Lähes puolet muistisairauksista on ehkäistävissä

Vuonna 2040 Suomessa voi olla 250 000 muistisairasta. Se on suunnilleen Tampereen asukasmäärä ja noin 100 000 enemmän kuin vuonna 2021.

Kasvu lisää vanhuspalvelujen tarvetta. Muistisairaudet heikentävät toimintakykyä ja ovat yleisin kotihoidon, yhteisöllisen asumisen, ympärivuorokautisen palveluasumisen ja omaishoidon syy.

Jo nyt enemmistö vanhuspalvelujen asiakkaista on muistisairaita, joten muistisairauksien hoitoon kuluu merkittävä osa sote-kustannuksista.

”Päivystyskäynnit lisääntyvät, ja perusterveydenhuollossa voidaan selvittää pitkäänkinkin epämääräisiä oireita ennen kuin muistisairautta aletaan epäillä. Terveydenhuollon lisäksi muistisairaudet vaikuttavat muidenkin ammattilaisten työhön. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi kadonneiden etsimistehtävät ovat lisääntyneet”, kertoo THL:n johtava asiantuntija Teija Hammar.

”Muistisairaus etenee vähitellen ja palvelujen tarve muuttuu asteittain. Muistisairauden varhaisessa vaiheessa iäkäs selviää kotona, ja muistin tukena voidaan hyödyntää esimerkiksi lääkeautomaatteja, etäpalveluita ja kodin turvateknologiaa, kuten liike- ja kaatumisantureita ja liesivahteja. Myöhemmin tarvitaan enemmän hoitajia ja läheisapua sekä raskaampia palveluja”, Hammar kertoo.

Riskit liittyvät elintapoihin, kuten liikunnan puutteeseen ja epäterveelliseen ruokaan

Muistisairauksiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta niiden ehkäisystä on vahvaa tutkimusnäyttöä. Jopa 45 prosenttia muistisairauksista voisi olla ehkäistävissä kiinnittämällä huomiota elintapoihin ja ympäristöön. Riskeiksi tiedetään muun muassa liikunnan puute, epäterveellinen ruokavalio, korkea verenpaine ja vähäinen kognitiivinen aktiivisuus.

Näihin voidaan vaikuttaa elintapaohjauksella. Terveelliset elintavat tukevat muistin säilymistä ja pienentävät muistihäiriöiden riskiä.

Vaikuttavaksi todettu elintapaohjausmalli on suomalainen FINGER-toimintamalli. Siinä muistia ja toimintakykyä tuetaan elintapaohjelmalla, johon kuuluu yhtä aikaa ruokavalioneuvontaa, liikuntaa, muistiharjoittelua, sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden seurantaa ja sosiaalista kanssakäymistä.

Tutkimusten mukaan ohjelmaan osallistuneiden muisti- ja ajattelutoiminnot ovat parantuneet ja toimintakyky säilynyt pidempään. Heillä on ollut vähemmän sairaalahoitopäiviä ja päivystyskäyntejä kuin verrokkiryhmällä.

Parhaita tuloksia saadaan, kun elintapaohjaus kohdistetaan iäkkäille, joilla on tunnistettu muistisairauden riski.

”Muistisairauksien ennaltaehkäisyssä on tärkeää olla ajoissa.  FINGER-mallin vahvuus on riskiryhmien tunnistaminen terveydenhuollossa tehtävillä riskitesteillä. Myös etsivästä ja löytävästä työstä ja asiakasohjauksesta on tässä hyviä kokemuksia”, Hammar sanoo.

Elintapaohjaus vaatii yhteistyötä

Nykyään FINGER-malli on jossain muodossaan käytössä noin puolella hyvinvointialueista. Sen toteuttaminen vaatii hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen yhteistyötä. Toimintaa voidaan järjestää eri tavoin.

”Koordinoija voi olla hyvinvointialueen seniorineuvola, kunta voi vastata liikuntapalveluista ja muistiyhdistys voi järjestää muistiryhmiä. Tähän tarvitaan yhteistä päämäärää ja suunnittelua. Hyvinvointialueen tehtävä ei ole hoitaa kaikkea, kuntien ja järjestöjen työ on todella tärkeää”, Hammar sanoo.

Elintapaohjaus ei poista muistisairauksia, mutta se voi siirtää niiden alkamista. Jokainen toimintakykyinen kuukausi parantaa elämänlaatua ja vähentää raskaiden palvelujen tarvetta.

Iäkkäät hyötyvät elintapaohjauksesta muistisairauksien riskin vähenemisen lisäksi myös yleisen terveydentilan ja toimintakyvyn paranemisen ja elämänlaadun kautta.

”Iäkkäitä ei pitäisi nähdä vain palvelujen käyttäjinä. Suurin iäkkäiden massa on aktiivisia ihmisiä, joiden terveydestä kannattaa pitää huolta jo ennen kuin ongelmat näkyvät”, Hammar sanoo.