Hyvinvointialueiden on varauduttava häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin
Sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisen tarkoituksena on varmistaa keskeiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, turvata väestölle terveellinen elinympäristö ja välttämätön toimeentulo myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Hyvinvointialueiden on varauduttava häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin yhteistyössä alueensa kuntien ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen kanssa. Alueellista yhteistyötä varten hyvinvointialueella tulee olla yhteistyöryhmä, jossa on edustus alueen sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta ja asiantuntemusta ainakin ympäristöterveydenhuollosta ja alueen kuntien varautumisesta.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 50 §)
(Valtioneuvoston asetus hyvinvointialueiden varautumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteisiin (308/2023))
Sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisen tarve, sisältö ja laatimisprosessit vaihtelevat organisaation koon, toiminnan laajuuden ja luonteen sekä paikallisten olosuhteiden mukaan. Kukin organisaatio luo oman varautumisen kokonaisuuden, sisällön sekä käytännöt vallitsevista lähtökohdista ja voimassa olevan lainsäädännön huomioiden.
Häiriötilanteisiin liittyen organisaatioiden varautumisessa tulee ottaa huomioon kaksi näkökulmaa
- Omien palveluiden ja tehtävien jatkuvuuden turvaaminen kaikissa tilanteissa, myös silloin, kun niihin liittyy sopimuskumppaneita ja tilanteissa, joissa sopimuskumppani ei selviydy sovituista velvoitteista.
- Varautuminen toimijaverkostossa tunnistettuihin eri uhkamalleihin sekä poikkeuksellisiin tapahtumiin ja häiriöihin (esimerkiksi suuronnettomuus ja pandemia), joiden hallinta edellyttää viranomaisten ja muiden toimijoiden tavanomaista laajempaa yhteistoimintaa sekä viestintää.
Kriittisten toimintojen turvaaminen
Vammaispalvelut on merkittävä osa sosiaalihuoltoa. Osana varautumista sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation tulee määrittää organisaation kriittiset toiminnot ja tuotetut palvelut, joiden toiminta tulee varmistaa kaikissa tilanteissa. Lisäksi tulee määritellä kriittiset tukipalvelut, jotka tulee varmistaa, jotta kriittiset tehtävät kyetään hoitamaan. Vammaispalveluissa tukipalveluna voi olla esimerkiksi ateriapalvelu.
Kriittisten toimintojen osalta on päätettävä sekä kirjattava sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnitelmaan, kuinka kauan kyseinen toiminto voi häiriön sattuessa olla keskeytetty. Tällä päätöksellä on vaikutuksia toiminnan sekä varautumisen kustannuksiin. Sosiaalihuollossa kriittisiä toimintoja ovat esimerkiksi sosiaalipäivystys, lastensuojelu, toimeentulotuki, laitos- ja asumispalvelut ja kotiin vietävät palvelut, kuten henkilökohtainen apu.
Häiriötilanteiden laajentuvat ja uudet tehtävät
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa laajentuvia ja uusia tehtäviä, joista tulee huolehtia. Näitä ovat esimerkiksi:
- Pandemiatilanteessa joudutaan merkittävästi laajentamaan rokotustoimintaa.
- Sosiaalihuollossa tulee varautua evakuointikeskusten perustamiseen ja hoitamiseen tai pienempimuotoiseen majoitukseen, vaatetukseen ja ruokahuoltoon.
Työvälineitä häiriötilanteiden toiminnan suunnittelulle
Suunnitelmien, toimintakorttien ja muiden vastaavien työkalujen laadinnan myötä vakioidaan toiminnot, joilla palvelutuotannossa voidaan riittävällä nopeudella reagoida tilanteeseen – mukaan lukien esimerkiksi palvelutuotannon priorisointi. Suunnitelmat sijoitetaan osaksi sosiaalipalvelujen valmiussuunnittelua.
Toimintakortit varautumisen tukena
Varautumisen tukena voidaan käyttää esimerkiksi kolmea eri toimintakorttia. Niiden keskeisinä sisältöinä ovat
- saavutettava viestintä
- ammattilaisten yhteistyö ja
- palvelujen turvaaminen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Toimintakortit sisältävät ohjeita ja menetelmiä tukemaan häiriötilanteisiin varautumista ja valmiussuunnittelua yhteistoiminta-alueilla, hyvinvointialueilla ja kunnissa. Toimintakorttijulkaisua voivat hyödyntää myös esimerkiksi sosiaalityön, terveysalan ja viestinnän ammattilaiset eri toimintaympäristöissään.
Vammaisneuvostojen ja vammaisjärjestöjen rooli
Vammaisneuvostot ovat vammaisyhdistysten, viranomaisten ja päätöksentekijöiden yhteistyöelimiä, jotka edistävät vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista. Vammaisneuvostot ja järjestöt voivat toimia myös asiantuntijoina vammaisten henkilöiden varautumisen suunnittelussa ja kehittämisessä.
Yhteiskehittäminen vammaisten ihmisten kanssa nojaa vahvasti YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Sopimuksen artikla 11 turvaa vammaisille ihmisille oikeuden suojeluun vaara- ja humanitaarisissa hätätilanteissa. Sopimuksen keskeiset periaatteet edellyttävät myös vammaisten ihmisten ottamista mukaan heitä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Hyvinvointialueilla ja kunnissa toimivat lakisääteiset vammaisneuvostot ovat konkreettisia kumppaneita saavutettavan kriisiviestinnän ja varautumisen kehittämiseksi esimerkiksi työpajatyöskentelyn kautta.
Työpajojen tavoitteena on vahvistaa vammaisten ihmisten osallisuutta varautumisessa
- lisäämällä tietoa siitä, millaisia huolia ja kysymyksiä selviytymiseen häiriötilanteissa liittyy
- edistämällä omatoimista ja yhteistä varautumista heidän näkökulmastaan
- sekä vahvistamalla vakavassa häiriötilanteessa ja poikkeusoloissa tarvittavaa yhteistyötä.
Kansalaisjärjestöjen rooli
Suomessa myös kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli varautumisessa ja erilaisten kriisitilanteiden hoitamisessa.
Suunnittele, valmistaudu, harjoittele ja kehitä
Varautumisen suunnittelussa on tärkeää yhdenvertaisuus, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus. Tavoitteena tulee olla, että kaikki ihmiset, myös erityisryhmiin kuuluvat, itse olisivat turvallisuustoimijoita, ei vain turvallisuusviestinnän kohteita. Haavoittuvassa asemassa olevien turvallisuuden kannalta on tärkeää, että eri tavalla toimintarajoitteiset ihmiset osallistuvat suunnitteluun ja toteutukseen.
Erityisryhmien – kuten lasten, vammaisten ihmisten ja vanhusten – osallisuutta päätöksentekoon ja palvelujen kehittämiseen voidaan lisätä vuorovaikutteisella viestinnällä. Sosiaalisen median keskeisinä ominaisuuksina pidetään nopeaa vuorovaikutteisuutta ja tasavertaista osallistumista. Verkkoviestinnän ja -palvelujen tulee olla ajantasaisia, asiakaslähtöisiä ja täyttää saavutettavuusvaatimukset.
Verkkopalveluiden käyttäminen ei ole kaikille mahdollista. Varautumisessa on tärkeä huomioida myös ihmiset, jotka tarvitsevat tukea tiedonsaamiseen ja kommunikointiin. Osallisuuden vahvistamiseksi tarvitaan myös vaihtoehtoisia osallistumistapoja sekä selkokielisiä ja kuvatuettuja menetelmiä.