Useimmista rajoitustoimenpiteistä tehdään kirjallinen päätös ja osaan voi hakea muutosta. Seuraavassa rajoitustoimenpiteet on eritelty sen mukaan, tehdäänkö niistä päätös ja onko siihen muutoksenhakuoikeus. Rajoituskohtaisilla sivuilla on kerrottu rajoituksista, niiden toteuttamisesta ja päätöksenteosta tarkemmin.
Rajoituksia koskeva päätöksenteko, tiedoksianto ja muutoksenhaku on koottu taulukkoon Rajoitukset pähkinänkuoressa.
Rajoitukset, joista tehdään muutoksenhakukelpoinen päätös:
- Yhteydenpidon rajoittaminen
- Aineiden ja esineiden haltuunotto (ei päätöstä, jos omaisuus palautetaan)
- Aineiden ja esineiden haltuunotto (jos omaisuutta ei palauteta)
- Lähetysten luovuttamatta jättäminen
- Liikkumisvapauden rajoittaminen
- Eristäminen
- Erityinen huolenpito
Päätöksistä saavat hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt lapsi ja huoltaja. Yhteydenpidon rajoittamista koskevasta päätöksestä saa hakea muutosta myös henkilö, jonka yhteydenpitoa lapseen on päätöksellä rajoitettu.
Muutoksenhakuoikeus on myös sellaisesta päätöksestä, jonka on tehnyt muu kuin sosiaalitoimen viranhaltija, kuten laitoksen johtaja.
(Lastensuojelulaki 89 §)
Rajoitukset, joista on tehtävä päätös, mutta niihin ei ole muutoksenhakuoikeutta:
- Omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen
- Henkilönkatsastus
- Yhteydenpidon rajoittaminen
Rajoitukset, joista ei tehdä nimenomaista päätöstä:
- Henkilöntarkastus
- Kiinnipitäminen
- Aineiden ja esineiden haltuunotto (jos omaisuus palautetaan)
Kuuleminen ja lapsen mielipiteen selvittäminen
Rajoitustoimenpiteiden osalta asianosaisia ovat lapsen huoltaja tai muu laillinen edustaja (esimerkiksi edunvalvoja) ja 12 vuotta täyttänyt lapsi. Yhteydenpidon rajoittamista koskevissa asioissa asianosainen on lisäksi henkilö, johon yhteydenpitoa rajoitetaan. Ennen päätöksentekoa on asianosaisille varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti. Myös alle 12-vuotiaan lapsen mielipide on selvitettävä ennen rajoituspäätöksen tekemistä.
Lisätietoa ohjeessa Kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen.
Päätös voidaan tehdä asianosaista kuulematta muun muassa silloin, kun
- kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen
- kuuleminen aiheuttaisi asian viivästymisen, mikä aiheuttaisi huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai ympäristölle.
(Hallintolaki 34 § 2 momentti 4 kohta)