Rokotusten haittavaikutukset – Haittavaikutuksia oireittain

Tällä sivulla

Anafylaksia rokotuksen jälkeen

Anafylaktinen reaktio rokotuksen jälkeen on hyvin harvinainen. Sen yleisyydeksi on arvioitu noin yksi tapaus miljoonaa rokotettua kohden.

Esiintyvyydessä on kuitenkin vaihtelua eri rokotteiden välillä. Varaudu anafylaktiseen reaktioon kaikissa rokotustilanteissa.

Anafylaksia ilmaantuu yleensä 15 minuutin kuluessa rokotuksesta, harvoin enää tuntia myöhemmin.

Anafylaktinen reaktio voi olla IgE-välitteinen tai se voi liittyä muuhun immunologiseen reaktioon. Anafylaktinen reaktio voi liittyä myös muusta syystä tapahtuvaan histamiinin ja muiden välittäjäaineiden vapautumiseen syöttösoluista ja basofiileista.

Anafylaksian oireet

Anafylaktisen reaktion alkuvaiheessa sydämen syke kiihtyy, ja ilmenee alla mainittuja iho-, limakalvo- ja hengitystieoireita:

  • täyteläisyyden tunne kurkussa ja rinnassa
  • ihon kuumotus, kutina, kihelmöinti tai punoitus
  • turvotus esimerkiksi silmäluomien, kasvojen tai kaulan alueella
  • laaja-alainen nokkosihottuma
  • kurkunpään turvotus, äänen käheys
  • huulien tai kielen turvotus
  • hengitysvaikeudet ja vinkuna.

Hengitysvaikeudet voivat ilmetä sekä sisään- että uloshengityksessä.

Myös voimakasta vatsakipua, oksentelua ja ripulia voi ilmetä. Joskus harvoin anafylaksian oireet voivat aluksi keskittyä vain vatsan alueelle ennen kuin ne etenevät kohti sokkia.

Mitä nopeammin oireet alkavat ja etenevät, sitä vaikeammasta reaktiosta on kyse. Alkavan sokin merkkejä ovat

  • kylmä hikikalpeus
  • verenpaineen lasku ja pulssin nopeutuminen
  • tajunnan heikkeneminen.

Jos anafylaksiaa ei hoideta, oireet voivat edetä hengenvaarallisiksi:

  • kurkunpään tukkeutuminen (obstruktio)
  • hengityspysähdys
  • sokki
  • sydänpysähdys.

Katso myös

Erotusdiagnostiset tilanteet

Suurin osa rokotuksen jälkeisistä välittömistä oireista ei ole anafylaksiaa. Esimerkiksi seuraavat reaktiot tulisi osata erottaa anafylaksiasta:

  • itse pistostapahtuman jälkeinen huonovointisuus, pelästymiseen liittyvä hyperventilaatio tai muu henkinen ahdistus
  • pyörtyminen tai vasovagaaliset oireet
  • pikkulapsen pyörtymisen kaltainen tila eli hypotonis-hyporesponsiivisuusepisodi (HHE), joka voi muistuttaa erehdyttävästi anafylaksiaa
  • äkillinen pistosraajan tai raajojen punoitus ja turvotus, joka voi sekoittua alkavaan anafylaksiaan, koska se alkaa nopeasti
  • nokkosrokko ilman muita anafylaksiaan viittaavia oireita
  • akuutti astmakohtaus
  • hengitysteiden tukokset, aspiraatio hengitysteihin
  • muista syistä johtuva sokki
  • perinnöllinen angioedeema (HAE) (limakalvojen, huulten, kielen, silmäluomien tai kasvojen alueen turpoaminen)
  • autoimmuunisairauteen liittyvä tai infektion laukaisema angioedeema.

Rokotettu virkoaa nopeasti pyörtymisen tai vasovagaalisen reaktion jälkeen ja reagoi ympäristöönsä normaalisti. Vitaalitoiminnot eli syke, hengitystiheys ja verenpaine palautuvat pian normaaleiksi.

Myös pikkulapset toipuvat HHE:n oireista ja alaraajan turvotus ja ihonvärin muutos oireista ilman hoitotoimenpiteitä.

Anafylaksian hoito

Hoitotoimenpiteet täytyy aloittaa ripeästi. Jos oireet häviävät ennen hoidon aloitusta, kyseessä ei ole anafylaktinen reaktio.

Epäiltäessä anafylaksiaa tehdään nopea tilannearvio ja aloitetaan hoito.

Anafylaksian hoito-ohje

Anafylaksian ensihoito on adrenaliini. Anna adrenaliiniliuosta tai käytä adrenaliinikynää mahdollisimman nopeasti.

Jos oireet eivät helpota tai ne etenevät, anna uusi annos 5-15 minuutin kuluttua. Tarvittaessa voit antaa vielä uuden adrenaliiniannoksen.

Adrenaliiniluoksen käyttö

Eri-ikäisten adrenaliiniannoksia, vahvuus 1mg/ml

  • Aikuisen annos, 0,5 ml olkavarren lihakseen
  • Yli 50 kg lapsen annos, 0,5 ml olkavarren lihakseen
  • Lapsen annos, 0,01 mg/kg olkavarren lihakseen.

Adrenaliinikynän käyttö

Adrenaliini on pakattu kerta-annoksena annettavaan injektiokynään. Tutustu etukäteen pakkauksessa oleviin käyttöohjeisiin.

Alle 10 kg painavien lasten anafylaksian hoidossa käytetään adrenaliiniliuosta - ei injektiokynää.

Lasten injektiokynän kerta-annoksessa on 0,15 mg ja aikuisten injektiokynässä 0,3 mg adrenaliinia.

  • Käytä lasten injektiokynää 10-30 kg painoisille.
  • Käytä aikuisten injektiokynää yli 30 kg painaville.
  • Harkitse yli 50 kg painavalle koon mukaan kahta 0,3 mg annosta kerralla.

Muu hoito ja seuranta

  1. Anna antihistamiinia suosituksen mukainen annos.
  2. Jos rokotettavalla on hengitysvaikeutta, aseta hänet tuettuun istuma-asentoon.
  3. Anna hengitysteitä avaavaa lääkettä, inhaloitavaa salbutamolia, jos sitä on saatavilla.
  4. Jos rokotetulla on huimausta tai verenpaine on matala, aseta hänet makuuasentoon ja kohota alaraajoja. Seuraa sydämen toimintaa, verenpainetta ja hengitystä.
  5. Anna prednisolonia suun kautta. Kortikosteroidi voi vähentää myöhäisreaktioita.

Varsinaiset muut hoitotoimenpiteet kuten aukiolotippa, nesteytys ja suonensisäinen kortikosteroidihoito aloitetaan hoitovalmiuden mukaan joko rokotuspaikassa, ensihoidossa tai päivystyksessä.

Anafylaktinen reaktio vaatii aina riittävän pitkän jatkoseurannan, sillä oireet voivat uusia.
Katso myös Anafylaksian hoito (Duodecim: Terveysportti.fi)

Riittävän pitkä jatkoseuranta on tarpeen, sillä 5–20 prosentilla anafylaksian saaneista oireisto voi uusia 1–72 tunnin kuluessa toipumisesta. Tavallisimmin oireet uusivat noin 8–10 tunnin kuluessa.

Jatkorokotuspäätös anafylaksiaan viittaavien oireiden jälkeen

Kun henkilö on saanut anafylaktisen reaktion, hänelle ei pääsääntöisesti enää anneta rokotetta, joka aiheutti reaktion.

Poikkeuksena on altistuminen rabiekselle eli vesikauhulle. Koska rabies on tappava tauti, altistumisen jälkeinen rokotussarja jatketaan loppuun, vaikka henkilölle ilmaantuisi anafylaksiaan viittaavia oireita rabiesrokotuksen jälkeen. Seuraava annos annetaan anafylaktisen reaktion hoitovalmiudessa.
Rabies- eli vesikauhurokote

Tilanteet, joita epäillään anafylaksiaksi, pitää aina arvioida huolellisesti, jotta rokotussarja tai tehosterokotus ei jää antamatta liian kevyin perustein (ks. Erotusdiagnostiset tilanteet). Lääkäri tekee jatkorokotuspäätöksen.

Myös jokin muu asia voi selittää rokotettavan oireet.
Rokotuksen ja oireiden syy-yhteys

On hyvä muistaa, että potilaskertomuksiin on saatettu kirjata anafylaksiaksi myös sellaisia tilanteita, jotka eivät lopulta olleet anafylaksioita. Rokotuksen jälkeen ilmenevien oireiden taustalla on usein muu syy kuin varsinainen rokotuksen laukaisema anafylaksia.

Seerumin tryptaasipitoisuuden määrittäminen

Anafylaktisessa reaktiossa verenkiertoon vapautuu tryptaasia. Tryptaasin pitoisuus saavuttaa huippunsa noin tunnin kuluessa.

Etenkin epäselvissä tilanteissa tryptaasin määrittämisestä voi olla apua erotusdiagnostiikassa ja jatkorokotuspäätöksen teossa. S-Trypt kannattaa ottaa erityisesti silloin, jos

  • kyseessä on rokotussarja, joka on kesken
  • kyse on rokotussuojasta, jota pitää myöhemmin tehostaa samalla tai samoja ainesosia sisältävällä rokotteella.

Jos epäilet rokotuksen jälkeistä reaktiota anafylaktiseksi, S-Trypt kannattaa ottaa noin 30–90 minuutin kuluessa (ja viimeistään 3 tunnin sisällä) oireiden alusta. S-tryptaasin perustaso määritetään 48 tuntia sen jälkeen, kun kliiniset oireet ovat poistuneet ja henkilö siis toimii omana verrokkinaan.

Alaraajan turvotus ja ihonvärin muutokset rokotuksen jälkeen (Discolored leg -reaktio)

Pienelle lapselle voi ensimmäisten pistettävien rokotusten jälkeen ilmaantua reaktio, jossa alaraajat turpoavat ja niihin tulee värimuutoksia. Oireet ovat ohimeneviä. Oireistosta käytetään kansainvälisesti nimitystä ”discolored leg syndrome”.

Reaktio on harvinainen. Hollantilaisessa aineistossa reaktiota raportoitiin noin kuudella lapsella kymmenestä tuhannesta rokotetusta. Ilmaantuvuus väheni rokotettavan iän karttuessa.

Discolored leg -reaktion oireet

Oireita havaitaan joko toisessa tai kummassakin alaraajassa, ja ne saattavat ulottua lantiolle asti. Oireita ovat:

  • tasainen tai läiskittäinen punoitus, sinerrys tai sinipunaisuus alaraajojen iholla
  • turvotus
  • pienet ihonalaiset verenpurkaumat eli petekkiat (verihiutaleiden määrä ei kuitenkaan ole laskenut).

Oireita voi esiintyä myös yksittäisinä. Lisäksi lapsi usein itkee voimakkaasti.

Oireiden tarkka syntymekanismi on epäselvä. Aiheuttajaksi on ajateltu verisuonten läpimittaan vaikuttavaa vasomotorista reaktiota.

Alaraajojen sinipunaisuus voi olla lähtöisin myös itse rokotustilanteesta. Kun pieni lapsi itkee, paine vatsaontelossa nousee ja alaraajojen verenkierto hidastuu ohimenevästi. Tällöin laskimoveri pakkautuu jalkoihin ja aiheuttaa ihon sinipunaisen värin.

Oireet voi sekoittaa alkavaan anafylaktiseen reaktioon niiden nopean ilmaantumisen vuoksi.

Discolored leg -reaktion hoito

Aseta jalat kohoasentoon ja viilennä ihoa kylmillä kääreillä.

Oireet häviävät ilman hoitoa yleensä muutamissa tunneissa. Verenpurkaumat häviävät luonnollisesti hitaammin.

Jatkorokottaminen

Voit antaa jatkorokotukset normaalisti.

Kirjallisuutta

Kemmeren JM, Vermeer-de Bondt PE, van der Maas NA. Discolored leg syndrome after vaccination – descriptive epidemiology. Eur J Pediatr 2009;168:43–50.

Hypotonis-hyporesponsiivinen episodi (HHE)

Hypotonis-hyporesponsiivinen episodi (HHE) on pyörtymistä muistuttava oireisto, jota tavataan pienillä lapsilla harvinaisena haittavaikutuksena rokotusten jälkeen.

HHE:ta on raportoitu useimmiten imeväisikäisillä lapsilla, jotka ovat saaneet ensimmäisen pistettävän rokotteensa.

HHE:n tarkkaa esiintyvyyttä ei tunneta. Laajassa ruotsalaistutkimuksessa solutonta hinkuyskärokotetta saaneilla HHE:tä esiintyi 3–4 lapsella kymmenestätuhannesta rokotetusta.

Oireiden tarkkaa syntymekanismia ei tiedetä.

HHE:n oireet

Oireet alkavat melko pian, mutta viimeistään 48 tunnin kuluessa rokottamisesta. HHE:n aikana lapsi on

  • kalpea tai sinertävä
  • veltto
  • reagoi ympäristöönsä huonosti tai ei lainkaan

Äkillisesti ilmaantuvat oireet voivat pelästyttää. Oireet häviävät kuitenkin itsekseen, eikä tilaan liity jälkivaikutuksia. HHE:tä ei pidä sekoittaa anafylaksiaan.

HHE:n hoito

Lapsi toipuu HHE:n oireista ilman erityistä hoitoa, tavallisimmin 1–30 minuutissa. Joskus osa oireista kestää pidempään.

Jatkorokottaminen

Voit antaa jatkorokotukset normaalisti. Tutkimusten mukaan riski HHE:n toistumiselle on hyvin pieni, vain 1–3 prosentin luokkaa.

Lähteet

  • Crawford NW, McMinn A, Royle J, Lazzaro T, Danchin M, Perrett KP, Buttery J, Elia S, Orr K, Wood N. Recurrence risk of a hypotonic hyporesponsive episode in two Australian specialist immunisation clinics. Vaccine 2018;36:6152–6157.
  • Zafack JG, De Serres G, Kiely M, Gariépy MC, Rouleau I, Top KA; Canadian Immunization Research Network. Risk of Recurrence of Adverse Events Following Immunization: A Systematic Review. Pediatrics 2017;140.
  • Buettcher M, Heininger U, Braun M, Bonhoeffer J, Halperin S, Heijbel H, de Menezes Martins R, Vermeer-de Bondt P; Brighton Collaboration HHE Working Group. Hypotonic-hyporesponsive episode (HHE) as an adverse event following immunization in early childhood: case definition and guidelines for data collection, analysis, and presentation. Vaccine 2007;25:5875–81.
  • Olin P, Rasmussen F, Gustafsson L, Hallander HO, Heijbel H. Randomised controlled trial of two-component, three-component, and five-component acellular pertussis vaccines compared with whole-cell pertussis vaccine. Ad Hoc Group for the Study of Pertussis Vaccines. Lancet 1997;350:1569–77.

Kuumekouristus rokotuksen jälkeen

Lapsista 2–5 prosentilla ilmenee kuumekouristuksia seitsemään ikävuoteen mennessä.

Taipumus niihin on periytyvää. Yksinkertainen kuumekouristus on yleensä lyhytkestoinen (1–2 min) tai korkeintaan 15 min kestävä. Kohtauksen aikana jalat tai kädet tai molemmat nykivät tai jäykistelevät symmetrisesti molemmilla puolilla. Osa lapsista menee vain veltoksi eikä kouristele.

Kuumekouristukset ovat harvinaisia rokotusten jälkeen

Yhdistelmärokotteiden jälkeen pikkulasten kuumekouristukset ovat harvinaisia. Niitä on raportoitu lähinnä MPR-rokotusten yhteydessä. Kuumekouristusten todennäköisyys esimerkiksi tuhkarokkoon sairastuneilla on huomattavasti suurempi kuin MPR-rokotteen saaneilla.

Älä sekoita kuumekouristusta epileptiseen kohtaukseen. Kuumetta ei välttämättä ole havaittu ennen kouristelua, vaan kouristelu voi olla kuumeen ensimmäinen merkki.

Kouristustyyppisiä nykiviä liikkeitä voi esiintyä rokotetulla pyörtymisen yhteydessä. Ne ovat vaarattomia ja häviävät yleensä nopeasti, eikä niitä pidä sekoittaa kuumekouristukseen tai muihin kouristuksiin.

Kuumekouristuksen hoito

Rokottamisen jälkeinen kouristuskohtaus hoidetaan kuten mikä tahansa kouristus.

  • Jos lapsi saa ensimmäisen kerran kuumekouristuksen, ota yhteys lääkäriin tai päivystykseen.
  • Hoida korkeaa kuumetta tehokkaasti. Anna riittävä annos kuumelääkettä ja vähennä rokotetun vaatetusta.
  • Estä lasta vahingoittamasta itseään kouristuksen aikana. Varmista, että lapsi hengittää esteettömästi.
  • Jos kotona on lapsen aiemman kuumekouristuksen lääkettä, anna sitä lapselle.
  • Jos kouristelu jatkuu yli 5 minuuttia kouristuslääkityksen antamisen jälkeen, ota yhteyttä lääkäriin tai päivystykseen.
  • Jos lapsi on kohtauksen jälkeen sekava, oksenteleva, kivulias tai muuten poikkeava, ota yhteyttä lääkäriin tai päivystykseen.
  • Lähetä lapsi sairaalaseurantaan, jos kouristelut eivät laukea ensiapulääkityksellä, jos ne ovat epäsymmetrisiä tai jos lapselle tulee toistuvia kouristeluja saman kuumeen aikana.

Jatkorokottaminen kuumekouristuksen jälkeen

Voit antaa jatkorokotukset normaalisti, jos rokotettu on neurologisesti oireeton.

Jatkotutkimuksia ei tarvita, jos lapsella (6 kk–6 v) esiintyy vain kuumeen aikana yksinkertaisia tajuttomuus-kouristuskohtauksia, joista lapsi toipuu normaalisti.

Rokotuksen jälkeen kuumekouristuksen saaneille ei ole tullut toistuvia kouristuskohtauksia tai muita seuraamuksia. Kuumekouristuksesta ei ole haittaa lapsen myöhemmälle kehitykselle eikä se ole merkki epilepsiasta.

Kuumeettomat kouristukset rokotusten jälkeen ovat hyvin harvinaisia.

Selvittelyvaiheessa olevat neurologiset tilat ja sairaudet (Linkki rokotteiden vasta-aiheita ja varotoimia käsittelevään ohjeeseen)

Lisätietoa kuumekouristuksista:
Kuumekouristus (Duodecim Terveyskirjasto)

Kuumereaktio rokotuksen jälkeen

Lievää lämmönnousua tai kuumetta voi esiintyä minkä tahansa rokotteen jälkeen. Kuume on yleensä merkki siitä, että elimistön puolustusjärjestelmä toimii. Tyypillinen kuumeen nousun ajankohta vaihtelee rokotetyypin mukaan

  • ei-elävät rokotteet: 1–2 vuorokautta rokotuksesta
  • elävät heikennetyt rokotteet: 5–12 vuorokautta rokotuksesta

Kuume laskee yleensä parissa päivässä.

Lasten yhdistelmärokotteiden jälkeen todetaan harvoin korkeaa kuumetta.

  • Viitosrokotteen jälkeen yli 39 asteen kuumetta on alle prosentilla.
  • MPR-rokotteen jälkeen kuumetta esiintyy 5–15 prosentilla.
  • Vesirokkorokotteen jälkeen kuumetta esiintyy noin 15 prosentilla.
  • MPRV-rokotteen jälkeen kuumetta esiintyy noin 20 prosentilla.

Kuumereaktion hoito

Opasta kuumetta alentavan lääkkeen käyttö. Parasetamoli on pienellä lapsella ensisijainen lääke.

aprokseenia tai ibuprofeiinia voi käyttää etenkin, jos lapsella on myös paikallisreaktio pistosraajassa.

Jatkorokottaminen

Anna jatkorokotukset normaalisti.

Laaja-alainen ihoreaktio rokotuksen jälkeen

Rokotetulla todetun ihoreaktion syytä on vaikea määritellä erityisesti, jos se on laajalle levinnyt ja ilmenee pian rokottamisen jälkeen. Ihoreaktio voi viitata välittömään allergiseen reaktioon, jos

  • se leviää laajalle alueelle: vartalolle, pään ja kaulan alueelle sekä raajoihin tai
  • siihen liittyy hengitystieoireita.

Laaja-alaisen ihoreaktion hoito

Opasta potilaalle oireen mukainen hoito, eli tarvittaessa rasvaus kortisonivoiteilla. Mikäli ihottuma kutiaa voimakkaasti, voi käyttää antihistamiinia.

Jatkorokotukset

Yleistynyt ihottuma estää harvoin jatkorokotuksen.

Konsultoi allergialääkäriä, jos rokotettavalle kehittyy laaja-alainen ihon punoitus, turvotus tai nokkosihottuma kahden vuorokauden aikana rokotuksesta eikä oireille löydy muuta selvää syytä.

Kiinnitä huomiota turvalliseen rokottamiseen. Tarvittaessa toteuta seuraava rokotus lääkärin läsnä ollessa ja pidennä seuranta-aikaa kahteen tuntiin asti.
Jos tärkeä perusrokotesarja on jäämässä kesken, konsultoi alueesi rokotuskonsultaatioista vastaavaa tahoa.

Erotusdiagnostiset tilanteet

  • Yleistyneen ihoreaktion taustalla voi olla jokin muu syy, kuten
  • ruoka-aineet tai muut allergisoivat tekijät
  • atooppinen iho
  • kuume ja erilaiset infektiot
  • kylmä tai kuuma
  • ihon hankaus ja paine.

Ota huomioon muiden syiden osuus, kun arvioit ihoreaktion uusiutumista jatkorokotusten yhteydessä.

Esimerkiksi atooppinen ihottuma voi rokotuksen jälkeen lehahtaa ohimenevästi pahemmaksi ilman, että kyseessä on allergia rokotteen ainesosille.

IgE-välitteinen rokoteaineallergia on epätodennäköinen ja jatkorokotukset saa antaa normaalisti, jos ihoreaktio

  • ilmaantuu viiveellä, yli kaksi vuorokautta rokottamisesta
  • todetaan ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen ja rokotettu ei ole aiemmin altistunut rokotteen ainesosille.

Pyörtyminen rokotuksen yhteydessä

Kaikkien rokotusten yhteydessä voi esiintyä

  • poissaolotyyppisiä kohtauksia
  • vasovagaalisia oireita
  • pyörtymisiä.

Erityisesti murrosikäiset ja nuoret aikuiset saattavat jännittää pistämistä ja reagoida kokonaisvaltaisesti rokottamiseen.

Pyörtymiseen voi liittyä nykiviä kouristustyyppisiä toonisia tai kloonisia liikkeitä, jotka vaarattomia ja häviävät yleensä nopeasti. Niitä ei pidä sekoittaa epilepsiaan.

Pyörtyminen voi tapahtua heti rokotuksen jälkeen tai vasta myöhemmin, kun jännittäminen menee ohi. Henkilö, joka pelkää voimakkaasti pistoksia, voi pyörtyä jopa jo ennen pistämistä.

Kysy pelosta jo etukäteen

Ennen rokottamista on hyvä kysyä, onko rokotettava pyörtynyt aikaisemmin esimerkiksi silloin, kun on otettu verinäyte. Näin rokotettava voi kertoa mahdollisesta pistospelosta jo etukäteen. Tarvittaessa rokotus kannattaa antaa makuulla. Näin vältetään pyörtymiseen liittyvät kolhut.

Tarkkaile rokotettavan henkilön tilaa vähintään 15–20 minuuttia rokotuksen jälkeen pyörtymisen ja anafylaksian varalta.

Pyörtymistä tai vasovagaalisia oireita ei pidä sekoittaa anafylaksiaan.

Pyörtyneen hoito

Aseta rokotettava makuulle, jalat kohoasentoon. Odota voinnin palautumista.

Jatkorokottaminen

Jatkotutkimuksia ei tarvita, jos rokotettu on toivuttuaan neurologisesti oireeton.

Voit antaa jatkorokotukset normaalisti. Aseta rokotettava jatkossa makuuasentoon, jos hän arkailee pistoksia.

Rokotusraajan paikalliset oireet

Paikallisreaktioita voi ilmetä minkä tahansa rokotteen jälkeen. Tavallisia aiheuttajia ovat jäykkäkouristus-, kurkkumätä-, hinkuyskä- ja pneumokokkirokotteet.

Rokotusraajan paikallisia oireita ovat

  • kuumotus
  • punoitus
  • turvotus
  • kipu
  • kutina
  • ihottuma.

Valtaosa rokotusraajan paikallisista oireista on lieviä. Ne ilmaantuvat yleensä kahden vuorokauden kuluessa ja häviävät muutamassa tunnissa tai päivässä. Laaja paikallisreaktio häviää hitaammin.

Paikallisreaktioon saattaa liittyä

  • yleisoireita kuten kuumetta ja sairaudentunnetta
  • paikallisesti suurentuneet imusolmukkeet
  • veren tulehdusarvojen nousua

Voimakas paikallisreaktio muistuttaa usein erehdyttävästi bakteeritulehdusta, vaikka sen syntymekanismi on lähes aina immunologinen. Rokotuskohdan bakteeritulehdus on erittäin harvinainen.

Neulan tai rokoteaineen aiheuttama kudosärsytys

Rokotteen sisältämä alumiinisuola voi ärsyttää, jos lihakseen tarkoitettu rokotteen tehosteaine kulkeutuu ihonalaiskudokseen.
Hyvä pistostekniikka ja oikein valitut välineet, kuten sopivan kokoinen neula, vähentävät paikallisreaktioita.

Steriili absessi

Rokotteet, joiden tehosteaineina on alumiinisuoloja, voivat aiheuttaa ihonalaisia absesseja.

Tällainen absessi todetaan tavallisesti viikkojen, joskus jopa kuukausien kuluttua rokotuksesta. Se on yleensä steriili.

Antibioottihoitoa ei tarvita, vaikka sisältö näyttäisi märkäiseltä. Joskus absessi puhkeaa itsestään. Hoidoksi riittää suihkuttelu ja seuranta.

Pistostekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota. Vaikka pistostekniikka olisi hyvä, rokoteainetta voi joskus joutua ihonalaiskudokseen. Silloin ihonalaisen kyhmyn kehittyminen on todennäköisempää.

Korkea vasta-ainetaso

Mitä useampia annoksia rokotetta annetaan, sitä todennäköisemmin rokotetulla on suojaavia vasta-aineita.

Elimistö on oppinut puolustautumaan rokotteella estettävää tautia vastaan. Aiemmin muodostuneet vasta-aineet hakeutuvat rokotuksen yhteydessä pistoalueelle ja laukaisevat paikallisen immunologisen reaktion.

Epäily rokotusraajan allergisesta reaktiosta

Laajakaan paikallisreaktio rokotusraajassa ei useimmiten tarkoita allergiaa.

Rokotuskohdan punoitus, kuumotus, turvotus ja kutina voivat herättää ajatuksen välittömästä allergisesta reaktiosta. Siihen voi liittyä jopa ihottumaa, vaikka kyseessä ei olisi yliherkkyys rokotteelle tai jollekin sen aineosalle.

Esimerkiksi tetanustehoste voi laukaista immunologisen reaktion, joka ei kuitenkaan ole allergiaa.

Kyseessä voi olla viivästynyt yliherkkyys, jos rokotusraajassa todetaan ihoreaktio useita vuorokausia rokotuksen jälkeen.

Viivästynyt allerginen reaktio ei lisää anafylaksian riskiä seuraavan rokotuksen yhteydessä eikä se estä jatkorokotuksia.

Paikallisten oireiden hoito

Opasta oireenmukainen hoito.

Tulehduskipulääke kuten ibuprofeeni tai naprokseeni hillitsee ja hoitaa syntynyttä reaktiota.

Kortisonivoide voi lievittää ihon kutinaa. Myös antihistamiinia voi käyttää.

Viileä kääre lievittää kuumotusta ja turvotusta.

Edes voimakas paikallisreaktio ei vaadi antibioottihoitoa. Kyseessä on lähes aina immunologinen tulehdusreaktio.

Jatkorokotukset paikallisten oireiden jälkeen

Voit lähes aina antaa jatkorokotukset normaalisti. Laajakaan paikallisreaktio tai rokotusraajan ihottuma eivät yleensä estä rokottamista.
Pikkulapsi tarvitsee rokotteen, vaikka hän olisi saanut laajan reaktion.

Rokotusohjelman viitosrokote (DTaP-IPV-Hib) ja nelosrokote (DTaP-IPV) täytyy käytännössä aina antaa. Taudit, joita näillä rokotteilla ehkäistään, voivat olla henkeä uhkaavia lapselle, jonka rokotussuoja jää puutteelliseksi.

Kaikki tarvitsevat omakohtaisen rokotussuojan esimerkiksi jäykkäkouristusta vastaan. Muiden rokottaminen ei suojaa lasta.

Opasta ennalta ehkäisevä kuume- ja kipulääkkeen käyttö, jos aiemmasta annoksesta on tullut voimakas reaktio. Lääkitystä voi tarvittaessa jatkaa muutaman vuorokauden ajan.

Suurentuneet imusolmukkeet rokotuksen jälkeen

Paikallisesti suurentunut imusolmuke viittaa yleensä immunologiseen aktiivisuuteen rokotuksen jälkeen. Etenkin eläviä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet muodostavat tehokkaasti vasta-aineita imusolmukkeissa, jotka ovat lähinnä rokotuskohtaa.

Suurentunut imusolmuke todetaan yleensä viikon kuluessa rokotuksesta.

Suurentuneiden imusolmukkeiden hoito

Suurentuneet imusolmukkeet eivät vaadi hoitoa, mutta niitä pitää seurata. Lääkärin arvio on tarpeen, jos imusolmuke ei pienene.

Jatkorokottaminen

Anna jatkorokotukset normaalisti.

Vatsan alueen oireet rokotuksen jälkeen

Joidenkin rokotteiden yhteydessä on raportoitu vatsan alueen yleisoireita, kuten

  • huono ruokahalu
  • huonovointisuus
  • kuvotus
  • oksentelu.

Oireet alkavat yleensä rokottamisen jälkeisinä päivinä ja häviävät itsestään muutamassa vuorokaudessa.

Pieni lapsi voi oksentaa myös silloin, kun kuume nousee voimakkaasti.

Rotavirusrokotteen vaikutukset

Rotavirusrokotteet voivat aiheuttaa pulauttelua, ilmavaivoja, ulosteen löystymistä ja ripulia.

Nämä oireet alkavat viikon sisällä rokottamisesta ja häviävät yleensä itsestään.

Tutkimuksessa rotavirusrokotteen saaneilla lapsilla ja lumerokotteen saaneilla lapsilla on ilmennyt verta ulosteissa yhtä harvoin. Satunnaisesti vauvalla voi esiintyä verta ulosteessa esimerkiksi silloin, jos vauvan vatsa on ollut kovalla.

Rotavirusrokote

Vatsan alueen oireiden hoito

Oireet menevät ohitse yleensä ilman hoitoa. Voit opastaa perhettä käyttämään maitohappobakteereja ripulin hoidossa.

Jatkorokottaminen

Voit jatkaa rokotuksia, kun oireet ovat hävinneet.

Verihiutaleniukkuus eli trombosytopenia rokotuksen jälkeen

Verihiutalepitoisuuden pienenemistä esiintyy muun muassa erilaisten virustautien kuten tuhka- ja vihurirokon jälkeen. Se on myös hyvin harvinainen MPR-rokotuksen haittavaikutus.

Trombosytopenian oireita ovat

  • mustelmat
  • nenäverenvuoto
  • pienet verenpurkaumat iholla.

Trombosytopenian yleisyys MPR-rokotusten jälkeen on uusimmissa tutkimuksissa ollut yksi tapaus 50 000 rokotettua kohden.

Trombosytopenian hoito

Verihiutaleiden merkittävä lasku vaatii aina lääkärin arvioita ja seurantaa.

Vaikka verihiutaletaso laskisi hyvin matalaksi, se palaa normaalille tasolle yleensä muutamassa kuukaudessa.

Jatkorokotukset

Kun päätetään jatkorokotuksista, täytyy verrata luonnon infektion jälkeistä trombosytopenian riskiä rokottamisen jälkeiseen riskiin. 

Trombosytopenian riski tuhka- tai vihurirokkoa sairastavilla on vähintään kymmenkertainen verrattuna riskiin MPR-rokotetuilla.

Lääkäri tekee jatkorokotuspäätöksen, jos henkilöllä on todettu trombosytopenia kuuden viikon kuluessa ensimmäisestä MPR-rokotuksesta.

Ehdotonta estettä rokotusten jatkamiselle ei ole.

Hyöty rokotuksen antamasta suojasta tuhka- ja vihurirokkoa vastaan on useimmiten suurempi kuin trombosytopenian uusiutumisriski.