Ratkaiseeko raha lapsiköyhyyden?

Lapsiköyhyys kasvaa Suomessa, ja velkajarru povaa leikkauksia lapsiperheille myös tulevina vuosina. Siksi on syytä kysyä, mitä tietoa päättäjät tarvitsevat lapsiköyhyyden ja sen ylisukupolvisuuden torjumiseksi.

Tiedämme, että köyhissä perheissä kasvavilla lapsilla menee keskimäärin heikommin monilla mittareilla, ja aikuisina he ovat muita todennäköisemmin itsekin köyhiä. Lapsiköyhyys on yhteydessä terveyteen, koulumenestykseen ja myöhempään sosioekonomiseen asemaan. 

Tiedämme myös, että Suomessa syntyvyys on historiallisen alhaisella tasolla ja lapsiin investoiminen olisi siksikin tärkeää. Kun lapsiköyhyys kasvaa, on vaikea luoda uskoa siihen, että hyvinvointivaltion turvaverkot kannattelevat, kun niille on tarvetta.

Köyhyys kietoutuu usein työttömyyteen ja mielenterveysongelmiin

Ylisukupolvisen köyhyyden ehkäisy on julkisen talouden kannalta yksi tuottavimmista investoinneista.

Silti yksi keskeinen kysymys on edelleen avoin: mikä on rahan itsenäinen vaikutus lapsiperheiden hyvinvointiin ja köyhissä perheissä elävien lasten mahdollisuuksiin? 

On vaikea erottaa, johtuuko köyhien lasten heikompi kehitys nimenomaan taloudellisten resurssien vajeesta vai niistä tekijöistä, jotka usein kulkevat köyhyyden mukana: työttömyydestä, mielenterveysongelmista, perheen epävakaudesta tai muista kuormitustekijöistä. 

Rahan vaikutuksista tarvitaan kokeellista näyttöä

Tarvitsemme kokeellista näyttöä rahan vaikutuksista. Siksi ehdotamme laajamittaista satunnaistettua kokeilua, jossa pitkään toimeentulotukea saaneet lapsiperheet saisivat tuntuvan korotuksen tukeen. 

Korotus myönnettäisiin valitut kriteerit täyttäville perheille ja rajattaisiin pysyvästi Suomessa asuviin. Etuuteen voitaisiin lisäksi sitoa erilaisia palveluita, ohjausta ja tukea, mutta olennaista on pystyä arvioimaan lisätulon itsenäinen vaikutus.

Kokeilu mahdollistaisi lapsiköyhyyden merkittävän vähentämisen toimeentulotukea saavissa perheissä ja antaisi mahdollisuuden arvioida, miten lisätulo vaikuttaa lasten varhaiseen hyvinvointiin, terveyteen ja myöhempiin koulutuspolkuihin.

Samalla analysoitaisiin mekanismeja. Väheneekö aineellinen puute, lievittyykö stressi, paranevatko opintosuoritukset ja vahvistuuko luottamus yhteiskunnan tukeen? 

Riittääkö taloudellinen tuki vai vaatiiko se rinnalleen esimerkiksi vanhemmuustaitojen omaksumista tai sosiaalityön palveluita?

Kokeilu edellyttää erityistä lainsäädäntöä

Suomessa on mahdollista toteuttaa tällainen kokeilu korkeatasoisesti. Kokeilun toteuttaminen edellyttää erityistä kokeilulainsäädäntöä. 

Lainsäädännöllä tulee mahdollistaa rajatun kohderyhmän valinta, etuustason tilapäinen muuttaminen sekä tietojen kerääminen ja yhdistäminen vaikutusten arvioimiseksi. Lisäksi on varmistettava yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan toteutuminen kokeilun aikana.

Kokeilulainsäädännöstä on Suomessa jo aiempaa kokemusta perustulokokeilun lisäksi tuoreesta kaksivuotisesta esiopetuksen kokeilusta. 

Kokeilu tuottaisi ensimmäistä kertaa kausaalista näyttöä siitä, missä määrin raha itsessään vaikuttaa sekä lapsiköyhyyden seurauksiin että nuorten elämänvalintoihin.

Lasten ja nuorten hyvinvointi vahvistaa yhteiskunnan kestävyyttä

Köyhien lapsiperheiden pienituloisuuden voi toki korjata tulonsiirroilla. Mutta tarvitsemme myös vakuuttavaa näyttöä lapsiköyhyyden vähentämisen seurauksista, kun seuraavat hallitukset arvioivat sosiaaliturvaan tehtävien muutosten pitkän aikavälin vaikutuksia.

Väestön ikääntyessä ja julkisen talouden paineiden kasvaessa kysymys ei ole vain yksittäisten perheiden arjesta. Kysymys on siitä, voiko kohdennettu taloudellinen tuki vahvistaa lapsen lähtökohtia ja mahdollisuuksien tasa-arvoa ja samalla lisätä nuorten luottamusta tulevaisuuteen. Ja sitä kautta koko yhteiskunnan kestävyyttä.