Liikkumisen tuen määrä
Vammaisella henkilöllä on oikeus saada liikkumisen tukea välttämättä tarvitsemansa määrä silloin, kun matkat liittyvät:
- työssäkäyntiin ja opiskeluun
- sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 d ja e §:n mukaiseen työllistymistä tukevaan toimintaan ja työtoimintaan
- valmennukseen
- erityiseen osallisuuden tukeen
- tuettuun päätöksentekoon
- vaativaan moniammatilliseen tukeen tai
- lyhytaikaiseen huolenpitoon.
Muun tavanomaisen elämän matkoihin liikkumisen tukea on järjestettävä vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, ellei henkilö hae tätä pienempää määrää matkoja. Sen sijaan hyvinvointialueella voi olla tapauskohtaisesti velvollisuus myöntää vammaiselle henkilölle enemmän kuin 18 matkaa kuukaudessa.
Lisämatkojen tarve muuhun tavanomaiseen elämään tulee harkita vammaisen henkilön yksilöllisen liikkumisen tarpeen mukaan. Harkinnassa otetaan huomioon yhdenvertaisuus ja osallisuus sekä liikkumisen tuen kohtuullisuus. Liikkumisen tuen määrä on kirjattava sitä koskevaan päätökseen.
(Vammaispalvelulaki 28 ja 30 §)
Matkojen määrä, jos vammaiselle henkilölle on annettu käyttöön auto tai autonhankinnan tukea
Matkojen määrää arvioidaan eri tavoin, jos hyvinvointialue on antanut taloudellisena tukena vammaisen henkilön käyttöön auton tai muun kulkuneuvon taikka myöntänyt taloudellista tukea niiden hankintaan. Tällöin vammaisella henkilöllä on oikeus saada muuta liikkumisen tukea vähintään 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa, ellei vammainen henkilö hae tätä pienempää määrää matkoja.
Myönnettävän muun liikkumisen tuen tarkoituksena on turvata vammaisen henkilön osallistumismahdollisuudet myös muun muassa silloin, kun auto on korjattavana tai keliolosuhteet estävät auton käytön. Matkoja on mahdollista käyttää kaikkiin vammaispalvelulaissa mainittuihin toimintoihin, joihin liikkumisen tukea voi saada.
Vähimmäismäärää pienemmän matkamäärän ja lisämatkojen myöntämistä tulisi arvioida samalla tavalla kuin tavanomaiseen elämään kuuluvaan toimintaan liittyvien matkojen osalta.
(Vammaispalvelulaki 30 §)
Oikeus kohtuulliseen pysähdykseen yhdensuuntaisen matkan aikana
Vammaisella henkilöllä on oikeus tehdä yhdensuuntaisen matkan aikana kohtuullinen pysähdys tai poikkeama asiointia varten. Tällainen kohtuullinen pysähdys tai poikkeama yhdensuuntaisen matkan varrella voi olla esimerkiksi lapsen päiväkotiin vieminen tai sieltä hakeminen.
Kohtuullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet, pysähdyksen tai poikkeaman kesto ja tarkoitus sekä pysähdyksestä tai poikkeamasta aiheutuvien kustannusten määrä. Jos matkan päämäärä on asiointi, tällöin asiointia ei pidetä säännöksessä tarkoitettuna pysähdyksenä tai poikkeamana. Säännöksen ei ole tarkoitus johtaa tilanteeseen, jossa henkilö tekisi matkan kotoa asiointipaikkaan ja takaisin kotiin käyttämättä tähän kahta matkaa.
(Vammaispalvelulaki 30 §)
Matkabudjetti
Hyvinvointialue voi vammaisen henkilön hakemuksesta toteuttaa liikkumisen tuen siten, että sen määrä perustuu matkojen määrän sijaan euromäärään tai kilometri- ja euromäärään. Euromäärään sekä kilometri- ja euromäärään perustuvia matkoja voi tehdä koko maan alueella. Tyypillisiä euro- tai kilometrimäärään perustuvia matkoja voivat olla esimerkiksi pidemmät matkat kauempana asuvien sukulaisten luo ja loma-ajan matkat.
Matkabudjetista on tehtävä asiakkaalle muutoksenhakukelpoinen päätös.
Euromäärää tai kilometri- ja euromäärää määriteltäessä on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon vammaisen henkilön aiemmin liikkumiseen käyttämä kilometrimäärä tai euromäärä. Määriteltäessä on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon se, miten matkabudjetin määrä vastaa vammaisen henkilön tarpeisiin.
Tärkeää on, ettei päätös matkabudjetin määrästä perustu vain vammaisen henkilön aiempaan liikkumiseen, jos se ei enää vastaa vammaisen henkilön tarpeita.
Hyvinvointialueella on velvollisuus huolehtia siitä, että vammaisen henkilön oikeus liikkumisen tukeen toteutuu riippumatta sen toteuttamistavasta. Vammaisella henkilöllä on hakemuksesta oikeus siirtyä matkojen määrään perustuvaan liikkumisen tukeen.
(Vammaispalvelulaki 30 § ja 31 §)
Matkojen jaksottaminen
Liikkumisen tuen määrä voidaan myös vammaisen henkilön hakemuksesta jaksottaa pidemmälle, enintään vuoden mittaiselle aikavälille palvelun joustavuuden lisäämiseksi. Liikkumisen tuen jaksottamisesta on tehtävä asiakkaalle muutoksenhakukelpoinen päätös.
Kun hyvinvointialueella tehdään liikkumisen tuen jaksottamista koskeva päätös, hyvinvointialueen on otettava huomioon vammaisen henkilön edellytykset seurata matkojen käyttöä, jotta oikeus liikkumisen tukeen ei vaarannu. Matkojen käyttöä olisi hyvä voida seurata reaaliaikaisesti tai ainakin lähes reaaliaikaisesti, jotta niiden käytön suunnittelu ja seuranta olisi mahdollisimman helppoa.
(Vammaispalvelulaki 30 §)
Lähteet
Vammaispalvelulaki 675/2023 (Finlex)
Hallituksen esitys eduskunnalle vammaispalvelulaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi HE 191/2022
Valiokunnan mietintö STVM 52/2022 vp (Eduskunta)