Ensisijaisen lainsäädännön mukaan järjestettävistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista voidaan periä maksu siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992) säädetään.
(Vammaispalvelulaki 2 §)
Maksun perimättä jättäminen tai alentaminen asiakasmaksulain mukaan
Asiakasmaksulain 11 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä tai määrätyn maksun alentamisesta. Sen mukaan asiakkaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.
Hyvinvointialue voi samoilla perusteilla päättää alentaa tai jättää perimättä myös tasasuuruisia terveyspalvelujen maksuja. Maksujen perimättä jättäminen tai alentaminen on mahdollista myös silloin, kun siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.
Maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotukeen nähden.
(Asiakasmaksulaki 11 §)
Vammaispalvelulain asiakasmaksuja koskeva suojasäännös
Sen lisäksi, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä tai määrätyn maksun alentamisesta, vammaispalvelulain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun lain perusteella järjestetyistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista määrättävä maksu on jätettävä määräämättä tai perimättä tai sitä on alennettava, jos maksu estää vammaisen henkilön palveluiden yksilöllisen järjestämisen tai vaikeuttaa sitä olennaisesti tai jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.
(Vammaispalvelulaki 2 §)
Vammaispalvelulain suojasäännös voi tulla sovellettavaksi tilanteessa, jossa vammaisen henkilön vammaisuudesta aiheutuvaan palvelutarpeeseen vastataan ensisijaisin palveluin. Suojasäännös ei kohdistu sellaisiin tilanteisiin, joissa on kyse ensisijaisen lainsäädännön mukaisten palvelujen hakemisesta ilman mitään liittymää vammaisuuteen.
Suojasäännös on velvoittavampi kuin asiakasmaksulain vastaava säännös
Vammaispalvelulain soveltamisalasäännös sisältää asiakasmaksuja koskevan niin sanotun suojasäännöksen. Säännöksen tarkoituksena on turvata asiakasmaksulain 11 §:ää vahvemmin vammaisia henkilöitä siltä, että asiakasmaksut estäisivät sosiaali- ja terveydenhuollon ensisijaisen lainsäädännön mukaisten henkilön palvelutarvetta vastaaviin palveluihin pääsyn tai niiden käyttämisen. Säännös on velvoittavampi kuin asiakasmaksulain 11 §:n vastaava säännös.
Asiakasmaksujen alentamiseen tai niiden kokonaan poistamiseen on edellytysten täyttyessä ehdoton velvollisuus myös asiakasmaksulain 11 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa.
Hyvinvointialueen on jätettävä sosiaali- ja terveydenhuollon ensisijaisen lainsäädännön mukaisen palvelun maksu määräämättä, perimättä tai alennettava sitä, jos maksu estää vammaisen henkilön palvelujen yksilöllisen järjestämisen tai vaikeuttaa sitä olennaisesti tai jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.
Ensisijaisen palvelun asiakasmaksun vaikutusta asiakkaan asemaan on arvioitava
Suojasäännös velvoittaa arvioimaan, mikä merkitys ensisijaisen lainsäädännön mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusta määrättävällä tai jo määrätyllä asiakasmaksulla on asiakkaan asemaan.
Arviointi kohdistuu asiakasmaksun määräämättä tai perimättä jättämisen tai alentamisen tarpeeseen, ei asiakkaalle myönnettävän palvelun ja sitä koskevan (ensisijaisen tai toissijaisen) lain valintaan, joka on tullut tehdä ennen mahdollista asiakasmaksuja koskevaa arviointia palvelutarpeen arvioinnin ja palvelua koskevan päätösharkinnan yhteydessä.
Mihin suojasäännös ei kohdistu?
Suojasäännös ei kohdistu vammaispalvelulain nojalla myönnettävien palvelujen mahdollisiin maksuihin, vaan niihin sovelletaan asiakasmaksulain 11§:n säännöksiä maksun perimättä jättämisestä ja alentamisesta.
Suojasäännös ei kohdistu myöskään sellaisiin tilanteisiin, joissa on kyse ensisijaisen lainsäädännön mukaisten palvelujen hakemisesta ilman mitään liittymää vammaisuuteen. Tällöin ei nouse esiin tarvetta arvioida, vastataanko palvelutarpeeseen ensisijaisen lainsäädännön vai vammaispalvelulain mukaisin palveluin. Tämä koskee myös tilanteita, joissa vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla ei voida vastata asiakkaan palvelutarpeeseen, vaan kyseeseen tulee esimerkiksi terveydenhuollon palvelu. Tällöin ei ole tarvetta arvioida, minkä lain perusteella tarpeeseen vastataan.
Esimerkki lainvalinnasta ja suojasäännöksestä
Vammaisen henkilön palvelutarpeisiin vastaamista ja sovellettavan lain valintaa sekä asiakasmaksujen määräämistä ja suojasäännöksen soveltamista koskeva prosessi voidaan kuvata seuraavasti:
- Ensin arvioidaan henkilön palvelujen tarve ja se, onko henkilö vammaispalvelulain tarkoittama vammainen henkilö.
- Seuraavaksi arvioidaan, ovatko ensisijaisen lainsäädännön nojalla järjestettävät palvelut henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä.
- Jos näin arvioidaan olevan, tulee arvioitavaksi myös niistä määrättävä asiakasmaksu sekä maksun vaikutukset asiakkaalle.
Tällöin on samanaikaisesti arvioitava asiakasmaksulain 11 §:n lisäksi, mikä merkitys maksulla olisi asiakkaan mahdollisuuteen käyttää palvelua sekä tarvittaessa otettava käyttöön suojasäännös maksun määräämisestä alennettuna, sen kokonaan määräämättä jättämisestä tai jos maksu on jo määrätty, sen alentamisesta tai poistamisesta.
Jos arvioidaan, että palvelusta määrätty tai määrättävä maksu estäisi tai olennaisesti vaikeuttaisi palvelujen yksilöllisen järjestämisen ja sitä kautta palvelun tosiasiallisen käyttämisen, suojasäännös on otettava käyttöön.
Suojasäännöksen soveltaminen, kun palvelukokonaisuus sisältää sekä ensisijaisen lainsäädännön että vammaispalvelulain mukaisia palveluja.
On myös mahdollista, että vammaisen henkilön tarpeen mukainen palvelukokonaisuus edellyttää sekä ensisijaisen lainsäädännön että vammaispalvelulain mukaisia palveluita. Suojasäännös voi tulla sovellettavaksi ensisijaisen lainsäädännön perusteella järjestettyjen palvelujen maksun määräämättä tai perimättä jättämisen tai sen alentamisen tarpeen arvioimiseksi. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat pääosin maksuttomia myös tällaisessa tilanteessa. Suojasäännös ei siis vaikuta vammaispalvelulain mukaisten palvelujen maksuttomuuteen.
Suojasäännös tulee ottaa huomioon palveluista päätettäessä
Maksun määrääminen ja siihen liittyvä päätösharkinta on osa asiakkaan kanssa tehtävää sosiaalityötä, jolloin maksun määräämiseen ja sen suuruuteen vaikuttavat myös asiakkaan sosiaaliset olosuhteet kokonaisuudessaan. Suojasäännös tulee siksi ottaa huomioon jo palveluista päätettäessä.
Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa vammaiselle henkilölle sopiviksi ja riittäviksi todettujen ensisijaisten palvelujen järjestäminen tilanteessa, jossa asiakasmaksulain mukainen maksu estää tai vaikeuttaa oleellisesti vammaisen henkilön palvelujen yksilöllisen järjestämisen tai jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.
Esimerkki suojasäännöksessä tarkoitetuista huollollisista näkökohdista
Suojasäännös saattaa tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, jos perheessä on vammaisen lapsen lisäksi muitakin lapsia ja koko perheen toimeentulo saattaa vaarantua asiakasmaksujen takia. Periaatteessa asiakasmaksulain 11 §:n 2 momentti tulee sovellettavaksi joka tapauksessa, mutta suojasäännös edellyttää asiakasmaksujen vaikutuksen laajempaa arvioimista vammaisen henkilön asemaan. Tässä arvioinnissa huomioidaan myös huollolliset näkökohdat.