Lapsen etu ja osallisuus lastensuojelussa

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu lasten kanssa lastensuojelussa työskenteleville. Ohje perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön. Sopimus on Suomessa voimassa lain tasoisena.

Lastensuojelulaki ja lapsen etu

Lastensuojelun lähtökohtana on lapsen etu. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten toimissa, jotka koskeva lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
(Lapsen oikeuksien yleissopimus)

Lapsen etu on Suomen lainsäädännössä määritelty

• lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 1 §:ssä
• lastensuojelulain 4 §:ssä sekä
• laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000).

Lapsen edun toteutumista valvoo lapselle nimetty sosiaalityöntekijä. Hänen tulee arvioida lapsen etua eri tilanteissa, sekä lapsen asuessa kotona että tämän ollessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lastensuojelutyön lähtökohtana ovat lapsen tarpeet, jotka täytyy ottaa huomioon myös aikuisille suunnatuissa palveluissa. Jos lapsen ja vanhemman edut ovat keskenään ristiriidassa, asia täytyy ratkaista lapsen edun hyväksi.

Sosiaalityöntekijä arvioi lapsen etua yksilöllisesti sen mukaan, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle

• tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin
• läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
• mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä
• iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
• taipumuksia vastaavan koulutuksen
• turvallisen kasvuympäristön
• ruumiillisen koskemattomuuden ja loukkaamattomuuden
• itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
• mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa sekä
• kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

(Lastensuojelulaki 4 §)

Lastensuojelun toimet on suunniteltava ja toteutettava niin, että ne ovat perusteltuja lapsen näkökulmasta ja tuottavat mahdollisimman hyvän lopputuloksen lapselle.

Lapsen etuun vaikuttaa myös ajan huomioon ottaminen. Aika on suhteutettava lapsen ikään. Vauvan aika on erilainen kuin murrosikäisen aika, ja suojelun tarve on erilaista. Kuitenkin kaiken ikäisten lasten mielipiteet ja toivomukset on selvitettävä ja otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisella tavalla.

Tärkeä lapsen etuun sisältyvä toimintaperiaate on lapsen oikeus saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lapsen etu sisältää myös ajatuksen siitä, että lapsen oikeusturva toteutuu.

Lapsen edun näkökulma korostuu silloin, kun vanhemmat eivät pysty huolehtimaan kasvatusvastuustaan tai eivät kykene turvaamaan riittävän hyviä kasvuolosuhteita lapselle. Jos lapsen ja vanhemman edut ovat keskenään ristiriidassa, on asia ratkaistava lapsen edun hyväksi.

Tärkeä lapsen etuun sisältyvä periaate on lapsen oikeus saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lasta on kuunneltava ja kuultava, ja hänen mielipiteensä ja toivomuksensa on otettava huomioon. Viranomaisella on velvollisuus kehittää sellaisia käytäntöjä, että kaiken ikäisten lasten mielipiteen kuuleminen on mahdollista.
(Lastensuojelulaki 20 § ja 21 §)

Lapsen osallisuus lainsäädännössä

Lapsen oikeus osallisuuteen kaikissa häntä koskevissa asioissa on suojattu lainsäädännöllä. Lapsilla tarkoitetaan alle 18-vuotiaita. Suomea velvoittaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja myös sen 12 artikla, jonka mukaan lapsen oikeus osallistua on kaikkea viranomaistoimintaa läpäisevä perusoikeus.

Suomen perustuslain mukaan viranomaisessa asioivalla asianosaisella on aina oikeus saada tietoa itseä koskevista asioista ja oikeus lausua niistä omat näkemyksensä. Tämä oikeus koskee kaikenikäisiä. Lasten kohdalla viranomaisilla on erityinen velvoite kohdella heitä tasa-arvoisesti yksilöinä ja antaa heille mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
(Perustuslaki 6 §)

Puhevalta sisältää oikeuden tehdä hakemuksia, tulla kuulluksi ennen päätöksentekoa ja hakea itsenäisesti muutosta viranomaisen tekemään päätökseen. Pääsääntöisesti lapsen huoltaja edustaa lasta tätä koskevissa asioissa ja voi käyttää lapsen puhevaltaa. Lapsi on lastensuojeluasiassa asianosainen, mutta hänen itsenäistä puhevaltansa käyttöä on rajoitettu. Lastensuojeluasioissa puhevalta on 12 vuotta täyttäneellä lapsella.
Kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen
(Lastensuojelulaki 21 §)

Päätösvalta tarkoittaa oikeutta tehdä päätöksiä. Lastensuojelun päätösvaltaiset toimijat on määritelty lastensuojelulain 13 §:ssä. Lasten osallistuminen itseään koskevien asioiden käsittelyyn ei merkitse sitä, että heille siirtyisi koskevaa päätösvaltaa. Kyse on myös aikuisten velvollisuudesta tehdä päätöksiä ja ottaa niistä vastuu. Viranomainen ei voi siirtää tätä vastuuta lapselle, vaikka lapsi aktiivisesti vastustaisi suunniteltua päätöstä tai olisi sen perusteista täysin eri mieltä.
(Lastensuojelulaki 13 §)

Lastensuojelussa kaiken ikäisille lapsille pitää turvata oikeus saada tietoa omassa asiassaan ikää ja kehitystasoa vastaavalla tavalla. Lapsella on oikeus esittää oma mielipiteensä. Kun tehdään päätöksiä tai muuten toteutetaan lastensuojelua, pitää lapsen ja nuoren toivomukset ja mielipiteet ottaa huomioon. Tämä velvollisuus koskee sekä hyvinvointialueen viranomaisia että muita lapsen kanssa työskenteleviä, esimerkiksi sijaishuollossa.
(Lastensuojelulaki 5 §)
Lapsen mielipiteen selvittäminen

Mielipiteen selvittäminen ei aina tarkoita sitä, että työntekijä kysyy lapsen mielipidettä jostain asiasta ja lapsi ilmoittaa sen. Kyse on prosessista, johon sisältyy keskustelun ohella tai sen sijasta lapsen havainnointia, lapsen kanssa toimimista sekä lapsen ja hänelle läheisten ihmisten välisen vuorovaikutuksen seuraamista.

Mitä osallisuus on?

Osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta olla mukana itselle merkityksellisten ja omaan elämään vaikuttavien asioiden hoitamisessa. Ratkaisevaa on lapsen oma kokemus siitä, että hän on voinut olla mukana vaikuttamassa häntä koskevien asioiden käsittelyssä. Osallisuus ei toteudu, jos lapselle ei synny kokemusta siitä, että hänelle tärkeät asiat ovat tulleet kuulluiksi ja niillä on ollut merkitystä.

Lapsi on asiantuntija omissa asioissaan. Asiantuntijuus toteutuu enenevässä määrin iän lisääntyessä. Kuitenkin jo sikiövaiheesta lähtien on tärkeää havaita, miten lapsi voi ja millaisia viestejä hän välittää itsestään, sekä miten turvallisesti sikiö voi kasvaa ja kehittyä.

Lasten kanssa työskentelevien on pystyttävä ottamaan lapsi mukaan häntä koskevan työskentelyn suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Hyvinvointialueella tulee olla tämän mahdollistavat ja velvoittavat rakenteet. Palvelut tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että ne tukevat vanhempien ja lasten osallistumista itseä koskevaan työskentelyyn ja päätöksentekoon.