Suomi tarvitsee rohkeamman tupakkalain

Tupakkalain alaisten nikotiinituotteiden ostamisen ikäraja tulisi nostaa 20 vuoteen.

Nikotiiniriippuvuus ei ole väistyvä vaan muotoaan muuttava kansanterveysongelma. Nikotiinituotteiden valikoima kasvaa ja uusia sukupolvia tavoitellaan yhä houkuttelevammilla ja helppokäyttöisemmillä tuotteilla.

Suomi on ollut pitkään tupakkapolitiikan suunnannäyttäjä. Siksi on syytä tunnistaa myös se, että viime vuosien kehitys on kulkenut osin väärään suuntaan. Nikotiinipussien myynnin vapautuminen ja käytön nopea yleistyminen erityisesti nuorilla ovat merkinneet takapakkia suhteessa tupakkalain tavoitteeseen – haitallisten ja riippuvuutta aiheuttavien tuotteiden käytön loppumiseen.

Suomessa on parhaillaan vireillä tupakkalain muutos, joka on tuomassa asuntoyhteisöille kauan odotettuja parannuksia tupakansavulle altistumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tällaisten yksittäisten korjausten ohella tarvitaan kuitenkin ratkaisuja, jotka tukevat selkeästi lain pitkän aikavälin tavoitetta.

Kansainväliset esimerkit osoittavat, että kunnianhimoiset, tuotteiden tarjontaan ja vähittäismyyntiin keskittyvät ratkaisut ovat mahdollisia. Britannia on juuri hyväksynyt historiallisen savuttomaan sukupolveen tähtäävän lain, jossa tupakan myynti kiellettiin vuonna 2009 tai sen jälkeen syntyneille. Eri maissa on sitouduttu myös esimerkiksi myyntipaikkojen asteittaiseen vähentämiseen, tai kielletty erityisen voimakkaasti nuoria houkuttelevien tuotteiden kuten nikotiinipussien tai kertakäyttöisten sähkösavukkeiden myynti.

Suomessakin tupakan myyntikieltoa nuorille sukupolville on äskettäin jo esitetty. Tupakkalain tavoitteen ja ikärajavalvonnan toimivuuden kannalta sama periaate olisi kuitenkin selkeintä ulottaa kattavasti erilaisiin tupakkalain alaisiin nikotiinituotteisiin. Laajasti kannatettu ensimmäinen askel jo tällä hallituskaudella olisi ikärajan nosto 20 vuoteen, sillä harva aloittaa tupakka- tai nikotiinituotteiden käyttöä enää yli 20-vuotiaana. Se olisi konkreettinen, helposti toimeenpantava ja tulevaisuuteen katsova päätös – sellainen, josta Suomi voitaisiin jälleen tuntea yhtenä suunnannäyttäjistä.