Lapsella on erityisiä oikeuksia sijaishuollon aikana. Lastensuojelulain mukaan näitä ovat muun muassa oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja tarpeita vastaavaan sijaishuoltopaikkaan, oikeus hyvään kohteluun, oikeus tavata hänelle läheisiä ihmisiä, oikeus tavata sosiaalityöntekijää, oikeus saada tietoa omasta tilanteestaan ja oikeus saada käyttövaroja.
Lapsen oikeuksien toteutumisesta vastaavat hyvinvointialueen sosiaaliviranomaiset, sijaishuoltopaikka ja lapsen vanhemmat. Kaikilla osapuolilla on velvollisuus toimia lapsen oikeuksien toteutumiseksi.
(Lastensuojelulaki 52 §)
Lapsi on arvokas ja hänen elämänvaiheensa ja ihmissuhteensa ovat ainutkertaisia. Lapsen kunnioittaminen ohjaa kaikkia käytännön valintoja.
Lapsi on ensisijaisesti kehittyvä lapsi, vaikka hän olisi lastensuojelun asiakas tai hänellä olisi diagnooseja ja oireita. Sijaishuollon täytyy tuntea lapsen ydintarpeet, kehityksen vaiheet ja ikäkauden mukaiset tarpeet.
Sijaishuoltoa järjestetään lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. On tärkeää pystyä erottamaan lapsen tarpeet vanhempien tarpeista. Aikuisten omat päämäärät eivät saa ohjata sijaishuollon järjestämistä vaan keskiössä on aina lapsi.
Vuorovaikutus ja sujuva arki hoitavat lasta. Lapsikeskeinen vuorovaikutus vaikuttaa olennaisella tavalla kehitykseen ja myös korjaa sitä.
Lapsen oikeus pitää yhteyttä läheisiin
Sijaishuollossa olevalle lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä ihmisiä sekä pitää heihin muulla tavalla yhteyttä. Jo sijaishuoltopaikan valinnassa on huomioitava lapsen mahdollisuus ylläpitää läheisiä ihmissuhteita.
Lapsen sisarussuhteiden vaalimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sisarukset pitää pyrkiä sijoittamaan samaan paikkaan. Jos muut sisarukset asuvat vanhempiensa kanssa, täytyy huolehtia siitä, että lapsi voi säännöllisesti tavata sisaruksiaan.
Sijaishuollossa lapsi saa
- ottaa vastaan vieraita
- vierailla sijaishuoltopaikan ulkopuolella ja
- pitää läheisiinsä yhteyttä muilla tavoin.
(Lastensuojelulaki 54 §)
Yhteydenpidon muodosta ja laajuudesta sovitaan lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan, ja tiedot kirjataan lapsen asiakassuunnitelmaan. Yhteydenpidosta joudutaan joskus sopimaan ennen kuin on ehditty tehdä asiakassuunnitelma. Joskus yhteydenpidosta voidaan sopia asiakassuunnitelmasta poikkeavalla tavalla. Silloin suunnitelmaa tarkistetaan jälkikäteen sovitun mukaiseksi.
(Lastensuojelulaki 30 §)
Lastensuojelun asiakassuunnitelma
Poikkeustapauksissa lapsen yhteydenpitoa hänelle läheisiin ihmisiin voidaan rajoittaa määräajaksi. Valituskelpoinen rajoituspäätös täytyy tehdä myös silloin, kun tosiasiallisesti rajoitetaan lapsen yhteydenpitoa henkilöön, jota ei pidetä lapsen läheisenä, mutta lapsi tai kyseinen henkilö vaatii sitä.
(Lastensuojelulaki 61-74 §)
Yhteydenpidon rajoittaminen
Yhteydenpidon määrästä ei ole suosituksia. Jokaisessa tilanteessa pitää arvioida tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti, mikä on riittävää yhteydenpitoa kyseessä olevalle lapselle. Lapsen iällä ei ole merkitystä, kun arvioidaan yhteydenpidon laajuutta.
Eduskunnan apulaisoikeusmies (AOA) on todennut, ettei yleensä riitä, että tapaamisia ei usean kuukauden aikana ole eikä edes suunnitella vanhemman kanssa. Jos yhteydenpito olisi kuitenkin lapsen edun vastaista, pitää tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta.
(AOA 12.7.2013 dnro 4511/4/11)
(Lastensuojelulain 54 § 2 momentti ja 63 §)
Hyvinvointialue voi osallistua esimerkiksi lapsen tai vanhempien matkakustannuksiin, järjestää majoituksen ja tarjota muuta tarvittavaa käytännön apua yhteydenpidon turvaamiseksi. Yhteydenpidosta sovitaan asiakassuunnitelmassa.
Vanhemmille korvattavat taloudelliset kustannukset ovat tavallisesti matkojen korvauksia ja ruokarahaa. Muita korvattavia kustannuksia voivat olla erilaiset yhteydenpidon aikana syntyvät harrastemenot tai muut vastaavat. Näistä sovitaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.
Jos hyvinvointialue on sopinut lastensuojelulaitoksen kanssa, että laitos suorittaa ruokarahan maksun vanhemmille, tästä sovitaan alueen ja laitoksen välisessä sopimuksessa. Niin sanotun ruokarahan määrästä ei ole erikseen säädetty. Useimmiten käytetään toimeentulotuen perusosan vuorokausikohtaista määrää.
Lapsen kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen
On tärkeää, että lapsi voi säilyttää yhteyden omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja äidinkieleensä. Nämä asiat on huomioitava sijaishuoltopaikkaa valittaessa.
(Lastensuojelulaki 50 §)
Taustaan liittyvät erityispiirteet huomioidaan etenkin tekemällä tiivistä yhteistyötä lapsen vanhempien ja muun lähiverkoston kanssa sekä tarvittaessa kulttuurisen ja kielellisen yhteisön kanssa.
Tämän lisäksi sijoittavan työntekijän ja sijaishuollon tarjoajan tulee hankkia tarvittavaa asiantuntemusta siitä, miten näitä erityistarpeita voidaan huomioida ja tukea.
Lapsella ja perheellä on oikeus osallistua ja tulla kuulluksi ymmärtämällään kielellä. Pääsääntöisesti apuna tulee käyttää tulkkausta ja kääntää kirjalliset asiakirjat asiakkaan ymmärtämälle kielelle.
Tulkkivälitteinen työskentely
Lapsen sivistykselliset oikeudet sijaishuollon aikana
Lapsella on sijaishuollon aikana yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen kuin muillakin lapsilla.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä yhteistyötä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai muun opetuksen järjestäjän kanssa sekä kodin ulkopuolista sijoitusta valmistellessaan että sijoituksen aikana. Lapsen asiakassuunnitelmaan on kirjattava, miten hänen varhaiskasvatuksensa, perusopetuksensa tai muu lapsen opetus järjestetään sijaishuollon aikana.
(Lastensuojelulaki 30 § ja 52 a §)
Lapsen oikeus tavata sosiaalityöntekijää
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän täytyy huolehtia, että lapsi saa sijaishuollossa tietoa omasta tilanteestaan ja voi tavata sosiaalityöntekijäänsä kahden kesken. Näin lapsi voi keskustella itseään ja sijaishuoltoaan koskevista asioista luottamuksellisesti.
Työntekijä saa tapaamisissa tietoa lapsen sijaishuollosta ja voi valvoa lapsen edun toteutumista. Velvollisuus koskee sekä huostaanotettua että kiireellisesti sijoitettua lasta.
(Lastensuojelulaki 53 §)
Työskentely lapsen kanssa
Lapsen oikeus saada tietoa omasta tilanteestaan
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on huolehtia, että lapsi saa tietoa omasta tilanteestaan. Sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän pitää kertoa lapselle hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisella tavalla, miksi hänet on otettu huostaan. Hänelle täytyy kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu.
(Lastensuojelulaki 53 § 1 momentti)
Mitä vanhempi ja kehittyneempi lapsi on, sitä yksityiskohtaisempi annettavan selvityksen täytyy olla. Lapselle ei kuitenkaan saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua. Lapselle ei annetta tietoja, jotka voisivat järkyttää häntä tai ovat muutoin hänelle vahingollisia.
(Lastensuojelulaki 20 § 4 momentti)
Sekä päätöksenteossa että sijaishuollon toteuttamisessa täytyy kiinnittää erityistä huomioita lapsen mielipiteisiin ja toivomuksiin. Lapselle mielipide täytyy selvittää hienovaraisesti ja varmistaa, ettei hänen luottamustaan ja kiintymystä omiin vanhempiinsa tarpeettomasti horjuteta.
(Lastensuojelulaki 5 §)
Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että työntekijä ei välitä kuulemiaan luottamuksellisia asioita eteenpäin ilman perusteltua syytä.
Joissakin tapauksissa on välttämätöntä luovuttaa tai välittää tietoa eteenpäin. Jos lapsen kertomat asiat kirjataan asiakirjoihin ja niiden perusteella tehdään lasta koskevia päätöksiä, asianosaisilla on oikeus tähän tietoon.
Sosiaalityöntekijän täytyy kertoa lapselle, milloin lapsen kertomista asioista annetaan tieto esimerkiksi vanhemmille tai milloin niistä on kerrottava sijaishuoltopaikan edustajille.
Lapsen käyttövarat sijaishuollon aikana
Sijoitetulla lapsella on oikeus saada taloudellista tukea käyttövaroina. Käyttövaroja ei tarvitse maksaa, jos lapsi on sijoitettu väliaikaisesti huoltajansa tai vanhempansa luokse.
Sosiaalityöntekijän täytyy huolehtia, että lapsi saa omaan käyttöönsä käyttövaroja joka kuukausi:
- alle 15-vuotiaalle lapselle määrä, joka vastaa hänen yksilöllistä tarvettaan
- 15 vuotta täyttäneelle nuorelle vähintään määrä, joka vastaa kolmasosaa kulloinkin voimassa olevasta elatustuen määrästä. Vuonna 2026 täysimääräinen elatustuki on 197,71 euroa/kk, joten käyttövaran määrä on vähintään 65,90 euroa/kk.
(Lastensuojelulaki 55 § 2 momentti)
Käyttövaroja ei ole tarkoitettu lapsen koulunkäyntiin tai harrastuksiin, vaan kyse on taskurahan luonteisista varoista. Käyttövaroja ei ole myöskään tarkoitettu sellaisten hygieniatuotteiden hankkimiseen, jotka kuuluvat osaksi laitoshuoltoa tai perhehoitoa.
Hyvinvointialueen täytyy huolehtia, että lapsen opintoja ja harrastuksia tuetaan tarvittaessa ja että taloudellinen tilanne ei ole esteenä näiden jatkumiselle sijaishuollon aikana.
(Lastensuojelulaki 55 § 1 momentti)
Sijoituspaikan täytyy pitää kirjaa lapselle annettujen käyttövarojen maksamisesta. Kirjaukset täytyy lähettää vuosittain tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Tarvittaessa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä voi arvioida, miten käyttövaroja on lapselle maksettu ja mihin niitä on käytetty. Lapsen edunvalvojalla (huoltaja tai määrätty edunvalvoja) on myös oikeus saada selvitys käyttövarojen maksamisesta sijaishuollon aikana.
(Lastensuojelulaki 55 § 4 momentti)
Lapsella on oikeus päättää itse henkilökohtaiseen käyttöön saamistaan käyttövaroista ja opetella itsenäistä rahan käyttöä. Edes lapsen huoltajalla tai muulla edunvalvojalla ei ole oikeutta määrätä varojen käytöstä. Myöskään sijaishuoltopaikalla ei ole oikeutta puuttua lapsen käyttövarojen määrään tai maksamiseen.
(Lastensuojelulaki 55 § 3 momentti)
Käyttövaroihin ei voida puuttua lapsen käyttäytymisen perusteella. Varojen määrää ei voida vähentää esimerkiksi lapsen karkumatkojen tai muun käyttäytymisen perusteella. Käyttövaroja ei voi käyttää lapsen yksin antamalla suostumuksella vahingon korvaamiseen.
Lapsen vahingonkorvausvelvollisuus sijaishuollossa
Vahingonkorvauslain mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen.
Kun vahingon on aiheuttanut alle 18-vuotias, hän on velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka on kohtuullinen hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen.
Vahingonkorvauslain mukaan myös alaikäinen voi siis olla velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Lapsen kanssa ei kuitenkaan voida yksin sopia vahingonkorvauksesta, vaan siihen tarvitaan huoltajan tai edunvalvojan suostumus.
(Vahingonkorvauslaki 2 luku 1-2 §)
1. Vahinkoasian kasvatuksellinen käsitteleminen
Lapsen aiheuttamasta vahingosta ilmoitetaan lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle, joka arvioi asiakassuunnitelman tarkistamisen tarpeen. Vahingon käsittelemiseen kuuluu aina kasvatuksellinen keskustelu. Lastensuojelulaitoksessa yksikön johtaja vastaa siitä, että tällainen menettely sisältyy kasvatus- ja hoitoprosessiin.
2. Vahingonkorvauksesta sopiminen
Vahingosta voidaan sopia vahingonkorvaus. Lapsi ei voi yksin päättää vahingonkorvauksesta, vaan siihen tarvitaan huoltajan tai edunvalvojan suostumus. Vahingonkorvaussopimus, jonka tekemiseen lapsella ei ole oikeutta, ei sido häntä, jollei hänen huoltajansa tai edunvalvojansa ole antanut siihen suostumusta.
(Holhoustoimilaki 23–24 § ja 26 §)
Lapsi voi huoltajan tai edunvalvojan suostumuksella ja tapauskohtaisen sopimuksen perusteella korvata aiheuttamansa vahingon rahana tai työsuorituksena. Sijaishuoltopaikka ei voi siis milloinkaan yksipuolisesti periä rahallista korvausta lapsen käyttövaroista tai työrahoista.
Vahingonkorvauksen rahallinen määrä ja/tai työsuorituksen suuruus täytyy sopia kohtuulliseksi.
3. Sovittelu
Jos lapsen aiheuttaman vahingon korvaamisesta ei päästä yksimielisyyteen, asia voidaan ratkaista rikos- ja riita-asioiden sovittelussa.
Lapsen henkilökohtaisen suostumuksen lisäksi myös sovittelumenettelyyn tarvitaan lapsen huoltajan tai edunvalvojan suostumus.
(Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta)
4. Tuomioistuinkäsittely
Jos lapsen aiheuttama vahinko on merkittävä eikä sen korvaamisesta ole voitu sopia tai saattaa asiaa viralliseen sovitteluun, yksikön johtaja voi tehdä asiasta vahingonkorvauskanteen tuomioistuimeen.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa (AOA 10.10.2012 dnro 3572/2011) käsiteltiin lastensuojelulaitokseen sijoitetun, huostaanotetun lapsen korvausvastuuta laitoksessa tapahtuneesta vahingosta. Kantelijan oli tullut korvata sijoituspaikassaan rikkoutunut ikkuna, vaikka hän ei mielestään ollut sitä tahallisesti rikkonut. Vahingonkorvausvastuusta ja korvauksen määrästä olisi tullut sopia lapsen huollosta vastaavien henkilöiden tai edunvalvojan kanssa. AOA katsoi lastensuojelulaitoksen menetelleen lainvastaisesti siinä, että se on henkilökunnan päätöksellä perinyt kantelijan käyttövaroista ikkunan korjauskustannukset. Lapsen asioista vastanneiden kunnan lastensuojelun viranhaltijoiden ei myöskään olisi tullut hyväksyä tätä menettelyä.
(AOA 10.10.2012 dnro 3572/2011)
Lapsen oikeus palveluihin
Lapsella on oikeus saada sijoitushyvinvointialueelta tarvittavat palvelut ja tukitoimet.
Sijoitushyvinvointialue järjestää palveluja yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen kanssa. Näitä palveluja ovat esimerkiksi terveydenhuollon palvelut, erikoissairaanhoidon palvelut ja koulupalvelut.
(Terveydenhuoltolaki 69 §)
Sijoittavan tahon täytyy varmistaa jo ennen lapsen sijoittamista, että palveluja on sijoitushyvinvointialueella saatavilla.
(EOAK 18.6.2013 dnro 1536/2012)
Sijoitushyvinvointialueella on oikeus periä sijoittajahyvinvointialueelta kustannukset, jotka ovat aiheutuneet järjestetyistä palveluista ja tukitoimista.
Sijoittavalla hyvinvointialueella on velvollisuus ilmoittaa sijoitettavasta lapsesta sijoitushyvinvointialueelle. Ilmoitus on tehtävä, jotta sijoitushyvinvointialueella olisi tieto lapsesta tarvittavien palvelujen ja tukitoimien järjestämiseksi sekä sijoituksen valvonnan toteuttamiseksi.
(Lastensuojelulaki 78 §)