Kiinnipitäminen

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu viranhaltijoille ja ammattilaisille, jotka tekevät päätöksiä rajoitustoimenpiteistä, ja joutuvat käyttämään ja soveltamaan niitä.

Ohje perustuu ajantasaiseen lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja laillisuusvalvojien ratkaisuihin.

Milloin lapsen kiinnipitäminen on mahdollista?

Lapsen rauhoittamiseksi hänestä voi pitää kiinni, jos hän sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella

• todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita ja
• kiinnipitäminen on välttämätöntä lapsen oman tai toisen henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi tai
• kiinnipitäminen on omaisuuden merkittävän vahingoittamisen estämiseksi välttämätöntä.

Kiinnipidon saa toteuttaa

• laitoksen johtaja tai
• laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.

(Lastensuojelulaki 68 §)

Kiinnipitäminen tarkoittaa lapsen fyysistä kiinnipitämistä. Sen tarkoituksena on rauhoittaa ja pysäyttää tilanne, tai suojata lasta tai toista henkilöä. Minkäänlaisten välineiden käyttö ei ole sallittua. Kiinnipitämisen on oltava luonteeltaan hoidollista ja huollollista ja järkevässä ja kohtuullisessa suhteessa siihen hyväksyttävän tavoitteen kannalta. Kiinnipitäminen voi pitää sisällään myös lapsen siirtämisen. Kiinnipitäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä lapsen rauhoittamiseksi.

Kiinnipitäminen ei ole sallittua ennakollisena toimenpiteenä ilman välitöntä vaaraa. Omaisuuden kohdalla kyse tulee olla merkittävästä vahingoittumisesta. Vähäisen vahingon suojaamiseksi toimenpide ei ole sallittu.

Kiinnipitäminen on viimeinen keino, johon saa ryhtyä vain, jos se on välttämätöntä. Toimenpiteen on oltava kokonaisuutena arvioiden puolustettavaa, kun otetaan huomioon lapsen käyttäytyminen ja tilanne muutoinkin.

Kiinnipitoon ei voi ryhtyä esimerkiksi lapsen tottelemattomuuden tai passiivisen vastarinnan murtamiseksi. Lasta ei saa provosoida niin, että tilanne ajautuu kiinnipitoon. Lapsen sanalliset uhkaukset tai loukkaava kielenkäyttö eivät oikeuta kiinnipitoa. Kiinnipitoa ei voi käyttää rangaistuksena.
EOAK/2914/2021 (oikeusasiamies.fi)

Kiinnipitämisen liioittelusta säädetään rikoslaissa. Voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin.
(Rikoslaki 4 luku 6 ja 7 §)

Terveydenhuollon ammattihenkilön on tutkittava lapsi, jos

• kiinnipidon yhteydessä lapselle aiheutuu näkyviä vammoja
• lapsi pyytää tutkimusta tai
• lapsi kertoo, että häneen on sattunut.

Vammat, tutkimukset ja pyyntö on dokumentoitava.
EOAK/2914/2021 (oikeusasiamies.fi)

Kiinnipito ei saa loukata lapsen ihmisarvoa. Lapsen vakaumusta ja ihmisarvoa pitää kunnioittaa. Kiinnipitoa toteutettaessa on otettava huomioon sijaishuoltoon johtaneet syyt, lapsen ikä, toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen kulttuuritaustansa.
EOAK/5237/2023 (oikeusasiamies.fi)

Kirjaaminen ja selvityksen antaminen

Kiinnipitämisestä ei tehdä päätöstä eikä siitä ole muutoksenhakuoikeutta. Lastensuojelulaitoksen on kuitenkin kirjattava käyttämänsä rajoitustoimenpiteet asianmukaisesti näiden käytön seurannan ja valvonnan turvaamiseksi.
(Lastensuojelulaki 74 §)

Kiinnipitämiseen turvautuneen henkilön on annettava laitoksen johtajalle kirjallinen selvitys. Laitoksen johtajan turvautuessa kiinnipitämiseen on selvitys annettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
(Lastensuojelulaki 68 § 2 momentti)

Rajoituksen lapsikohtainen arviointi

Sijaishuoltopaikassa on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.
(Lastensuojelulaki 74 a § 1 momentti)
Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen

Jos lapselle ei ole hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, tulee se laatia viipymättä, jos lapseen on kohdistettu rajoituksia tai on todennäköistä, että niitä tullaan kohdistamaan lapseen.
(Lastensuojelulaki 30 a §:n 1 momentti)