Tuhkarokko
Tuhkarokko on paramyksoviruksen aiheuttama koko kehon tulehdustila eli yleisinfektio, jolla on vaikeita jälkitauteja. Tuhkarokko voi olla vakava sairaus iästä riippumatta kenelle tahansa. Etenkin puolustuskyvyltään heikentyneelle tuhkarokko voi olla vaikea, jopa kuolemaan johtava tauti.
Tuhkarokolle ovat alttiita ne, joilla ei ole sairastetun taudin tai rokotusten antamaa suojaa.
Miten tuhkarokko tarttuu?
Tuhkarokko tarttuu kosketus- ja pisaratartuntana ja ilmateitse. Sairastunut erittää virusta runsaasti. Tuhkarokkovirukset säilyvät tartuttavina huoneilmassa ja pinnoilla jopa kaksi tuntia sen jälkeen, kun tartuttava henkilö on jo poistunut.
Tuhkarokko tarttuu erittäin herkästi. Yhdeksän kymmenestä tuhkarokolle altistuneesta suojaamattomasta henkilöstä saa tartunnan.
Oireet alkavat yleensä 9–11 vuorokauden kuluttua tartunnasta, vaihdellen 7–21 vuorokauteen. Tuhkarokkoon sairastunut levittää tautia 4 vuorokautta ennen ihottumaa ja 4 vuorokautta ihottuman puhkeamisen jälkeen.
Viruksen ainoa isäntä on ihminen, joten tartuntaa ei voi saada eläimestä.
Miten tuhkarokkoa ehkäistään?
Tuhkarokkoa voidaan ehkäistä vain rokotuksin.
Osa väestöstä on suojassa tuhkarokolta, koska on lapsuudessa sairastanut tuhkarokon. Sairastettu tauti antaa nykytiedon mukaan elinikäisen immuniteetin.
MPR-rokote antaa erittäin hyvän suojan tuhkarokkoa vastaan. Kansallisen rokotusohjelman MPR-rokotuksilla kotoperäinen tuhkarokko on saatu hävitettyä Suomesta. Vuosittain todetaan noin 0–5 tuhkarokkotapausta, joissa tartunta on saatu ulkomailta.
Jos henkilö on altistunut tuhkarokolle, kolmen päivän kuluessa altistumisesta annettu rokote voi vielä ehkäistä taudin. Altistustilanteissa annetaan tarvittaessa myös immunoglobuliinia eli vasta-aineita.
Toimenpideohje tuhkarokkotapauksiin
Yksi tai kaksi annosta MPR-rokotetta saanut voi sairastua tuhkarokkoon, mutta altistuksen täytyy silloin olla voimakas. Rokotetulla henkilöllä taudin oireet ovat tavallisesti lievempiä, eikä vakavia jälkitauteja esiinny. On hyvin epätodennäköistä, että tuhkarokko tarttuu kahdesti rokotetuilta henkilöiltä eteenpäin.
Koska tuhkarokkovirus tarttuu vain ihmisestä toiseen, olisi tuhkarokon hävittäminen koko maailmasta teoriassa mahdollista. Onnistuakseen tämä vaatisi kuitenkin pitkäaikaisen korkean rokotuskattavuuden ympäri maailmaa.
Mitkä ovat tuhkarokon oireet?
Tuhkarokkoon sairastuneella on ensin korkea kuume ja hengitystieoireita. Silmät ovat usein valonarat. Ihottuma alkaa 3–5 vuorokauden kuluttua ja kestää runsaan viikon. Toipuminen alkaa muutaman päivän kuluttua ihottumasta.
Tauti on usein vakavampi aikuisiällä sairastettuna ja henkilöillä, joilla on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys.
Mitkä ovat tuhkarokon seuraukset ja jälkitaudit?
Jälkitauteja esiintyy etenkin alle viisivuotiailla lapsilla, yli 20-vuotiailla ja henkilöillä, joilla on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys.
Yleisimpiä tuhkarokon jälkitauteja ovat
- kuumekouristus
- korvatulehdus (7–9 %)
- ripuli (8 %)
- keuhkokuume (1–6 %)
- hengitysteiden bakteeri-infektio.
Tuhkarokon sairastaminen heikentää elimistön puolustuskykyä muita tauteja vastaan viikosta jopa yli kahteen vuoteen.
Tuhkarokkoon liittyvä enkefaliitti eli aivotulehdus on harvinainen komplikaatio (0,5–1 tapaus 1000 sairastunutta kohden).
Tuhkarokko johtaa kuolemaan 1–3 tapauksessa 1000 sairastunutta kohden.
Tuhkarokon hyvin harvinainen jälkitauti on vuosia myöhemmin alkava aivojen yleistulehdus eli subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE). Se ilmenee yhdellä 100 000 sairastunutta kohden ja johtaa hitaasti kuolemaan.
Miten tuhkarokko todetaan?
Tuhkarokko varmennetaan määrittämällä tuhkarokkovirusvasta-aineet verinäytteestä tai osoittamalla virus veri-, sylki-, nielu- tai virtsanäytteestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalaboratorio varmentaa diagnoosin, mikäli epäillään tuhkarokkoa.
Tuhkarokon laboratoriotutkimukset
Miten tuhkarokkoa hoidetaan?
Hoito on oireenmukaista, koska ei ole olemassa viruslääkettä, joka tehoaisi tuhkarokkoon.
Kuumetta ja särkyä voidaan lievittää kuume- tai tulehduskipulääkkeellä, esimerkiksi parasetamolilla, ibuprofeenilla tai naprokseenilla. Jos tuhkarokkopotilaalle kehittyy bakteerin aiheuttama tulehdus, voidaan tarvita mikrobilääkitystä.
Tuhkarokkoon liittyvä keuhkokuume johtaa usein sairaalahoitoon. Aivotulehdus on vakava jälkitauti, johon tarvitaan sairaalahoitoa.
Sikotauti
Sikotauti on paramyksoviruksen aiheuttama kuumeinen sylkirauhastulehdus.
Miten sikotauti tarttuu?
Tartunta tapahtuu pisaratartuntana hengitysteiden kautta.
Oireet alkavat 14–21 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Henkilön tartuttavuus alkaa 1–2 vuorokautta ennen oireiden alkua ja jatkuu noin 7 vuorokauden ajan ensimmäisistä oireista.
Miten sikotaudin tarttuminen ehkäistään?
Sikotautia voidaan ehkäistä vain rokotuksin.
MPR-rokote antaa hyvän suojan sikotautia vastaan. Yksi tai kaksi annosta MPR-rokotetta saanut voi sairastua sikotautiin. Rokotetulla henkilöllä taudin oireet ovat tavallisesti lievempiä, eikä vakavia jälkitauteja esiinny.
Toimenpideohje torjuntatoimista sikotautitapauksen yhteydessä
Mitkä ovat sikotaudin oireet?
Sikotaudin alkaessa esiintyy
- kuumetta
- päänsärkyä
- lihaskipuja
- väsymystä
- ruokahaluttomuutta
- nielemiskipua.
Muutaman päivän kuluessa kehittyy tois- tai molemminpuolinen korvanalussylkirauhasten turvotus.
Kolmasosalla sairastuneista oireet ovat niin lieviä, ettei tautia voi erottaa tavallisesta nuhakuumeesta.
Mitkä ovat sikotaudin jälkitaudit ja seuraukset?
Sikotauti-infektio voi aiheuttaa kivestulehdusta. Sitä esiintyy huomattavasti enemmän murrosiän ohittaneilla pojilla kuin tätä nuoremmilla.
Sikotaudin jälkitauteja ovat aivotulehdus ja aivokalvontulehdus. Sikotauti voi aiheuttaa myös
- munasarjatulehduksen
- kuulovaurion
- haima- tai sydäntulehduksen.
Miten sikotauti todetaan?
Sikotauti varmennetaan määrittämällä sikotautivirusvasta-aineet verinäytteestä tai osoittamalla virus nielunäytteestä.
Sikotaudin laboratoriotutkimukset
Miten sikotautia hoidetaan?
Hoito on oireenmukaista, koska sikotautiin tehoavaa viruslääkettä ei ole olemassa.
Kuumetta ja särkyä voidaan lievittää kuume- tai tulehduskipulääkkeellä, esimerkiksi parasetamolilla, ibuprofeenilla tai naprokseenilla. Vuodelepo vähentää kuumeisen potilaan päänsärkyoireita.
Vihurirokko
Vihurirokko on rubellaviruksen aiheuttama rokkotauti.
Miten vihurirokko tarttuu?
Vihurirokko tarttuu pisaratartuntana hengitysteiden kautta. Oireet alkavat noin 15–18 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Henkilö tartuttaa tautia jo viikkoa ennen ensioireiden alkamista.
Miten vihurirokon tarttuminen ehkäistään?
Vihurirokkoa voidaan ehkäistä vain rokotuksin.
Osa väestöstä on suojassa vihurirokolta, koska on sairastanut sen lapsuudessa. Sairastettu tauti antaa nykytiedon mukaan elinikäisen immuniteetin. Myöskään kahden MPR-rokotuksen saaneilla ei ole raportoitu vihurirokkotartuntoja.
Mitkä ovat vihurirokon oireet?
Vihurirokko aiheuttaa lievän flunssan kaltaisia oireita ja ihottumaa.
Ihottuma alkaa usein kasvoista, leviää koko vartalolle ja häviää muutamassa päivässä. Vihurirokko voi olla myös oireeton.
Mitkä ovat vihurirokon jälkitaudit ja seuraukset?
Vihurirokon jälkitauteina esiintyy niveloireita ja verihiutalekatoa, jotka paranevat itsestään. Harvinainen jälkitauti on aivotulehdus eli enkefaliitti.
Erityisesti raskauden alkuaikana sairastettu vihurirokko voi vaurioittaa sikiötä aiheuttamalla muun muassa kuulovaurion, näkö- tai sydänvian ja kehitysvammaisuutta. Ennen MPR-rokotuksia syntyi vuosittain useita vihurirokon vaurioittamia lapsia.
Miten vihurirokko todetaan?
Vihurirokko varmennetaan määrittämällä vihurirokkovirusvasta-aineet verinäytteestä tai osoittamalla virus veri-, sylki-, nielu- tai virtsanäytteestä.
Vihurirokon laboratoriotutkimukset
Miten vihurirokkoa hoidetaan?
Hoito on oireenmukaista. Vihurirokkoon tehoavaa viruslääkettä ei ole olemassa.