Raskaana olevan päihteiden käyttö ja perheen tukeminen – Huumeseulat ja päihtymyksen arviointi

Huumeseuloja käytetään lastensuojelussa esimerkiksi vanhempien päihteiden käytön arvioinnissa sekä osana lasten päihdehoitoa. Huumetestien tuloksia käytettäessä tulee kaikissa seulontatilanteissa tietää, mitä seulat kertovat ja mitä tietoa niistä ei saa. Huumeseulat eivät ole ainoa päihteettömyyden seurannan mittari eivätkä virtsaseulat sovi päihtymyksen arviointiin.

Yleistä huumetestauksesta

Terveydenhoidollinen huumetestaus

Terveydenhoidollinen testaus on osa potilaan hoitoa ja vaatii hänen suostumuksensa. Terveydenhoidollisen huumetestauksen tavoitteena on testattavan terveyden edistäminen. Terveydenhoidollisen huumetestauksen syynä voi olla esimerkiksi päihteiden ongelmakäytön tunnistaminen ja hoidon seuranta sekä erotusdiagnoosi päihteiden käytön ja psykiatristen häiriöiden, myrkytysten ja sairauksien välillä. Huumeseulat eivät ole ainoa päihdetilanteen seurannan mittari, vaan ne ovat hoidon ja seurannan yksi väline.

Terveydenhoidollisen huumeseulan tulos tulkitaan osana kokonaistilannetta eikä yksittäisen seulatuloksen perusteella saa evätä hoitoa, kuntoutusta tai palvelua. Testauksen toteuttaminen ja tuloksen merkitys sovitaan potilaan kanssa etukäteen ja periaatteet kirjataan hoitosuunnitelmaan.

Valvonnallinen huumetestaus

Valvonnallisen huumetestauksen tuloksesta voi tulla tutkittavalle oikeudellisia, taloudellisia, sosiaalisia tai muita oikeusturvaan liittyviä seurauksia.

Valvonnallisista syistä voidaan tehdä huumetestejä oikeuslääketieteellisiä selvityksiä varten, kuten rikosten, huumaantuneena ajamisen tai kuolinsyyn selvittelyssä, sekä huumausaineiden käytön selvitystä varten vankien, työnhakijoiden, työntekijöiden, oppilaitosten oppilaiden ja lastensuojelun piirissä.

Lastensuojelussa huumetesti voidaan määrätä tehtäväksi sijaishuollossa olevalle laitokseen sijoitetulle lapselle, jos on perusteltua syytä epäillä lapsen käyttäneen päihteitä. Tästä voi päättää laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Lisäksi huumetestin tulos voi olla viranhaltijan päätöksellä asetettu edellytykseksi esimerkiksi lapsen ja vanhemman tapaamiselle. Näissä tilanteissa huumeseulonta on valvonnallista.

Toisin kuin terveydenhuollollisessa testauksessa, valvonnallisessa tarkoituksessa otetussa testissä yksittäiselläkin tuloksella voi olla merkitystä. Valvonnallisen huumetestauksen perusperiaatteisiin kuuluu, että kaikki seuraavista toteutuvat: valvottu näytteenotto, näytteiden koskemattomuus, analysointi akkreditoidussa laboratoriossa, kaikkien positiivisten tulosten varmistaminen ja tulosten oikea tulkinta.

Huumetestauksen menetelmät

Immunologiset seulat

Huumepikaseulat ja sairaalalaboratorioiden tavalliset seulat perustuvat immunologiseen tekniikkaan, jossa hyödynnetään tutkittavalle aineelle tai aineryhmälle valmistettua vasta-ainetta. Immunologiset seulatulokset saadaan nopeasti ja ne ovat edullisia. Toisaalta seulottavien aineiden valikoima ja menetelmän luotettavuus ovat rajalliset. Immunologisissa seuloissa saattaa tulla vääriä positiivisia tuloksia ristireaktioiden seurauksena. Siksi positiiviset immunologiset seulatulokset täytyy aina varmistaa luotettavalla, kromatografis-massaspektrometrisella varmistusanalyysillä.

Kromatografis-massaspektrometriset seulat ja varmistukset

Erikoislaboratorioissa tehtävät varmistusanalyysit eroavat merkittävästi immunologisista tekniikoista, sillä niillä tutkittavat aineet tunnistetaan aina yhdisteittäin. Varmistuksen positiivinen testitulos osoittaa, että tutkittava näyte sisältää todettua ainetta. Näin voidaan vahvistaa esimerkiksi pikatestin tulos.

Massaspektrometrisia menetelmiä voi käyttää myös huumaus- ja lääkeaineiden seulonnassa. Seulonnat kattavat laboratoriosta riippuen joitakin satoja yhdisteitä. Massaspektrometrinen seulonta eroaa varmistusanalyysistä siinä, että varmistustasoisessa tutkimuksessa analyysit tehdään yhden näytteen sijaan kahdessa vaiheessa kahdesta eri osanäytteestä. Näin voidaan minimoida väärien positiivisten tulosten mahdollisuus esimerkiksi analyysin aikana tapahtuvan näytteen kontaminaation tai muun inhimillisen virheen vuoksi.

Seulottavat näytteet

Virtsa

Päihteiden käyttöä seulotaan tavallisesti virtsasta. Virtsan huumetestit kertovat testattavan aineen käytöstä muutamia päiviä ennen seulan ottamista. Jotkut aineet saattavat olla todennettavissa virtsasta jopa joitakin viikkoja. Pienet pitoisuudet ja käyttömäärät, käytön jäänteet ja useita päiviä sitten tapahtunut käyttö voivat jäädä havaitsematta niin pikaseuloissa kuin seulojen varmistuksissakin.

Veri

Verestä voidaan mitata lääkeainepitoisuus, joka kertoo aineen vaikutuksesta näytteenottohetkellä. Pitoisuusmittauksia voi hyödyntää esimerkiksi sen arvioimiseen, käyttääkö henkilö lääkkeitään, käyttääkö hän lääkityksiään ohjeiden mukaisesti tai onko hänellä geneettistä poikkeavuutta, joka voi vaikuttaa lääkkeen annosteluun.

Verinäytteestä mitattu lääke- tai huumepitoisuus ei suoraan kerro, miten paljon tai milloin henkilö on ainetta ottanut ja mikä on aineen koettu vaikutus. Lääkkeen tai huumeen aiheuttamaan vaikutukseen vaikuttavat pitoisuuden lisäksi myös esimerkiksi tottuminen aineen vaikutuksiin eli toleranssi sekä käytön säännöllisyys.

Sylki

Sylkinäyte kertoo verinäytteen tavoin huumeen akuutista käytöstä. Sylkinäytteistä voidaan tutkia pikatesteillä joitakin huumeita ja lääkkeitä. Sylkinäytteestä ei voi luotettavasti arvioida henkilön päihtymystilaa. Mikäli sylkinäytteestä todetaan jotain ainetta, se ei välttämättä ole henkilön oireilun tai päihtymyksen syy, vaan elimistössä voi olla muita aineita, jotka eivät paljastu sylkinäytteestä.

Hiukset

Hiuksista voidaan pyrkiä selvittämään huumeiden käyttöä viime kuukausien aikana. Hiusnäytteistä ei voida arvioida äskettäistä käyttöä eikä päihtymystilaa. Hiusnäytteiden huumetutkimuksia tehdään vain harvinaisissa poikkeustilanteissa, joissa tieto on erityisen tarpeellista eikä sitä voi muuten saada.

Mekonium

Mekonium eli vastasyntyneen lapsenpihka antaa tietoa äidin raskaudenaikaisesta huumeiden ja lääkkeiden käytöstä ja alkoholin runsaasta käytöstä. Mekonium kertoo viimeisen kolmanneksen aikaisesta päihteiden käytöstä. Vastasyntyneen loppuraskauden aikaista altistumista päihteille voidaan tutkia myös napanuoran verestä, lapsen virtsanäytteestä tai hiuksista.

Päihtymystilan arviointi

Käytännössä lastensuojelun tai päihdehoidon arjessa päihtymyksen arviointiin ei voida käyttää huumeseuloja. Huumetestien varmistukset ja muut kuin pikaseulat tehdään erikoislaboratoriossa ja tulosten valmistuminen vie aikaa.

Virtsaseula kertoo edeltäneiden päivien tai joskus viikkojen päihteiden käytöstä. Negatiivinen virtsan pikaseulatulos ei poissulje henkilön päihtymystä. Sylkitestissä on edellä kuvattu useita epävarmuustekijöitä, miksi se ei sovi päätöksenteon välineeksi. Päihtymystilaa tuleekin arvioida etenkin henkilöä havainnoimalla.

Näin ollen esimerkiksi lastensuojelun tekemä arviointi vanhempien mahdollisuudesta tavata sijaishuollossa olevia lapsiaan ei voi perustua pelkästään seulontatulokseen. Henkilö voi tapaamiseen tullessaan olla päihtynyt, vaikka seulatulos olisi negatiivinen. Tarvittaessa vanhemman päihtymystila on arvioitava ennen vanhemman ja lapsen tapaamista. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417)

Alkometrillä voidaan mitata alkoholipäihtymystä. Huumeiden tai lääkkeiden aiheuttamaa päihtymystä arvioidaan havainnoimalla henkilöä. Normaalista poikkeava käytös tai vointi voi viitata päihtymykseen tai esimerkiksi akuuttiin sairaustilaan, joka täytyy poissulkea ja tarvittaessa hoitaa.

Päihtymyksen merkki voi olla esimerkiksi poikkeava väsymys. Tällöin henkilö saattaa olla voimakkaan unelias ja toimissaan hidastunut, jolloin silmät eivät meinaa pysyä auki, puhe sammaltaa tai hän saattaa nukahdella kesken tapaamisen. Kävelyssä, tasapainossa ja vartalon ryhdin säilyttämisessä saattaa olla vaikeuksia.

Henkilö saattaa vaihtoehtoisesti olla poikkeuksellisen kiihtynyt, puhelias, levoton tai jopa aggressiivinen tai harhainen. Hänellä saattaa olla tuoreita pistosjälkiä ihollaan. Fyysisiä päihtymyksen merkkejä voivat olla esimerkiksi verenpaineen ja pulssin kohoaminen tai laskeminen, hikoilu, hyvin pienet tai suuret pupillit ja vaikeassa päihtymystilassa hengityksen hidastuminen. Havainnot on tärkeää kirjata tarkasti ja konkreettisin esimerkein.

Erityisesti on muistettava:

  • Päihteettömyyttä ei voi todentaa vain seuloihin tukeutumalla.
  • Olennaista on kokonaisvaltainen arviointi: seulojen ja voinnin havainnoinnin lisäksi seurataan esimerkiksi, miten sovitut asiat toteutuvat.
  • Tätä kokonaisvaltaista arviointia tulee tehdä moniammatillisesti terveydenhuollon ja lastensuojelun yhteistyönä.

Kirjallisuutta