Avoimen adoption merkitys lastensuojelussa

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille ja muille lastensuojelun viranhaltijoille. Sen sisältämää tietoa voivat käyttää muutkin lastensuojelussa toimivat henkilöt, kuten perhehoitajat.

Ohje perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen adoptoiminen

Kotimaisissa adoptioissa yleisintä on, että lapsi adoptoidaan vanhemman toiveesta heti vastasyntyneenä. Kotimaisia adoptioita ovat myös perheen sisäiset adoptiot. Joskus perhehoidossa ollut lapsi adoptoidaan. Lastensuojeluasiakkuus voi olla lyhytaikainen tai puuttua kokonaan.

Ulkomailta adoptoitu on pääsääntöisesti lastensuojelun kautta perhesijoitukseen tullut lapsi. Lapsi on ensin syntymämaassaan huostaanotettu, hänelle etsitään etsin ratkaisu kotimaassa (subsidiariteettiperiaate) ja vasta sen jälkeen hän voi tulla kansainväliseen adoptioon.
Lisätietoa adoptiolautakunnan sivuilla (Lupa- ja valvontavirasto)

Adoption vahvistamisen jälkeen lastensuojelun asiakkuus ei jatku, ellei siihen ole tarvetta. Adoptoiduilla lapsilla voi olla taustallaan traumaattisia kokemuksia esimerkiksi puutteellisen huolenpidon vuoksi. Heillä voi olla kehityksellisiä erityistarpeita, kuten kehitysviiveitä ja hoitoa vaativia sairauksia tai kiintymykseen ja emotionaaliseen kehitykseen liittyviä ongelmia.

Adoptoiduilla lapsilla ja nuorilla on usein nuoruusiässä identiteettiin liittyviä erityiskysymyksiä. Adoptioperheitä valmennetaan kohtaamaan näitä tarpeita, ja useimmille perheille apuna on adoptioneuvonta, vertaistuen eri muodot, lapsiperheiden neuvola ja perheneuvolapalvelut sekä muu ammatillinen tuki.
Adoptioneuvonta (STM)

Avoin adoptio

Avoimella adoptiolla tarkoitetaan eriasteista yhteydenpitoa ja avoimuutta lapsen syntymä- ja adoptioperheiden välillä. Käsite ei ole virallinen. Adoptiolaissa se on ilmaistu lapsen oikeutena pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaan: tuomioistuin voi vahvistaa aikaisemman vanhemman ja adoptiovanhempien tekemän sopimuksen lapsen oikeudesta tavata aikaisempaa vanhempaansa tai pitää häneen muulla tavoin yhteyttä. Sopimus edellyttää osapuolten keskeistä yhteisymmärrystä ja sitä, että sen on arvioitu olevan lapsen edun mukainen. Lastensuojelulaissa ei ole adoptioon liittyvää sääntelyä.
(Adoptiolaki 8 luku, 22/2012)

Antaessaan lapsensa adoptioon vanhempi voi adoptioneuvonnassa asettaa suostumuksensa ehdoksi sen, että lapsi saa adoption jälkeen pitää häneen yhteyttä. Yhteydenpito voi tarkoittaa tapaamisia, puhelinsoittoja tai viestien vaihtoa. Tarkempi sisältö määritellään sopimuksessa.
HE 47/2011 vp (Eduskunta)

Yhteydenpidon tapoja arvioitaessa on tärkeä ottaa huomioon seuraavat asiat:

1. Jokaisen lapsen etu arvioidaan yksilöllisesti.
2. Adoptiovanhempien vuorovaikutuksellisen avoimuuden tarkastelu on hyödyllistä, kun arvioidaan heidän valmiuttaan selvitä avoimessa adoptiossa vastaan tulevista tilanteista.
3. Ei ole yhtä yhteydenpidon mallia, joka olisi paras jokaiselle lapselle.
4. Yhteydenpidossa tulee olla saatavilla ulkopuolista tukea.
5. Yhteydenpito isovanhempiin voi olla hyvä tapa pitää yhteyttä.

Sopimus voidaan tehdä adoption vahvistamisen yhteydessä tai sen jälkeen, ja sitä voidaan muuttaa myöhemmin. Sopimusta täytäntöön pantaessa lasta ei kuitenkaan voida määrätä noudettavaksi.
(Adoptiolaki 8 luku) 

Yhteydenpidon arvioiminen lapsen edun näkökulmasta

Yhteydenpitoa tulee aina arvioida lapsen edun näkökulmasta.
(Adoptiolaki 2 § ja 58 § 1 momentti)

Yhteydenpitosopimusta valmistellaan ja siitä sovitaan adoptioneuvonnassa. Yhteydenpidosta voidaan sopia myös osapuolten kesken ilman käräjäoikeuden vahvistusta.

On vanhempia, jotka haluavat lapselleen pysyvän perhesijoituksen, mutta epäröivät antaa lapsensa adoptioon, sillä he pelkäävät menettävänsä kaiken yhteyden lapseen. Tuomioistuin ei voi vahvistaa sopimusta yhteydenpidosta, mikäli se ei ole molempien osapuolten yhteinen toive ja lapsen edun mukaista. Tämän vuoksi tarvitaan adoptioneuvonnan arviota ja apua sopimuksen laadintaan, adoption jälkeiseen adoptioneuvontaan sekä tukeen yhteydenpitosopimuksen toteuttamiseksi.

Avoin adoptio perhesijoituksen vaihtoehtona

Vaikka adoptio lastensuojelussa on edelleen harvinainen ratkaisu, sitä voidaan harkita tilanteissa, joissa lapsi selkeästi tarvitsee pitkäaikaista sijoitusta, ja on arvioitu, että adoptio on lapsen edun mukainen ratkaisu. 

Alaikäisen lapsen adoptiota ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet siihen suostumustaan. Vahvistaminen on kuitenkin erittäin poikkeuksellisista syistä mahdollista ilman suostumustakin. Edellytyksenä on, että lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen tai suostumuksen peruuttamiseen ole riittävää aihetta. Tällöin otetaan huomioon lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon tiiviys ja heidän välillään vallitsevan suhteen laatu.
(Adoptiolaki 11 § 1 ja 2 momentti)

Jos vanhempi ei voi sairautensa tai vammansa vuoksi pätevästi ilmaista tahtoaan tai hänen olinpaikkansa on tuntematon, voidaan adoptio erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, jos lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota.
(Adoptiolaki 11 § 3 momentti)

Kirjallisuutta

• Partanen, Päivi (2020) Finland. A recent survey on open adoption. ISS Monthly Review no. 241 May 2020.
• Tervonen-Arnkil, Kaisa (2015) Adoption avoimuus. Teoksessa Sinkkonen, Jari& Tervonen-Arnkil, Kaisa (toim.) Lapsi uusissa oloissa, tietoa sijaishuollosta ja adoptiosta. Duodecim.