Oppilaiden kokemukset kouluarjen turvallisuudesta ovat keskeinen osa heidän hyvinvointiaan koulussa
Kouluarjen turvallisuus on tärkeä osa oppilaiden hyvinvointia koulussa. Oppilaiden kokemuksia koulun turvallisuuteen liittyvistä asioista onkin tärkeää selvittää ja seurata sekä käyttää toiminnan suunnittelussa.
Tarkastelimme vuoden 2025 Kouluterveyskyselyn aineistosta perusopetuksen 8. ja 9. vuosiluokkien oppilaiden kokemuksia siitä, kuinka usein heillä on koulussa turvallinen olo.
Suurin osa (86 %) oppilaista koki olonsa koulussa turvalliseksi aina tai usein. Pojista kuusi prosenttia ja tytöistä 15 prosenttia kuitenkin koki olonsa turvalliseksi harvoin, kolme prosenttia oppilaista ei koskaan.
Koulun turvallisuuden kehittämisessä on tärkeää kuulla oppilaiden kokemuksia ja ideoita. Yhdessä voi pohtia turvallisuutta laajasti: Onko kouluarjessa joitakin tilanteita, tiloja tai piha-alueen osia, joissa olo voi tuntua turvattomalta? Onko valvontaa riittävästi? Tapahtuuko oppilaiden välillä ikäviä asioita, jotka jäävät koulun aikuisilta huomaamatta?
Kouluterveyskyselyn aineiston perusteella turvallisuuden kokemus koulussa oli yhteydessä erityisesti siihen, että oppilas koki voivansa olla oma itsensä koulussa, ei tullut kiusatuksi eikä ollut yksinäinen.
On selvää, että kokemukset ulkopuolelle jäämisestä tai kiusaamisesta voivat lisätä turvattomuuden tunteita. Vertaisryhmän ulkopuolelle ja ilman aikuisten apua jääminen voivat tuottaa myös esimerkiksi häpeän, toivottomuuden tai vihan tunteita, jotka pahentavat oppilaan tilannetta. Turvallisuuden kokemusta taas vahvistaa esimerkiksi koulun aikuisten reilu ja kaikkien osapuolten näkökulman kuunteleva tapa selvittää oppilaiden välisiä konflikti- ja kiusaamistilanteita.
Kiusaamisen ehkäiseminen ja siihen puuttuminen vaatii suunnitelmallisuutta ja tilannetajua
Kouluyhteisöissä kiusaaminen oli melko yleistä. Kolmasosa (33 %) oppilaista oli lukukauden aikana joko tullut koulukiusatuksi tai osallistunut koulukiusaamiseen. Kahdeksan prosenttia oppilaista oli kokenut viikoittaista kiusaamista.
Kiusaamiseen liittyi yleisimmin nimittelyä tai nolaamista, valheiden levittämistä tai pahan puhumista, ilmeitä tai eleitä sekä ulkopuolelle jättämistä, mutta myös monia muita kiusaamisen tapoja.
Koulun aikuisilta vaatii tilannetajua ymmärtää esimerkiksi ulkopuolelle jättämisen toistuvuus tai pienillä ilmeillä ja eleillä loukkaamisen vahingoittavuus. Keskustelematta oppilaiden kanssa ei voi myöskään tietää, onko esimerkiksi ”läppä” sittenkin kiusaamista, ovatko pihalla painivista oppilaista kaikki vapaaehtoisesti mukana tai kampataanko joku jatkuvasti jalkapallossa satuttamistarkoituksessa.
Opettaja ei voi nähdä kaikkia tilanteita ja siksi kokonaisuuden ymmärtäminen vaatii keskusteluja oppilaiden kanssa.
Tietävätkö kaikki, miten kiusaamiseen puututaan?
Kiusaamisen ehkäisemisen ydintä on oppilaiden tutustuttaminen toisiinsa sekä oppilaiden yhdenvertainen kohtelu koulun aikuisten taholta. Oppilaille kannattaa tehdä selväksi, että jos kokee kiusaamista tai huomaa toista oppilasta kiusattavan, asia kannattaa ottaa puheeksi ja hakea apua aikuiselta. Yksin ei pidä jäädä, vaan asia kannattaa selvittää mahdollisimman alkuvaiheessa.
Kiusaamisen ja yksinäisyyden sekä väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseen ja niihin puuttumiseen liittyvät suunnitelmat edellyttävät, että kaikki kouluissa ja opiskeluhuoltopalveluissa työskentelevät toimivat niiden mukaisesti.
Myös oppilaiden ja huoltajien tulee saada tietoa siitä, miten koulussa toimitaan. Oppilaat kokevat toisinaan, että apua saa, kun tietää kysyä oikeilta henkilöiltä. Monen kokemus on, että kaikilta apua ei saa. Koulussa on hyvä pohtia, mistä tällainen kokemus voi johtua.
Kokemukset opettajien kiinnostuneisuudesta ja kouluilmapiiristä ovat kehittyneet hyvään suuntaan
Kouluterveyskyselyn tulosten perusteella moni kouluympäristön vuorovaikutukseen liittyvä asia on kehittynyt myönteiseen suuntaan pitkällä aikavälillä. Toimiva vuorovaikutus on keskeinen osa turvallisuuden kokemusta.
Vuonna 2025 perusopetuksen 8.- ja 9.-luokkalaisista 61 prosenttia koki, että opettajat ovat kiinnostuneita oppilaiden kuulumisista, kun 2000-luvun alussa näin koki 30 prosenttia oppilaista.
Myös oppilaiden kokemukset siitä, että opettajat kannustavat heitä kertomaan mielipiteensä oppitunnilla, ovat yleistyneet merkittävästi 2000-luvun alkuun verrattuna.
Vuonna 2025 oppilaista 71 prosenttia koki luokan työrauhan hyväksi, 74 prosenttia ilmapiirin tukevan mielipiteen ilmaisua ja 76 prosenttia koki oppilaiden viihtyvän hyvin yhdessä. Nämäkin osuudet ovat suurempia kuin vuosituhannen alussa.
Vaikka oppilaiden keskusteluyhteys opettajien kanssa näyttää pitkällä aikavälillä kehittyneen myönteiseen suuntaan, vain noin puolet oppilaista koki, että heillä olisi mahdollisuus tarvittaessa keskustella koulun aikuisen kanssa mieltään painavista asioista.
Oppilaiden tukeminen huolitilanteissa on yhteisöllisen ja yksilökohtaisen opiskeluhuollon keskeinen tehtävä. Koulu on paitsi oppimisen tila, myös kasvuympäristö, jossa aikuisilta saatu välittäminen, ohjaus ja apu kannattelevat nuorta, olipa kyse oppimisen vaikeuksista, kaverihuolista tai mielenterveyden haasteista.