Sijaishuollon kustannukset ja asiakasmaksut

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu hyvinvointialueen viranhaltijoille, lähinnä lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille. Ohjetta voivat hyödyntää myös muut, jotka tarvitsevat tietoa vastuun määräytymisestä lastensuojelun kustannuksista sekä lapselle ja vanhemmille tulevista asiakasmaksuista lapsen ollessa sijaishuollossa.

Ohje perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön.

Sijaishuollon kustannuksista vastaava hyvinvointialue

Lapsen hoidon kustannuksista sijaishuollon aikana vastaa sijoittajahyvinvointialue eli hyvinvointialue, jossa lapsen sijaishuollon tarve on syntynyt. Käytännössä tämä on yleensä se hyvinvointialue, jonka alueella lapsen kotikunta on.
(Lastensuojelulaki 16 a §)

Ratkaisussaan KHO:2022:110 korkein hallinto-oikeus KHO arvioi, oliko lapsen aiemman kotikunnan katsottava laiminlyöneen velvollisuutensa ryhtyä riittäviin lastensuojelullisiin toimenpiteisiin lapsen asuessa tässä kunnassa. Lisäksi KHO arvioi, oliko huostaanoton ja sijaishuollon tarve uudessa kotikunnassa aiheutunut ainakin pääosin näistä laiminlyönneistä. KHO:n mukaan kustannusvastuu voi muuttotilanteessa jäädä vanhalle kotikunnalle, jos se ei ollut järjestänyt lapselle ja hänen perheelleen riittäviä tukitoimia tai huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen ei ollut ryhdytty, vaikka perusteet lapsen huostaanotolle olisivat täyttyneet.

Sijaishuollosta aiheutuvat kustannukset

Sijaishuollosta aiheutuvia kustannuksia ovat välittömät lapsen sijoituksesta aiheutuvat kustannukset. Niitä ovat muun muassa perhe- ja laitoshoidon kustannukset ja sosiaalityöstä aiheutuvat kustannukset. Lapsen asiakassuunnitelmasta tulee ilmetä palvelut ja tukitoimet, joita pidetään sijaishuollosta aiheutuvina kustannuksina.

Hallintokulut tai muut välilliset kustannukset eivät kuulu sijaishuollosta aiheutuneisiin kustannuksiin, joita sijoittajahyvinvointialueen pitää korvata sijoitushyvinvointialueelle. Korvausta laskettaessa otetaan vähennyksenä huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain mukaan vanhemmilta tai lapselta mahdollisesti perityt maksut. Jos maksuja ei ole peritty, laskennallista maksuosuutta ei voi vähentää.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992))

Sijaishuollon aikana tulee turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä hänelle läheisiin ihmisiin. Tämä voi merkitä sijoittajahyvinvointialueelle kustannusvastuuta esimerkiksi lapsen vanhempien matkakuluista sijaishuoltopaikkaan tai yhteydenpidon toteuttamiseksi välttämättömistä majoituskustannuksista.
(Lastensuojelulaki 54 §)
Lapsen oikeudet sijaishuollossa

Terveydenhuollon palvelut

Sijoitushyvinvointialueen tulee järjestää lapselle tai nuorelle hänen tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Ne tulee järjestää yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen kanssa.

Sijoittajahyvinvointialueen tulee suorittaa palvelun järjestäjälle korvaus. Se ei saa olla palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia suurempi. 
(Terveydenhuoltolaki 69 §)

Perusopetus

Kunnalla on velvollisuus järjestää sen alueelle avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitetun, tai sen alueella jälkihuollossa olevan lapsen perusopetus. Sijoitetun lapsen kotikunta on velvollinen maksamaan opetuksen järjestäjälle korvauksen, jonka laskemisesta säädetään kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa.
(Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (618/2021) 38 §:n 3 momentti)

Velvollisuus maksaa korvausta koskee myös esiopetuksen oppilaita. Korvaus lasketaan oppilaan kustannusten ja mahdollisten oppilaan perusteella määräytyvien tulojen erotuksena.

Vanhemmilta sijaishuollon kustannuksista perittävät osuudet

Yleensä lastensuojelu on maksutonta. Kuitenkin lastensuojelulain mukaisena sijaishuoltona, avohuollon tukitoimena tai jälkihuoltona järjestetyn

• perhehoidon
• laitoshuollon tai
• asumispalveluiden

kustannusten korvaukseksi voidaan lapsen vanhemmilta periä asiakasmaksu. Maksun määräämisessä tulee huomioida vanhemman toimeentulon edellytykset ja muut huollolliset näkökohdat. Perittävä maksu jaetaan vanhempien kesken heidän maksukykynsä mukaan.
(Lastensuojelulaki 19 §)
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 4 § ja 7 §)
(Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 20 § (912/1992))

Maksukykyä arvioitaessa tuloja ja menoja voidaan arvioida elatusmaksun määräytymisperusteilla. Jos vanhempi on työtön, voidaan korvaukseksi periä ainoastaan lapsikorotukset työttömyyskorvauksista. Työssäkäyvän vanhemman laskelman pohjana voidaan käyttää elatusavun maksuperustetta.

Jos toinen vanhemmista on tuloton ja toinen ansaitsee esimerkiksi palkkatuloa, korvaa enemmän ansaitseva suuremman osuuden lapsen sijaishuollon kustannuksista. On mahdollista, ettei toisella ole maksuosuutta lainkaan. Laissa ei ole tarkempia määräyksiä siitä, miten maksu tulisi vanhemmille määrätä, ja hyvinvointialueilla voi olla erilaisia käytäntöjä.

Vanhempien kanssa tehdään joskus elatussopimus. Jos sopimusta ei synny, hyvinvointialue voi määrätä asiakasmaksun. Hyvinvointialue voi hakea elatusavun määräämistä tuomioistuimelta.

Lapselta tai lapsen vanhemmalta voidaan periä etuuksia sijoituksen ajalta hoidon korvaukseksi.

Lapselta sijaishuollon kustannuksista perittävät osuudet

Lapsen saadessa perhehoitoa, laitoshuoltoa tai asumispalveluja sijais- tai jälkihuoltona, tai avohuollon tukitoimena, voi hyvinvointialue maksua vahvistamatta periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut. Myös muista lapsen tai nuoren asiakasmaksulain 14 §:n mukaisista tuloista voidaan periä kohtuulliseksi katsottava maksu. Perittävä maksu voi olla enintään 2 048,60 euroa kuukaudessa. Perittävä maksu ei saa kuitenkaan ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.
(Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 20 §)
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 7 § ja 14 §)

Lapsen tuloista, korvauksista ja saamisista tulee varata vähintään 40 % hänen itsenäistymisvaroihinsa. Lapsilisää ei lasketa mukaan. Jos lapsella ei ole sellaisia varoja, joista itsenäistymisvaroja voitaisiin kerryttää, ei lapselta voida myöskään periä asiakasmaksua.
(Lastensuojelulaki 77 §)

Lapselta perittävissä maksuissa voidaan huomioida kaikki tulot, kuten:

• eläkkeet
• elinkorot
• elatusavut
• avustukset
• lapsilisät
• muut jatkuvat taikka kertaluontoiset tulot, korvaukset tai saamiset, kuten opintotuki, vammaistuki ja kuntoutusraha
• lapsen nimiin siirretyn omaisuuden tuotot, kuten pääomatulot.

Hyvinvointialue voi siis periä tai nostaa kyseiset tulot siltä ajalta, kun lapsi on laitos- tai perhehoidossa. Omaisuudet eivät ole kovin tavallisia, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa lapselle on esimerkiksi perinnöllä siirtynyt osakkeita. Osakkeita ei siis tarvitse myydä, mutta niiden tuotto vaikuttaa maksuosuuteen.