Päihde- ja riippuvuuspalvelut 2030-luvulla – mitä on tehtävä, jotta Suomi pysyy mukana?

Alkoholipolitiikan väljentyminen, huumeiden saatavuuden helpottuminen ja rahapelaamisen siirtyminen verkkoon muuttavat arkea nopeammin kuin palvelujärjestelmä ehtii reagoida.

Hyvinvointialueiden johtajat arvioivat jo nyt, että päihdepalvelujen tarve kasvaa 2030-luvulla.

THL:n kehittämispäällikkö Minna Kesänen kuvaa ilmiötä monisyiseksi ja kasautuvaksi:

“Kun katsotaan ihmisten elinoloja, päihteiden saatavuutta ja yhteisöjen tilaa, kaikki kolme muuttuvat samaan aikaan. Se ei ole yksittäinen trendi, vaan monien huonojen kierteiden kehityskulku. Jos ihmisillä on enemmän eriarvoisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia ja samalla päihteitä on helpompi hankkia kuin koskaan, ei ole realistista odottaa, että päihdehaitat ainakaan vähenisivät”, hän pohtii.

Palveluihin pääsy ratkaisee: ensimmäiset 24 tuntia ovat tärkeitä

Kun päihdehaittoja kasvattavat tekijät kasaantuvat samaan aikaan, myös avun tarve muuttuu. Siksi ratkaisevaa on, kuinka nopeasti ihminen saa yhteyden palveluihin juuri silloin, kun hän tarvitsee apua.

“Päihdeongelmien kohdalla nopea alku on koko järjestelmän kriittisin hetki – esimerkiksi vieroitukseen pitäisi päästä vuorokauden sisällä palveluihin hakeutumisesta. Se voi ratkaista, kiinnittyykö ihminen palveluihin”, Kesänen toteaa.

"Päihdepalvelut ovat ihmisten tekemää työtä ihmisille, ja juuri siksi niissä voidaan myös onnistua."

Hyvinvointialueilla palvelujen saatavuutta on kehitetty muiden muassa lisäämällä ajanvarauksettomia palveluja ja tuomalla päihde- ja riippuvuusosaamista peruspalveluihin.

Silti erot alueiden välillä sekä alueiden sisällä ovat suuria. Palveluun voi päästä joko nopeasti tai sitten voi joutua matkustamaan pitkiä matkoja palveluihin, joissa on rajatut aukioloajat.

Tämä korostaa yhdenvertaisuuden ongelmaa: palveluun pääsy riippuu edelleen liikaa siitä, missä ihminen sattuu asumaan.

Palvelukokemus on usein parempi kuin maine antaa ymmärtää

Kun ihminen pääsee varsinaisiin päihde- ja riippuvuuspalveluihin, kokemus on yleensä hyvä. THL:n palautekyselyt ovat osoittaneet, että hoidon laatu on monella alueella vahva.

“Päihdepalvelujen laatu ja kokemus niistä ovat usein mainettaan parempia. Kun ihminen pääsee osaaviin palveluihin ja kiinnittyy niihin, hän saa usein erittäin hyvää hoitoa. Haasteet syntyvät useammin ennen sitä – yleisissä palveluissa, joissa päihdepalveluja tarvitsevan tai hänen läheisensä kohtaaminen voi olla monenkirjavaa. Kohtaamisen taito ei ole pehmeää lisäarvoa, vaan palvelujen kovinta ydintä”, Kesänen painottaa.

Laatusuositukset tuovat yhteistä suuntaa – ja avointa kehittämistä

Päihteiden, nikotiinituotteiden ja rahapelaamisen haitat koskettavat lähes jokaista suomalaista tavalla tai toisella. Siksi THL ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) laativat vuosina 2025–2026 uudet laatusuositukset tukemaan hyvinvointialueiden ja kuntien työtä ehkäisevän päihdetyön sekä päihde- ja riippuvuuspalvelujen kehittämisessä. Tavoitteena on tukea järjestelmää, joka tarjoaa oikea-aikaisen ja vaikuttavan avun asuinpaikasta riippumatta.

Kesänen kuvaa suositusten valmistelua poikkeuksellisen avoimeksi:

“Päihde- ja riippuvuustyö on monitieteistä ja monien toimijoiden työtä. Olemme tietoisesti rikkoneet suljettujen työryhmien mallia, jakaneet ajatuksia jo keskeneräisenä ja kutsuneet ammattilaiset, kokemusasiantuntijat ja kansalaiset mukaan. Tämä ei ole yhden näkökulman asia. Tarvitaan erilaisia toimijoita, jotta voidaan määrittää, mitä hyvä päihde- ja riippuvuustyö tarkoittaa.”

Mihin työ nyt keskittyy? Neljä ratkaisevaa kohtaa

Kesäsen mukaan tulevien vuosien kehittämisen ydin rakentuu neljän perusasian varaan: 

1. Nopea pääsy palveluihin ja siirtymien ja palveluketjujen sujuvuus.
2. Asiakkaan/potilaan tarpeisiin vastaava hoidon, kuntoutuksen ja sosiaalisen tuen kokonaisuus.
3. Hyvinvoinnin, turvallisuuden ja terveyden tukeminen rinnakkain hoidon kanssa.
4. Asiakkaan kokemus ja oikeudet työn keskiössä.

Näiden toteutuminen ratkaisee, pystyykö järjestelmä vastaamaan kasvaviin tarpeisiin. Samalla tarvitaan parempaa tietoa palvelujen toimivuudesta. Nykyiset tiedonkeruut eivät vielä anna kattavaa kuvaa siitä, missä onnistutaan ja missä ei, eivätkä siitä, millaista tukea eri alueet eniten tarvitsevat.

“Jos päihdeongelmat olisi voitu ratkaista yhdellä keinolla, ne olisi ratkaistu jo. Tarvitsemme yhteistä tahtoa ja samaan suuntaan kulkemista. Päihdepalvelut ovat ihmisten tekemää työtä ihmisille, ja juuri siksi niissä voidaan myös onnistua”, Kesänen painottaa.