Kenelle ohje on tarkoitettu?
Tämä rokotusohje on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille. THL toimii tartuntatautien torjunnan kansallisena asiantuntijalaitoksena ja laatii ohjeita kansallisen rokotusohjelman ja muiden yleisten rokotusten toteutukseen. THL:n antamat ohjeet eivät ole juridisesti velvoittavia.
Mikä on MPR-rokote?
Rokote suojaa tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta ja niiden aiheuttamilta jälkitaudeilta, kuten keuhkokuumeelta ja aivokalvontulehdukselta.
Lue lisää MPR-taudeista
Huomioi rokotetta valmistellessa, että MPR-rokotteeseen kuuluu aina myös kuiva-aineampulli
Rokotevalmisteesta riippumatta MPR-rokote sisältää aina sekä liuottimen esitäytetyssä ruiskussa että kuiva-aineampullin. Rokote pitää sekoittaa valmiiksi, ennen kuin sen voi pistää.
Kenelle MPR-rokote annetaan?
Kaikilla lapsilla ja aikuisilla tulee olla joko sairastettujen tautien tai MPR-rokotusten tuottama suoja tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan.
MPR-rokote tulee antaa, jos henkilön suoja jotakin edellä mainittua tautia vastaan on puutteellinen. Rokote on osa kansallista rokotusohjelmaa ja kaikille maksuton.
Erityisen tärkeää on varmistaa, että seuraavat ryhmät on suojattu MPR-tauteja vastaan:
- terveydenhuoltohenkilökunta
- ulkomaalaiset opiskelijat
- maahanmuuttajalapset ja -nuoret
- Suomessa vuosina 1965-1975 syntyneet
Jos henkilö ei ole sairastanut MPR-tauteja tai hän ei ole saanut kahta annosta MPR-rokotetta, täydennä rokotussuoja. Jos tilanne on epäselvä, anna rokote.
Kansallisen rokotusohjelman MPR-rokotteita saa käyttää myös tartuntatautilain 48 pykälän mukaisiin rokotuksiin.
Miten arvioit, onko henkilöllä suojaa MPR-tauteja vastaan?
- Suurimmalla osalla ennen vuotta 1970 syntyneistä on lapsena sairastettujen MPR-tautien antama immuniteetti.
- Vuosina 1965-1975 syntyneillä suoja voi olla puutteellinen, sillä osa heistä ei ole sairastanut tuhkarokkoa, sikotautia tai vihurirokkoa. Etenkin naisilla voi olla puutteita rokotussuojassa.
- Vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneistä lähes kaikki ovat saaneet MPR-rokotuksen neuvolassa tai koulussa.
- Osa vanhemmista ikäluokista on saanut rokotuksen sairaanhoito-oppilaitoksessa, synnytyslaitoksella tai varusmiespalvelun aikana.
Huomioi myös
Triviraten-nimistä MPR-rokotetta käytettiin vuosina 1992-2004 voimakkaasti kananmunalle allergisten lasten rokottamiseen. Myöhemmin ilmeni, että Triviraten ei suojaa riittävästi sikotaudilta. Yhden tai kaksi annosta Triviraten-rokotetta saaneille tulisi antaa yksi ylimääräinen annos MPR-rokotetta (Priorix tai M-M-RVAXPRO) sikotautisuojan parantamiseksi.
Mitä rokotetta käytetään ja mitä se sisältää?
Rokotusohjelmassa käytetään Priorix-rokotetta.
- Rokote sisältää kanan alkion ja ihmisen soluviljelmissä tuotettuja eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoviruksia.
- Apuaineina on sokereita, suoloja, aminohappoja, happamuuden muutosta ilmaisevaa väriainetta ja puhdistettua vettä.
- Rokote ei sisällä merkittäviä määriä kananmunan proteiinia, ovalbumiinia.
- Rokotteessa on neomysiiniä vain jääminä.
- Rokote ei sisällä tehosteainetta.
Rokotepakkaus sisältää ruiskussa olevan liuottimen ja kuiva-aineampullin. Rokote pitää sekoittaa valmiiksi, ennen kuin sen voi pistää.
Katso rokotepakkauksesta tarkemmat ohjeet rokotteen käyttövalmiiksi saattamisesta.
Lisätietoa Priorix-rokotteesta (Lääkeinfo.fi)
Annostus ja aikataulu
Yksi rokoteannos on 0,5 ml.
Perusrokotussarjaan kuuluu kaksi annosta. Niistä ensimmäinen annetaan 12 kuukauden iässä. Toinen annos annetaan kuuden vuoden iässä.
Jos lapsi matkustaa ulkomaille, terveydenhuollon ammattilainen voi harkita ylimääräisen MPR-rokotuksen antamista ennen kuin se annettaisiin kansallisen rokotusohjelman mukaan.
MPR-rokotetta voi valmisteyhteenvedon perusteella käyttää 9 kuukauden iästä alkaen. THL, WHO ja monen maan viranomaiset suosittavat kuitenkin rokottamista jo 6 kuukauden iästä alkaen, jos sairastumisen riski arvioidaan suureksi esimerkiksi tuhkarokkoepidemian tai kohdemaassa toistuvasti esiintyvän tuhkarokon vuoksi. Rokotteen tehosta tai turvallisuudesta ei ole näyttöä alle 6 kuukauden ikäiselle annettaessa.
Jos rokote annetaan alle 11 kuukauden ikäiselle lapselle, se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. Lapsi tarvitsee tällöin MPR-rokoteannoksen myös 12–18 kuukauden ja 6 vuoden iässä. Ylimääräisen annoksen ja rokotusohjelman mukaisen ensimmäisen annoksen välin tulisi olla mielellään 6 kuukautta. Jos lapsi on saanut ylimääräisen annoksen esimerkiksi 9 kuukauden iässä, tulisi seuraava rokoteannos antaa noin 15 kuukauden iässä.
Katso ajantasaiset ohjeet matkailuun liittyvistä MPR-rokotuksista:
Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko (Matkailijan terveysopas)
Jos lapsi, nuori tai aikuinen ei ole sairastanut MPR-tauteja tai ei ole saanut MPR-rokotuksia lainkaan, hänelle suositetaan kahta MPR-rokotetta vähintään kuuden kuukauden välein, mieluiten 2–3 vuoden välein.
Jos perusrokotussarja on aikanaan jäänyt kesken, se täydennetään.
Rokotusohjeet
Anna Priorix ihonalaisesti (SC) tai lihakseen (IM).
Mitkä ovat rokotteen vasta-aiheet ja varotoimet?
Tarkista aina eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita koskevat yleiset vasta-aiheet ja varotoimet.
MPR-rokotetta ei saa antaa henkilölle
- joka on edellisestä rokoteannoksesta saanut vakavan, välittömän allergisen reaktion eli anafylaksian
- jolla on todettu anafylaktinen reaktio neomysiinille tai muulle apuaineelle
- jonka vastustuskyky on voimakkaasti heikentynyt sairauden tai sen hoidon takia
- joka on raskaana.
MPR-rokotusten vasta-aiheet ja varotoimet voivat olla myös tilapäisiä.
Arvioi rokotuspäätös aina yksilöllisesti. Vertaa rokotuksen hyötyjä rokottamisen mahdollisiin riskeihin.
Älä anna MPR-rokotusta kuumeen tai kuumeisen taudin aikana, vaan siirrä rokotus myöhemmäksi.
Rokotus ei vaikeuta infektiotautia. Sen sijaan ainakin teoriassa infektio voi heikentää elävien rokotteiden tehoa.
Aiemmat kouristukset tai kuumekouristukset eivät estä rokottamista. Jos rokotettavalla on taipumusta kuumekouristuksiin, opasta kuumetta alentavan lääkkeen käyttö.
Epäilty tai todettu yliherkkyys MPR-rokotteen ainesosalle ei välttämättä estä rokottamista.
Päätös rokottamisesta tehdään tapauskohtaisesti. Useimmiten rokote voidaan antaa lääkärin valvonnassa.
Pidennä tarvittaessa rokotuksen seuranta-aikaa. Esimerkkejä allergisten MPR-rokotuksista
- Rokotettavalla on todettu välitön yliherkkyys neomysiinille tai anafylaksian oireita aiemman MPR-rokotuksen jälkeen
- pyydä allergialääkärin arvio
- MPR-rokote annetaan poliklinikalla, seuranta-aika kaksi tuntia.
- Rokotettavalla on viivästynyt yliherkkyys (tyyppi IV) jollekin rokotteen ainesosalle
- Neomysiinin aiheuttama kosketusihottuma ei lisää anafylaksian riskiä.
- Anna MPR-rokote normaalisti.
- Rokotettavalla on todettu kananmuna-allergia
- MPR-rokote on valmistettu kanan alkion ihosoluviljelmissä. Se sisältää niin vähän kanan tai kananmunan proteiineja, että kananmunalle allergiset saavat hyvin harvoin oireita.
- Rokotettavaa ei tarvitse altistaa eikä testata kananmunalla.
- Voit antaa MPR-rokotteen normaalisti.
MPR-rokotetta ei saa antaa raskauden aikana.
- Raskauden ehkäisyä suositellaan kolmen kuukauden ajan rokotuksesta.
- Vahingossa raskauden aikana annettu MPR-rokote ei ole raskauden keskeytyksen peruste.
- Raskaana olevan perheenjäsenet ja läheiset voi rokottaa normaalisti. Rokotevirukset eivät tartu rokotetusta muihin ihmisiin.
Imetys ei estä äidin eikä lapsen rokottamista. Imetysaikana annetun rokotteen heikennetty vihurirokkovirus saattaa siirtyä äidinmaidon välityksellä imeväiseen. Lapsilla ei kuitenkaan ole havaittu vihurirokon oireita.
Lue lisää: Raskaana olevien rokottaminen
Voimakkaasti immuunipuutteiselle ei saa antaa MPR-rokotusta, sillä rokote sisältää eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia.
Lue lisää, kuka katsotaan immuunipuutteiseksi:
Lievä tai keskivaikea immuunipuutos ei aina estä rokottamista. MPR-rokotusta on harkittava yksilöllisesti. Rokotuksesta odotettavaan hyötyyn vaikuttavat
- tautiin sairastumisriski, tartunnan vaara, infektiopaine ja epidemiatilanne
- taudin vaarallisuus: jälkitaudit ja komplikaatiot
- rokotteen teho, joka saattaa jäädä heikommaksi kuin terveillä rokotetuilla.
Hyötyjen puntaroinnin lisäksi arvioi, kuinka suuri on heikennetyn rokoteviruksen aiheuttama sairastumis- ja jälkitautiriski verrattuna luonnon viruksen aiheuttamaan riskiin.
Rokotuspäätökseen vaikuttaa myös se, minkälaisesta ja minkä asteisesta immuunipuutoksesta on kyse. Merkitystä on erityisesti CD4-solujen määrällä.
Hoitava lääkäri päättää rokotuksesta ja määrittää sen optimaalisen ajoituksen. MPR-rokotusta voidaan harkita esimerkiksi HIV-positiiviselle, joka on oireeton tai jolla on lieviä taudin oireita. Vastustuskyky ei saa olla voimakkaasti heikentynyt.
Immuunipuutteinen henkilö perheessä
- Jos vaikeasti immuunipuutteista ei voida rokottaa, huolehdi MPR-taudeille alttiiden läheisten rokotuksista.
- Rokotteen heikennettyjen tuhkarokko-, sikotauti- tai vihurirokkovirusten ei ole havaittu tarttuvan immuunipuutteiseen perheenjäseneen.
Tuhkarokolle, sikotaudille tai vihurirokolle altistuneelle henkilölle voidaan antaa MPR-rokote, vaikka hän olisi vastikään saanut gammaglobuliinia tai verensiirron.
Muissa tilanteissa rokotusta on syytä lykätä
- verensiirron jälkeen vähintään kolme kuukautta
- suuriannoksisen gammaglobuliinihoidon (0,4–2 g/kg iv.) jälkeen 8–11 kuukautta
- plasma- ja trombosyyttivalmisteiden jälkeen seitsemän kuukautta.
Edellä mainittuina ajanjaksoina rokotuksesta ei ole haittaa, mutta immunoglobuliinit ja verivalmisteet saattavat vähentää elävien heikennettyjen virusrokotteiden tehoa.
Anna tarvittaessa uusi rokoteannos, jotta riittävä suoja tauteja vastaan varmistuu.
Verihiutalepitoisuuden pienenemistä esiintyy erilaisissa virustaudeissa sekä tuhka- ja vihurirokon jälkitautina. Se on myös hyvin harvinainen MPR-rokotteen haittavaikutus.
- Jos rokotettava on aiemmin sairastanut trombosytopenian, lääkäri arvioi, voiko MPR-rokotuksen antaa.
- Varsinkin toisen MPR-annoksen antamista on harkittava huolellisesti, jos rokotettava on sairastunut kuuden viikon kuluessa ensimmäisestä rokotuksesta.
Ehdotonta estettä rokotusten jatkamiselle ei kuitenkaan ole. Useimmiten hyöty rokotuksen antamasta suojasta tuhka- ja vihurirokkoa vastaan on suurempi kuin trombosytopenian uusiutumisriski.
Riski sairastua luonnon vihuri- tai tuhkarokon aiheuttamaan trombosytopeniaan on vähintään kymmenkertainen verrattuna riskiin sairastua MPR-rokotteen aiheuttamaan trombosytopeniaan.
MPR-rokotteen tuhkarokko-osa voi väliaikaisesti heikentää tuberkuliinitestin reaktiota.
- Voit tehdä Mantoux-testin ja antaa MPR-rokotteen samana päivänä.
- Jos testiä ei ole tehty ennen rokotusta eikä sitä tehdä yhtä aikaa rokotuksen kanssa, lykkää testiä neljä viikkoa.
- Jos testaus on välttämätöntä aikaisemmin, huomioi, että se voi antaa väärän negatiivisen tuloksen.
Mitä hyötyjä MPR-rokotteella on?
MPR-rokotteen ansiosta tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkotapaukset ovat hävinneet Suomesta lähes kokonaan.
Yksittäisiä tuhkarokko- ja sikotautitautitapauksia on raportoitu ulkomailta tartunnan saaneilla henkilöillä ja heidän lähikontakteillaan vain noin 0–5 tapausta vuodessa.
Hävinneet ovat myös monet, aiemmin yleiset, tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon aiheuttamat jälkitaudit kuten
- sairaalahoitoja vaatineet keuhkokuumeet
- aivokalvo- ja aivotulehdukset
- kivestulehdukset
- synnynnäiset vihurirokko-oireyhtymät
- muut lievemmät komplikaatiot
Mitä haittoja MPR-rokotteella voi olla?
MPR-rokotteen sisältämät elävät heikennetyt virukset lisääntyvät elimistössä. Ne herättävät vastustuskyvyn tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan.
Mahdollista rokotuksen haittavaikutusten riskiä pitää aina verrata itse taudin sairastamisen sekä sen jälkitautien ja komplikaatioiden riskiin.
Tuhkarokko, sikotauti tai vihurirokko ovat tauteina huomattavasti hankalampia kuin lievä infektio rokotuksen jälkeen.
MPR-taudit voivat aiheuttaa vakavia jälkitauteja tai komplikaatioita. Niiden riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna rokotuksen aiheuttamaan riskiin.
MPR-tautien kaltaiset oireet
Rokotetuista 5–15 prosenttia saa lieviä taudinkaltaisia oireita tyypillisesti ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen.
Oireet alkavat 5–12 vuorokautta rokotuksen jälkeen ja häviävät yleensä muutamassa päivässä tai
Tavanomaisia oireita ovat
- kuume, yskä, nuha tai silmien punotus
- tuhka- tai vihurirokkomainen ihottuma
- ärtyisyys, levottomuus, päänsärky
- lievät nivelsäryt
- lyhytaikainen imusolmukkeiden suurentuminen
Hyvin harvoin rokottamisen jälkeen on kuvattu
- korvasylkirauhasten turpoamista
- kivesten turvotusta yksittäistapauksina
Tavanomaiset taudinkaltaiset oireet eivät estä jatkorokottamista. Haittavaikutuksia ei yleensä todeta enää toisen annoksen jälkeen.
Niveltulehdustyyppiset oireet ovat harvinaisia, etenkin lapsilla. Nykyisissä MPR-rokotteissa ei ole käytetty tiettyä vihurirokkoviruskantaa, jonka yhteydessä on ilmennyt niveltulehduksia.
Tuhkarokon ja sikotaudin sairastamiseen liittyy merkittävä aivokalvontulehduksen tai aivotulehduksen riski. Rokottamisen jälkeen vakavat neurologiset komplikaatiot ovat sen sijaan erittäin harvinaisia.
Kouristuskohtauksia havaitaan yleensä rokotuksen nostaman kuumeen yhteydessä. Varsinaiseen tautiin liittyvä kouristusvaara on kuitenkin huomattavasti suurempi.
Trombosytopenia eli verihiutaleniukkuus
Verihiutalepitoisuuden lasku aiheuttaa ihonalaisia mustelmia tai verenpurkaumia.
MPR-rokotteeseen liittyvä trombosytopenia on harvinainen ja paranee yleensä itsestään. Sen yleisyys MPR-rokotusten jälkeen on tutkimuksissa ollut 1 tapaus 50 000 rokotettua kohden.
Rokotuksen jälkeen trombosytopenian riski on huomattavasti pienempi kuin tuhkarokon tai vihurirokon sairastamisen jälkeen. Usein lapsi on samanaikaisesti sairastanut muun infektion, joka on myös saattanut aiheuttaa trombosytopenian.
Allergiset reaktiot
Allergiset reaktiot, mukaan lukien anafylaksia, ovat erittäin harvinaisia MPR-rokotuksen jälkeen.
Autismilla ei ole yhteyttä MPR-rokotteeseen
MPR-rokotteen ei ole todettu aiheuttavan autismia. Vuonna 1998 brittiläinen tutkija esitti teorian MPR-rokotteen yhteydestä autismiin. Tutkijan selvitys, käsitti yhteensä kahdeksan lapsen tiedot.
Rokotusten osuutta autismin syntyyn on tämän jälkeen tarkasteltu laajoissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa.
Tutkimustulokset osoittavat, että rokotuksissa ja autismissa on kyse kahdesta erillisestä tapahtumasta, jotka sattumalta ajoittuvat samaan ikäkauteen.
Useissa maissa ensimmäinen MPR-rokote annetaan lapsille 12–18 kuukauden iässä, jolloin myös ensimmäiset autismin oireet yleensä huomataan.
Nykyisillä menetelmillä voidaan kuitenkin tunnistaa jo 6–12 kuukauden ikäisten lasten aivoista autismiin viittaavia muutoksia. Autismin syntymekanismeja ei vielä täysin tunneta.
Lue lisää:
- DeStefano F. ja Shimabukuro T. T. The MMR Vaccine and Autism. Annual Review of Virology 2019.
- Hazlett H. C. et al. Early brain development in infants at high risk for autism spectrum disorder. Nature 2017.
- Hviid A. et al. Measles, Mumps, Rubella Vaccination and Autism. Annals of Internal Medicine 2019.
MPR-rokotteen historia rokotusohjelmassa
MPR-rokotukset aloitettiin vuonna 1982 kahden annoksen ohjelmalla, ensimmäinen annos 14–18 kuukauden ikäisille ja toinen annos 6-vuotiaille.
Vuonna 2011 ensimmäisen annoksen antoikää muutettiin annettavaksi 12–18 kuukauden ikäisille.
MPR-rokotetta on annettu myös
- vihurirokkovasta-ainenegatiivisille vastasynnyttäneille naisille 1982–1993
- sairaanhoito-oppilaitoksissa, jos rokotussuoja on ollut puutteellinen
- armeijassa vuosina 1986–2000 kaikille
- armeijassa vuodesta 2012 puutteellisen suojan omaaville ja
- vuonna 1988 koulussa 11–13- vuotiaille, jos toinen MPR-rokoteannos on puuttunut.
Yksittäistä tuhkarokkorokotetta annettiin neuvoloissa 1-vuotiaille 1975–1982.
Yksittäisellä sikotautirokotteella rokotettiin armeijassa vuosina 1960–1985.
Yksittäisen vihurirokkorokotteen ovat saaneet 11–13-vuotiaat tytöt kouluissa vuosina 1975–1988 ja vastasynnyttäneet naiset synnytyslaitoksella 1975–1988.
