteen sovittelutoimistoon. Aloitteen voi tehdä poliisi, syyttäjä tai huoltaja tai osapuoli itse. Suomessa toimii 17 sovittelutoimistoa.
Toimisto arvioi, sopiiko asia sovitteluun, ja ottaa yhteyttä osapuoliin. Sovittelu käynnistyy, jos kaikki suostuvat siihen ja muutkin edellytykset täyttyvät. Alaikäisten tapauksissa tarvitaan huoltajan suostumus.
Tapaamiset ovat luottamuksellisia ja voivat sisältää erillisiä ja yhteisiä keskusteluja sovittelijoiden tuella. Lopuksi voidaan tehdä kirjallinen sopimus, jonka toteutumista seurataan. Sopimus voi vaikuttaa siihen, eteneekö rikosasia oikeuteen, mutta päätöksen tekee viranomainen.
Miten sovittelu eroaa oikeudenkäynnistä?
Sovittelu on nopeampi ja joustavampi kuin oikeudenkäynti. Se on aina vapaaehtoista, eikä siinä määrätä rangaistuksia tai ratkaista syyllisyyttä.
Sovittelun lopputuloksena voi syntyä sopimus, joka on oikeudellisesti sitova. Jos sopimusta ei synny, sovittelu voi päättyä ilman sopimusta. Sovittelutoimisto voi myös keskeyttää prosessin.
Sovittelun jälkeen toimisto toimittaa tiedon sovittelun lopputuloksesta poliisille tai syyttäjälle, jotka päättävät, miten asia etenee. Asianomistajarikosasioissa rikosprosessi voi päättyä, jos asianomistaja luopuu rangaistusvaatimuksestaan sovittelussa.
Kuka ohjaa ja valvoo sovittelua?
Sovittelutoimintaa ohjaa sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). THL tekee sopimukset palveluntuottajien, kuten kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueiden kanssa. Lisäksi THL huolehtii sovittelutoimintaan osallistuvien henkilöiden koulutuksesta sekä laadun seurannasta.
Vuonna 2027 ohjaus- ja järjestämisvastuu siirtyy oikeusministeriölle ja Oikeuspalveluvirastolle. Muutos ei vaikuta palvelun sisältöön. Sovittelu säilyy maksuttomana, vapaaehtoisena ja luottamuksellisena. Myös palveluntuottajarakenne säilyy.
Miten sovittelupalvelusta voi valittaa?
Jos koet, että sovittelutoimisto on toiminut lainvastaisesti tai epäasiallisesti, voit tehdä asiasta kantelun THL:lle. Kantelu voi koskea toiminnan laatua ja laillisuutta, ei sovittelun lopputulosta. Kantelun voi tehdä vapaamuotoisesti, esimerkiksi sähköpostilla.
Jos kyseessä on viranomaisen päätös, kuten sovittelun keskeytys tai kielteinen sovittelupäätös, voit tehdä hallintovalituksen hallinto-oikeuteen päätöksen liitteenä tulleen valitusosoituksen mukaisesti.
Miten sovittelua kehitetään?
Sovittelua kehitetään valtakunnallisesti ja alueellisesti. THL vastaa valtakunnallisesta kehittämisestä, koulutuksesta ja laadun seurannasta. Valtioneuvoston asettama Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta tukee kehittämistyötä.
Alueellisesti sovittelutoimistot kehittävät toimintaa asiakaslähtöisesti ja tukevat, ohjaavat ja valvovat vapaaehtoisia sovittelijoita. Kehittämistä tehdään myös hankkeiden ja työryhmien kautta.