Kantasolusiirteen saaneiden rokottaminen

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Tämä rokotusohje on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille. THL toimii tartuntatautien torjunnan kansallisena asiantuntijalaitoksena ja laatii ohjeita kansallisen rokotusohjelman ja muiden yleisten rokotusten toteutukseen. THL:n antamat ohjeet eivät ole juridisesti velvoittavia.

Kantasolusiirteen saaneen rokotussuoja rakennetaan alusta

Kantasolusirteen saaneen aikaisempi rokotuksilla hankittu suoja häviää ajan kuluessa. Tämän vuoksi hänen rokotussuojansa tauteja vastaa rakennetaan kokonaan uudestaan. 

Kantasolusiirrot jaetaan autologisiin ja allogeenisiin. Autologisessa siirrossa käytetään henkilön omia kantasoluja ja allogeenisessa siirrossa toiselta ihmiseltä saatuja soluja. Kantasolusiirron jälkeen potilaat ovat tavanomaista alttiimpia monille rokotuksin ehkäistäville taudeille. Suojan varmistamiseksi rokotukset aloitetaan alusta.

Jos rokotuksia ei aloiteta alusta, laskevat ennen kantasolujen siirtoa saatujen rokotusten ja sairastettujen tautien tuottamat vasta-aineet ajan kuluessa. Potilaan oma luuydin on tuhottu ja itse tauti on voinut alentaa elimistön puolustuskykyä. Lisäksi hylkimisen estämiseksi  käytetään vastustuskykyä heikentäviä lääkityksiä.

Koronarokote

Jos henkilölle on äskettäin tehty kantasolusiirto, hänelle suositellaan koronavirusrokotusta. Hiljattain tehty kantasolunsiirto lisää merkittävästi riskiä sairastua vakavaan koronavirustautiin. 

Kantasolusiirteen saaneet katsotaan voimakkaasti immuunipuutteisiksi, jos siirto on tehty enintään kolme vuotta sitten tai jos hylkimisenestolääkitys jatkuu. Ensimmäisen koronarokotuksen voi yleensä antaa 3–6 kuukauden päästä siirrosta. Voimakkaasti immuunipuutteisille 12 vuotta täyttäneille suositellaan perussarjan lisäksi tehosteannoksia. 

Koronarokotukset ovat kantasolusiirteen saaneelle maksuttomia. 

Voimakkaasti immuunipuutteisten koronarokotukset

Perusrokotusten uusiminen

Rokotuksissa käytetään sekä yksittäisiä että yhdistelmärokotteita.

Kantasolunsiirtopotilas saa seuraavat rokotukset maksutta osana kansallista rokotusohjelmaa:

• viitosrokote DTaP-IPV-Hib
• pneumokokkikonjugaattirokote PCV
• pneumokokkipolysakkaridirokote PPV23
• influenssarokote
• MPR-rokote
• vesirokkorokote.

Lisäksi kroonista käänteishyljintää (GVHD) sairastavat kantasolusiirtopotilaat saavat myös meningokokkirokotteet maksutta osana kansallista rokotusohjelmaa.

HPV-rokotukset voidaan katsoa hyväksi hoidoksi, jolloin niiden kustannuksista vastaa hoitoyksikkö. Tämä lisää potilaiden yhdenvertaisuutta, koska rokotussuoja ei ole kiinni varallisuudesta tai siitä, missä potilas asuu. 

Siirron jälkeen puolustuskyky, ja siten myös kyky vastata rokotteisiin, palautuu. Alle 18-vuotialla palautuminen etenee nopeammin kuin aikuisilla.

Rokottaminen kannattaa yleensä aloittaa noin 6 kuukauden kuluttua siirrosta, koska tällöin elimistö on palautunut siirrosta sen verran, että rokotuksesta on hyötyä. Hoitava lääkäri tekee päätöksen rokotusten aloittamisesta.  

Viitosrokote DTaP-IPV-Hib

• 3 rokotusta 6, 8 ja 14 kuukauden kuluttua siirrosta
• jos rokotukset on aloitettu myöhemmin, käytä aikataulua 0, 2 ja 6 kuukautta.

Pneumokokkikonjugaattirokote PCV

• 3 PCV-rokotusta: 6, 8 ja 14 kuukauden kuluttua siirrosta
• jos rokotukset on aloitettu myöhemmin, käytä aikataulua 0, 2 ja 6 kuukautta.

Jatka tämän jälkeen:

Pneumokokkipolysakkaridirokote PPV23 (Pneumovax)

Autologisen siirron saaneelle:

• 1 PPV rokotus: 2 kuukautta viimeisen PCV-rokotuksen jälkeen
• 1 PPV tehosteannos: 5 vuoden kuluttua

Allogeenisen siirron saaneelle polysakkaridirokotetta ei suositella.

Influenssarokote

• vuosittainen rokotus annetaan aikaisintaan 4-6 kuukautta siirrosta
• 2 annosta 4 viikon välein tarvitaan, jos siirrosta on alle 6 kuukautta

HPV- eli papilloomavirusrokote

HPV-rokote tulisi antaa ainakin 9-26-vuotiaille miehille ja naisille.

• kolme rokotusta: 6, 8 ja 18 kuukautta siirrosta
• jos rokotukset on aloitettu myöhemmin, käytä aikataulua 0, 2 ja 10 kuukautta.

Papilloomavirustartunnan välttäminen on erittäin vaikeaa. Tartunnan saa elämänsä aikana 80 % seksuaalisesti aktiivisista ihmisistä. Papilloomavirus johtaa immuunipuutteisilla henkilöillä 20-100 kertaa muita yleisemmin kohdunkaulan pahanlaatuisiin muutoksiin. He saavat papilloomaviruksista myös hankalia syyliä ja kondyloomia.

Hyvään hoitokäytäntöön kuuluu, että hoitovastuussa oleva taho kustantaa HPV-rokotukset. HPV-rokotteen hankinta ja rokotuksen antamisesta johtuvat kulut ovat  vähäiset verrattuna muuhun hoitoon ja HPV-rokotuksen hyötyihin. 

Hoitava taho hankkii ja tilaa kansasolusiirteen saaneen HPV-rokotteet sairaala-apteekin tai lääkekeskuksen kautta samaan tapaan kuten muutkin kansallisen rokotusohjelman ulkopuoliset rokotteet. 

Kansallisen rokotusohjelman ulkopuolinen HPV-rokote:
Gardasil 9 (Lääkeinfo.fi)

Elävät heikennetyt rokotteet kantasolujensiirron jälkeen

Rokotuksia voi antaa siirteen saaneelle, jos

• siirrosta on kulunut jo 24 kuukautta ja
• hän ei ole saanut immuunivastetta heikentävää lääkitystä viimeisten kolmen kuukauden aikana ja
• hänellä ei ole todettu käänteishyljintää.

MPR eli tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote

Jos potilas ei ole saanut MPR-rokotuksia tai aikuiselta ei ole todettu vasta-aineita: Anna kaksi MPR-rokotetta, joiden antoväli on vähintään 6 kuukautta.

Vesirokkorokote

Rokotus annetaan harkinnan mukaan, kun on osoitettu

• ettei ole suojaa ja
• että on pystynyt vastaamaan rokotteisiin, jotka eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia.

Anna kaksi vesirokkorokotusta, joiden antoväli on vähintään 2 kuukautta.

Kroonista käänteishyljintää sairastavien rokottaminen

Allogeenisen siirron jälkeen potilaalla voi esiintyä kroonista käänteishyljintää (GVHD). GVHD-potilailla on monesti pernan vajaatoimintaa, joka lisää riskiä sairastua vakaviin kapselillisiin bakteeritauteihin. Lisäksi vaste polysakkaridirokotteiden antigeeneille on heikko.

Näille allogeenisen siirteen saaneille tärkeitä ovat etenkin 

• pneumokokkisuoja
• meningokokkisuoja
• Hib-suoja
• tetanussuoja.

Perusrokotussuojan lisäksi suosittelemme seuraavia rokotuksia henkilöille, joilla allogeenisen siirron jälkeen esiintyy kroonista käänteishyljintää:

Pneumokokkikonjugaattirokote PCV

Rokottaminen polysakkaridirokotteella ei juuri kannata. Sen sijaan potilaalle kannattaa antaa neljäs pneumokokkikonjugaattirokote 16 kuukauden kuluttua siirrosta.

Kroonista käänteishyljintää sairastaville suositellaan siis yhteensä neljää PCV-rokoteannosta, jotka annetaan 6, 8 ja 14 ja 16 kuukauden kuluttua siirrosta. 

Meningokokkirokotteet

Krooniseen käänteishyljintään (GVHD) liittyvä pernan heikko toiminta altistaa myös meningokokkitaudeille. Nämä potilaat saavat myös meningokokkirokotteet (ACWY-konjugaattirokote ja meningokokki B -rokote) maksutta osana rokotusohjelmaa.

Meningokokki ACWY-konjugaattirokote 

• Ensimmäinen annos annetaan aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua siirrosta 
• Käytetystä rokotteesta riippuen rokotussarjaan kuuluu 1 tai 2 annosta. Toinen annos annetaan 2 kuukauden kuluttua ensimmäisestä annoksesta.
• Katso alle kuuden kuukauden ikäisten rokotusaikataulu meningokokki ACWY-rokotesivulta 

Meningokokki B-rokote 

• Ensimmäinen annos annetaan aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua siirrosta.
• Kaksi vuotta täyttäneellä ja sitä vanhemmalla rokotussarjaan kuuluu 2 annosta. Toinen annos annetaan aikaisintaan yhden kuukauden kuluttua ensimmäisestä annoksesta. 
• Katso alle 2-vuotiaiden rokotusaikataulu meningokokki B -rokote-sivulta.

On jonkin verran näyttöä, että ennen kantasolujen siirtoa luovuttajan rokottaminen ainakin pneumokokkia, Hib-tauteja ja tetanusta vastaan  edesauttaa vastaanottajan suojaa. Tämä on käytännössä vain harvoin mahdollista.