Nuorten päihteiden käytön ehkäisy sekä tuen ja hoidon jatkuvuus paranevat alueellisilla palveluilla

THL:llä on tulevalle hallituskaudelle kahdeksan keskeistä ratkaisuehdotusta, joiden tavoitteena on vahvistaa ihmisten henkistä kriisinkestävyyttä ja luottamusta tulevaisuuteen.

Jokainen hallitusohjelmaratkaisu sisältää ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi ensi vuonna aloittavalle uudelle hallitukselle. Konkreettisista ehdotuksista kerrotaan tarkemmin kunkin ratkaisun sivulla.

Löydät kaikki ratkaisuehdotuksemme Hallitusohjelmaratkaisut-sivulta.
Tutustu kaikkiin THL:n hallitusohjelmaratkaisuihin

Ratkaisumme seuraavalle hallituskaudelle

  • Vahvistetaan päihde- ja riippuvuustyötä kehittämällä alueellisia matalan kynnyksen palvelukeskuksia ja niitä täydentäviä liikkuvia hoito- ja tukipalveluja kohdennetulla käynnistämisrahoituksella.
  • Otetaan käyttöön ja tehostetaan nuorten elinympäristöissä yhteisöpreventioon eli yhteisölähtöisyyteen perustuvia toimintamalleja, joilla ehkäistään nuorten päihteiden käytön aloittaminen.

Matalan kynnyksen palvelukeskusten ja niitä täydentävien liikkuvien hoito- ja tukipalvelujen perustaminen

Ehdotuksemme hallitusohjelmaan: Vahvistetaan päihde- ja riippuvuustyötä kehittämällä alueellisia matalan kynnyksen palvelukeskuksia ja niitä täydentäviä liikkuvia hoito- ja tukipalveluja kohdennetulla käynnistämisrahoituksella. Palveluilla vastataan erityisesti huumeita käyttävien nuorten monialaisiin tuen tarpeisiin ja varmistetaan hoidon nopea käynnistyminen ja siihen kiinnittyminen.

Käynnistämisrahoitus: Ehdotus 10 miljoonaa euroa.

Luodaan ilman ajanvarausta toimiva palvelukeskus vaikeimmassa tilanteessa oleville päihteitä käyttäville ja päihderiippuvuutta sairastaville ihmisille, jossa päihdehoito, sosiaalipalvelut ja sosiaalinen tuki ovat integroitu. Keskus voi toimia fyysisessä toimipisteessä tai verkostomaisena.

Miksi matalan kynnyksen palvelukeskuksia ja tukipalveluja tulisi perustaa?

Matalan kynnyksen palvelut ovat erityisen tärkeitä niille päihteitä ongelmallisesti käyttäville ihmisille, jotka eivät kiinnity terveydenhuoltoon, eivät pysty käyttämään ajanvaraukseen perustuvia palveluja, elävät epävakaassa elämäntilanteessa, kohtaavat velkomis- tai muuta väkivaltaa, käyttävät useita päihteitä, kokevat yksinäisyyttä ja asunnottomuutta ja käyttävät päivystystä toistuvasti. Tämän palvelun kohderyhmään kuuluu arviolta noin 20 000–35 000 kaikista päihteitä ongelmallisesti käyttävistä ihmisistä.

Toiminnan tavoitteena on

  • nopeuttaa hoitoon ja palveluihin pääsyä
  • parantaa päihde- ja riippuvuustyön tarvevastaavuutta ja tuen intensiteettiä
  • tavoittaa henkilöt, jotka eivät hakeudu tai kykene kiinnittymään hoitoon
  • yhdistää sosiaali- ja terveyspalvelut ja järjestöjen työ
  • vähentää päivystysten kuormitusta
  • tukea asunnottomuuden vähentämistä
  • varmistaa palvelujen saatavuutta pienemmillä paikkakunnilla liikkuvan palvelun turvin.

Toiminta yhdistää

  • nopean päihde-, mielenterveys- ja somaattisen hoidon aloituksen
  • terveysneuvonnan
  • päiväkeskuksen arjen tuki- ja kohtaamispalvelut
  • ruokailun
  • tilapäismajoituksen
  • päihde- ja riippuvuustyön sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen
  • väkivallan ehkäisyn
  • liikkuvan ja jalkautuvan työn
  • järjestöjen osallisuustyön ja vertaistoimijuuden
  • päivä kerrallaan -työtoiminnan.

Palvelu toimii solmukohtana, nopeana sisäänpääsynä ja pysäkkinä niille, jotka muuten jäävät palvelujen ulkopuolelle tai putoaisivat palvelujen väliin. Palvelukeskus ei korvaa perusterveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja eikä erikoissairaanhoitoa, mutta ei myöskään ole uusi palvelu, vaan enemmänkin tapa järjestää vaikeimmassa tilanteessa oleville huumeita käyttäville ihmisille palveluja kustannustehokkaasti.

Vaikein tilanne – matalin kynnys.

Yksi ovi – Kokonaisvaltainen tuki ja hoito.

Riittävällä tuella ja hoidolla kuka vaan voi toipua.

Arvio vaikutuksista ja kustannushyödyistä

Käynnistämisrahalla tuetaan jo pääsääntöisesti olemassa olevien palvelujen toiminnallista tai fyysistä järjestämistä tavalla, joka yhteensovittaa vaikeimmassa tilanteessa olevien päihteitä käyttävien ihmisten tarpeisiin vastaavia palveluja aiempaa paremmin saavutettavaksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi käynnistämisrahoituksella tuetaan kunkin alueen kokonaisuudesta mahdollisesti puuttuvien toimintojen käynnistämistä.

Kustannushyödyt syntyvät monen mekanismin kautta. Hoidon tuominen osaksi yhden oven palvelua poistaa siirtymien, lähetteiden ja ajanvarausten tuomia sekä eri sektoreiden välisiä hoitoon ja palveluihin kiinnittymisen esteitä. Tämä tarkoittaa säästöjä palvelujärjestelmässä, kun esimerkiksi palvelujen toiminnallinen ja/tai fyysinen integraatio vähentää päällekkäistä työtä ja ajanvarauksilla toimivien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttämättä jäävät ajat vähenevät.

Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että päihde- ja riippuvuushoito on yhteiskunnalle selvästi halvempaa kuin hoitamatta jättäminen. On arvioitu, että investoimalla päihde- ja riippuvuuspalveluihin syntyy ainakin 2–4-kertaiset säästöt. Integroitu hoito ja tuki on halvempaa ja vaikuttavampaa kuin tavanomainen hoito, säästöä on arvioitu saatavan 13 prosenttia tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

Päihde- ja riippuvuuspalveluihin liittyviä säästöjä syntyy erityisesti rikollisuuden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen vähenemisenä sekä tuottavuuden kasvuna. Vaikeimmassa asemassa olevien päihteitä käyttävien ihmisten osalta säästöpotentiaali voi olla huomattavasti suurempi. Säästöpotentiaali on suurin silloin, kun vältetään kalleimpia toimenpiteitä, kuten huostaanottoja tai vankilakierteitä. Säästöt eivät näy heti, vaan ne kertyvät 1–5 vuoden kuluessa investoinnista.

Jos palvelu tavoittaisi 10 prosenttia kaikista kohderyhmän asiakkaista, olisi kokonaissäästö varovaisen arvion mukaan vuodessa noin 17,5–24,5 miljoonaa euroa.

Varovaisen arvion mukaan matalan kynnyksen palvelukeskukset saattaisivat tuottaa säästöjä noin 7 000 euroa/asiakas/vuosi. Lyhyellä tähtäimellä säästöjä syntyisi muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön vähenemisellä (vähemmän päivystyskäyntejä, sairaalajaksoja, infektiosairauksia, kriisimajoitusta ja asunnottomuutta) sekä rikollisuuden ja rikosoikeusjärjestelmän kustannusten pienenemisellä (vähemmän rikoksia, poliisi- ja oikeuskuluja ja vankeuspäiviä). Lisäksi pitkällä aikavälillä saattaa syntyä potentiaalisia säästöjä asiakkaiden tuottavuuden ja työkyvyn lisääntymisen myötä (parempi toimintakyky ja lisääntynyt työpanos).

Karkeasti arvioituna Suomessa on noin 25 000–35 000 päihteitä käyttävää ihmistä, jotka saattaisivat hyötyä tästä palvelusta. Jos palvelu tavoittaisi 10 prosenttia (2 500–3 500) kaikista kohderyhmän asiakkaista, olisi kokonaissäästö varovaisen arvion mukaan vuodessa noin 17,5–24,5 miljoonaa euroa.

Yhteisölähtöisyyteen perustuvien toimintamallien käyttöönotto ja vahvistaminen

Ehdotuksemme hallitusohjelmaan: Otetaan käyttöön ja tehostetaan nuorten elinympäristöissä yhteisöpreventioon eli yhteisölähtöisyyteen perustuvia toimintamalleja, joilla ehkäistään nuorten päihteiden käytön aloittaminen.

Miksi yhteisölähtöisyyteen perustuvia toimintamalleja tulee ottaa käyttöön?

Nuorten huumeiden käyttö alkaa usein satunnaisista kokeiluista, jotka tapahtuvat nuorten omissa arkiympäristöissä ja yhteisöissä. Asuinympäristö, koulu ja digitaaliset yhteisöt ovat keskeisiä nuorten elinpiirejä, joissa päihteisiin ja niiden käyttöön liittyvät normit muotoutuvat.

Ratkaisuehdotus vahvistaa sosiaalista turvallisuutta ja suojaavia tekijöitä. Se sisältää seuraavat kokonaisuudet:

  1. Safe space -ympäristöt (sosiaalisen turvallisuuden rakenteet). Rakennetaan ei-leimaavia, matalan kynnyksen sosiaalisia ympäristöjä, joissa nuoret voivat keskustella ja olla läsnä sekä hakea apua ilman pelkoa leimautumisesta tai sanktioista. Turvallisuus perustuu yhteisiin pelisääntöihin, ennakoitavuuteen ja aikuisten läsnäoloon. Voidaan toteuttaa olemassa olevissa ympäristöissä (esimerkiksi kirjasto, nuorisotyö, kahvilat, yms.) tai digitaalisesti.
  2. Aikuisten ja vanhempien roolin vahvistaminen. Tuetaan aikuisten kykyä toimia nuorten arkiympäristöissä johdonmukaisesti, ei-leimaavasti ja turvallista vuorovaikutusta edistäen. Painopiste on aikuisten jaetussa vastuussa ja ymmärryksen lisäämisessä.
  3. Kohderyhmäorientoitunut ja vaikuttava viestintä. Hyödynnetään kehitysvaiheen huomioivaa ja käyttäytymistieteellisesti perusteltua viestintää, joka vahvistaa nuorten toimijuutta ja tukee päihteettömiä valintoja. Toimet kohdentuvat erityisesti nuoriin, joilla on kohonnut riski päihdekokeiluihin.

Ratkaisuehdotus vahvistaa nuorten arkiympäristöissä tehtävän ehkäisevän työn laatua ja vaikuttavuutta kansallisen Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelman mukaisesti.

Ratkaisuehdotus on toteutettavissa hyödyntämällä olemassa olevia rakenteita ja toimijoita. Se edellyttää yhteisön aktivoimista sekä toimien ja sisältöjen konseptointia ja käyttöönoton tukea.

Kokonaisuus soveltuu pilotoitavaksi vaikkapa muutamalla asuinalueella. Kehittämisvaihe ja eri kokonaisuuksien käyttöönotto edellyttää resursseja, ja kokonaisuuteen kannattaa liittää mukaan tutkimus-/arviointikomponentti. Ratkaisu on myöhemmin skaalattavissa ja levitettävissä.

Lähiyhteisöiltä vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän resilienssiä, investointi ehkäisevään työhön on investointi tulevaisuuteen. 

Yhteisölähtöinen ehkäisevä työ toteutuu olemassa olevissa rakenteissa ja skaalautuu kansallisen kehittämistyön keinoin.   

Päihteiden käytön aloittamisen ehkäisyyn panostaminen on arvovalinta.

Arvio vaikutuksista ja kustannushyödyistä

Huumeiden käytön välittömät haittakustannukset olivat Suomessa THL:n päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan 430–638 miljoonaa euroa vuonna 2020. Kustannukset jakautuvat sosiaalipalveluihin ja -turvaan, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon, oikeusjärjestelmään ja vankeushoitoon sekä terveydenhuoltoon.

Nämä luvut kuvaavat vain välittömiä kustannuksia. Ruotsalainen IHE-instituutin analyysi (2024) osoittaa, että kun välilliset kustannukset (tuottavuusmenetykset, ennenaikainen kuolleisuus) ja aineettomat kustannukset (elämänlaadun heikkeneminen) lasketaan mukaan, kokonaiskustannukset ovat tyypillisesti noin kolminkertaiset välittömiin nähden.

Käytön aloittamisen ehkäisy on taloudellisesti tehokkain kohta puuttua, ennen kuin kustannusten kertyminen alkaa.

Kustannukset eivät jakaudu tasaisesti: suurin osa syntyy pitkäaikaisesta, ongelmakäytöstä, joka on alkanut varhain. Käytön aloittamisen ehkäisy on taloudellisesti tehokkain kohta puuttua, ennen kuin kustannusten kertyminen alkaa. Aloittamisen ehkäisyyn panostaminen on arvovalinta. Samalla kun kehitetään palveluita entistä toimivammiksi, on tärkeää tehdä ehkäisevää työtä sen eteen, ettei palveluita koskaan tarvitsisi käyttää.

Ensimmäisten käyttökertojen yhteydessä saadut mahdolliset myönteiset kokemukset käytöstä lisäävät riskiä käytön jatkumiselle ja riippuvuuden kehittymiselle. ESPAD 2024 -tutkimuksen mukaan 9-luokkalaisista pojista 11 prosenttia ja tytöistä 9 prosenttia on kokeillut kannabista ainakin joskus – keskimäärin noin 10 prosenttia ikäluokasta.

Vuosittainen 9-luokkalaisten ikäluokka on noin 58 000 nuorta, joten kokeilleita on arviolta noin 5 800 nuorta per ikäluokka. Jos noin 10 prosentille kannabiksen käyttäjistä kehittyy riippuvuus, mikä tarkoittaa noin 580 nuorta ikäluokkaa kohden, joilla on kohonnut riski ongelmallisen käytön kehittymiseen. Luku on konservatiivinen, sillä kokeiluja tapahtuu myös tätä vanhemmilla nuorilla.

Jos yhteisöpreventiolla onnistutaan ehkäisemään tai merkittävästi viivästyttämään käytön aloittaminen 20 prosentilla tästä riskiryhmästä, tarkoittaa se noin 116 nuorta yhtä ikäluokkaa kohden. Ongelmallinen käyttö aiheuttaa elinkaaren aikana vähintään kymmenien tuhansien eurojen yhteiskunnalliset kustannukset hoito-, sosiaali- ja oikeusjärjestelmälle. Ruotsalainen IHE-analyysi (2024) osoittaa, että käytön lasku EU:n matalimman kvartiilin tasolle tuottaisi (Ruotsin kontekstissa) 47 prosentin säästön yhteiskunnallisissa kokonaiskustannuksissa. Jo osittainen käytön väheneminen tuottaa merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä.

Ratkaisuehdotuksen kustannukset: kokeilusta tutkimuksen avulla skaalattavaksi

Ratkaisuehdotuksen komponentit (mainitut safe space -ympäristöt, aikuisten roolin vahvistaminen ja kohderyhmäorientoitunut viestintä) ovat toteutettavissa hyödyntämällä olemassa olevia rakenteita ja toimijoita.

Kokonaisuus soveltuu pilotoitavaksi esimerkiksi kolmella alueella, joissa voidaan tavoittaa riittävä määrä riskiryhmässä olevia nuoria. Kokonaisuuteen on hyvä liittää arviointikomponentti, joka mahdollistaa vaikuttavuuden arvioinnin. Pilotin kokonaiskustannusarvio kolmelle alueelle on 1,5–2,0 miljoonaa euroa sisältäen toimintamallien konseptoinnin, käyttöönoton, koulutuksen ja koordinaation sekä arviointikomponentin.

Skaalausvaiheessa yksikkökustannus laskee merkittävästi, koska konseptointi on tehty kerran ja tarvittavat ehkäisevän työn rakenteet ovat jo olemassa.