Kokonaisturvallisuus paranee lisäämällä tietoa ja ymmärrystä henkisestä kriisinkestävyydestä

THL:n visio seuraavalle hallituskaudelle on, että tulevaisuuteen luottava väestö on kriisinkestävä.

Henkinen kriisinkestävyys on kokonaisturvallisuuden keskeinen osa, joka mahdollistaa turvallisuuden rakentumisen.

Kriisinkestävän väestön edellytys on luottamus tulevaisuuteen, hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys, sosiaalinen hyvinvointi sekä toimiva yhteiskunta. Nämä vahvistavat väestön toimintakykyä ja kykyä selvitä kriiseistä.

Väestön henkistä kriisinkestävyyttä seuraavan toiminnon perustaminen

Ehdotuksemme hallitusohjelmaan: Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen perustetaan toiminto, joka vastaa väestön henkisen kriisinkestävyyden säännöllisestä seurannasta, asiantuntijatuesta ja sisällöllisestä yhteensovittamisesta.

Toiminto tuottaa säännöllisesti henkistä kriisinkestävyyttä ja sen edellytyksiä koskevan tilannekuvan, jota hyödynnetään valmius- ja varautumissuunnittelussa sekä toimenpiteiden kohdentamisessa paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla.

Miksi tarvitaan toiminto, joka seuraa väestön henkistä kriisinkestävyyttä?

Henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan seitsemästä elintärkeästä toiminnosta, joilla turvataan kokonaisturvallisuusmallin toteutuminen (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2025). Sen tietopohja ja strateginen koordinaatio on kuitenkin hajallaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ehdottaa, että väestön henkisen kriisinkestävyyden seuranta vakiinnutetaan pysyväksi toiminnoksi ja seuranta- ja analyysimalliksi, jossa yhdistetään esimerkiksi väestökyselyjä, rekisteritietoa sekä viranomaisten ja tutkimuslaitosten tuottamaa dataa. Toiminto perustetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL), joka vastaisi valtakunnallisesti henkisen kriisinkestävyyden seurannasta ja tilannekuvan tuottamisesta, asiantuntijatuesta sekä kokonaisuuden sisällöllisestä yhteensovittamisesta.

Kriisiaikana tilannekuvajärjestelmä toimisi tilanteeseen mukautettuna seurantatoimintona, joka tukee nopeaa reagointia ja resurssien tehokasta käyttöä. Se kokoaa, yhdistää ja analysoi mahdollisimman reaaliaikaista tietoa useista lähteistä sekä muodostaa ajantasaisen kokonaiskuvan tilanteesta. Tämä mahdollistaa nopean tilannearvion, muutosten varhaisen tunnistamisen, palvelutarpeiden arvioinnin sekä tehtyjen päätösten vaikutusten seurannan. Vastaavanlaisia tilannekuvia Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tuottanut esimerkiksi COVID-19-pandemian aikana.

Perusteluna ehdotukselle on, että kriisitilanteisiin varautuminen edellyttää ajantasaista ymmärrystä väestön henkisestä kriisinkestävyydestä, valmiuksista, resilienssistä ja haavoittuvuuksista sekä näihin vaikuttavista yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatason tekijöistä.

Yhteinen ja jaettu tilannekuva sekä systemaattisesti kerätty, säännöllisesti päivittyvä tietopohja mahdollistavat ennakoivan toiminnan, resurssien tehokkaamman kohdentamisen, haavoittuvien väestöryhmien tunnistamisen ja alueellisten erojen huomioimisen. Näin voidaan vahvistaa koko yhteiskunnan resilienssiä ja tunnistaa kehityssuunnat ajoissa.

Henkisen kriisinkestävyyden ydintoiminnan strategisena vastuutahona toimisi Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) tai vaihtoehtoisesti erikseen nimetty useita ministeriöitä edustava poikkihallinnollinen elin, jonka tehtävänä olisi varmistaa operatiivisen toiminnan strateginen ohjaus, priorisointi ja poikkihallinnollinen yhteensovittaminen.  

Näin strategisen tason ohjaus ja operatiivinen toiminta kytkeytyvät toisiinsa ajantasaisen tilanneymmärryksen kautta THL:n tuottaman analyysin ja STM:n tai vastaavan ohjaavan elimen koordinaation tukemana.

Arvio toiminnon vaikutuksista ja kustannushyödyistä

Henkisen kriisinkestävyyden tilannekuvatoiminnon perustaminen THL:ään STM:n tai vastaavan poikkihallinnollisen elimen ohjauksen alaisuudessa tuottaa sekä taloudellisia että hyvinvointiin liittyviä hyötyjä. Vaikutukset syntyvät erityisesti paremmasta ennakoinnista, ajantasaisesta tilanneymmärryksestä sekä päätöksenteon ja resurssien kohdentamisen tehostumisesta.

Taloudellisesti keskeinen hyöty liittyy siihen, että yhtenäinen ja ajantasainen tilannekuva vähentää päällekkäistä työtä, nopeuttaa reagointia ja mahdollistaa toimenpiteiden kohdentamisen oikea-aikaisesti ja oikeille kohderyhmille. Tämä voi hillitä kustannusten kasvua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä vähentää kriisien eskaloitumisesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Lisäksi ennakoiva ote voi pienentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta pitkällä aikavälillä.

Hyvinvointivaikutukset kohdistuvat väestöön laajasti. Tilannekuva mahdollistaa riskiryhmien tunnistamisen, alueellisten erojen huomioimisen ja kohdennettujen tukitoimien suunnittelun, mikä parantaa terveyttä, toimintakykyä ja psyykkistä hyvinvointia. Kriisitilanteissa seurantatoiminto tukee nopeaa ja koordinoitua reagointia, mikä voi lieventää kriisien haittavaikutuksia ja lyhentää niiden kestoa. 

Kustannuksia syntyy alkuvaiheessa toiminnon kehittämisestä, tietojärjestelmistä ja analytiikasta sekä ylläpidosta ja koordinoinnista. Näitä voidaan kuitenkin osin kompensoida hyödyntämällä olemassa olevia tietolähteitä ja rakenteita. Järjestelmän pitkän aikavälin kustannushyödyt muodostuvat paremmasta ennakoinnista, tehokkaammasta resurssien käytöstä ja kriisien vaikutusten lieventämisestä.

Henkisen kriisinkestävyyden sisällyttäminen valmius- ja varautumissuunnitelmiin

Ehdotuksemme hallitusohjelmaan: Väestön henkisen kriisinkestävyyden ja kriiseistä palautumisen tukeminen sekä koordinaatio sisällytetään vahvemmin kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin valmius- ja varautumissuunnitelmiin.

Henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan seitsemästä elintärkeästä toiminnosta, joilla turvataan kokonaisturvallisuusmallin toteutuminen (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2025). Sen strateginen koordinaatio on kuitenkin hajautunut, minkä vuoksi on tarve vahvistaa kokonaisuuden strategista ohjausta ja kytkeä se systemaattisesti osaksi varautumissuunnitelmia kaikilla hallinnon tasoilla – kansallisella, alueellisella ja paikallisella – yhtenäisen ja johdonmukaisen toimeenpanon varmistamiseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ehdottaa, että väestön henkisen kriisinkestävyyden ja kriiseistä palautumisen tukeminen sisällytetään systemaattisesti ja tietoperustaisesti osaksi valmius- ja varautumissuunnitelmia kaikilla hallinnon tasoilla. Tämä tarkoittaa, että henkinen kriisinkestävyys tunnistetaan omaksi suunnittelun osa-alueeksi, jolle määritellään tavoitteet, vastuut ja koordinaatiorakenteet.

Tämän toteuttaminen edellyttää monialaisen yhteistyön vahvistamista eri toimijoiden välillä (esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi, koulutussektori, järjestöt ja kunnat) sekä yhtenäisten toimintamallien kehittämistä tilanteisiin, joissa väestön kuormitus kasvaa merkittävästi. Lisäksi tarvitaan selkeät mekanismit tiedonvaihtoon, tilannekuvan muodostamiseen ja tuen kohdentamiseen kriisin eri vaiheissa: varautumisessa, akuutissa vaiheessa ja palautumisessa.

Koordinaation osalta kokonaisuutta voisi johtaa ja yhteensovittaa Sosiaali- ja terveysministeriö, joka toimii luontevana substanssivastuullisena tahona erityisesti operatiivisten rakenteiden, palveluiden ja hyvinvointialueiden ohjauksen näkökulmasta. Samalla on varmistettava poikkihallinnollinen yhteensovittaminen valtioneuvoston tasolla hyödyntämällä ministeriöiden välistä yhteistyötä (SM, OKM, VNK), jotta henkinen kriisinkestävyys integroidaan osaksi kokonaisturvallisuuden laaja-alaista ohjausta. Vaihtoehtoisesti kokonaisuutta voisi strategisesti ohjata erikseen nimetty, useita ministeriöitä edustava poikkihallinnollinen elin.

Miksi henkinen kriisinkestävyys pitäisi lisätä valmius- ja varautumissuunnitelmiin?

Perusteluna ehdotukselle on, että selkeä strateginen ohjaus ja kytkentä varautumissuunnitelmiin mahdollistaa ennakoivan toiminnan, vastuunjaon selkeyttämisen sekä resurssien vaikuttavamman kohdentamisen henkisen kriisinkestävyyden ydintoiminnossa. Ilman tätä kokonaisuus jää hajanaiseksi ja reaktiiviseksi, mikä heikentää tuen yhdenvertaisuutta ja vaikuttavuutta. Henkisen kriisinkestävyys on keskeinen osa kokonaisturvallisuutta ja vaikuttaa suoraan yhteiskunnan toimintakykyyn kriisitilanteissa. 

Arvio vaikutuksista ja kustannushyödyistä

Henkisen kriisinkestävyyden kokonaisuuden huomioiminen ja vahvistaminen osana varautumista tuottaa pitkällä aikavälillä sekä taloudellisia että hyvinvointiin liittyviä hyötyjä. Ennakoiva ja koordinoitu toiminta voi vähentää kriisien aiheuttamaa palvelutarvetta, lyhentää tuen kestoa sekä ehkäistä ongelmien kasautumista, mikä hillitsee muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Samalla se tehostaa resurssien käyttöä ja vähentää päällekkäistä toimintaa.

Hyvinvointivaikutukset näkyvät yksilöiden parempana toimintakykynä, yhteisöjen vahvempana sosiaalisena koheesiona sekä yhteiskunnan vahvistuneena toimintavarmuutena kriisitilanteissa. Alkuvaiheen panostukset koordinointiin ja suunnitteluun aiheuttavat kustannuksia, mutta niiden arvioidaan olevan maltillisia suhteessa saavutettaviin pitkän aikavälin säästöihin ja kokonaisturvallisuuden vahvistumiseen.

Palvelujen saatavuuden parantaminen ja yhteisöllisten toimintamallien vahvistaminen

Ehdotuksemme hallitusohjelmaan: Parannetaan matalan kynnyksen mielenterveys-, kriisi- ja vertaistukipalvelujen sekä psykososiaalisen tuen saatavuutta sekä vahvistetaan yhteisöllisiä toimintamalleja kouluissa, työpaikoilla ja paikallisissa yhteisöissä. Erityistä huomiota kiinnitetään ryhmiin, joiden kriisinkestävyys on heikentynyt esimerkiksi taloudellisen epävarmuuden, yksinäisyyden tai kasautuneiden hyvinvointiongelmien vuoksi.

Henkistä kriisinkestävyyttä voidaan vahvistaa normaali- ja kriisiaikoina sekätoipumisvaiheessa yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatason toimilla (Kestilä ym. 2026). Parhaiten seonnistuu normaaliaikana, kun yhteiskunta toimii normaalisti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ehdottaa, että väestön henkistä kriisinkestävyyttä vahvistetaan lisäämällä olemassa olevien vaikuttaviksi todettujen matalan kynnyksen mielenterveys-, kriisi- ja vertaistukipalvelujen ja psykososiaalisen tuen saatavuutta, sekä kehittämällä ja lisäämällä yhteisöllisiä toimintamalleja kouluissa, työpaikoilla ja paikallisissa yhteisöissä. 

Palveluiden ja tuen saatavuutta ja saavutettavuutta parannetaan erityisesti varmistamalla niiden oikea-aikaisuus sekä vahvistamalla eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja palveluohjausta. Samalla kohdennetaan erityistä tukea väestöryhmille, joissa hyvinvointi, terveys ja henkinen kriisinkestävyys on heikentynyt esimerkiksi taloudellisen epävarmuuden, yksinäisyyden tai kasautuneiden hyvinvointiongelmien vuoksi.

Miksi palvelujen saatavuutta tulee parantaa?

Perusteluna ehdotukselle on, että varhainen ja helposti saavutettava tuki ehkäisee ongelmien syvenemistä ja kasautumista, vahvistaa toimintakykyä ja vähentää raskaampien palveluiden tarvetta. Yhteisölliset toimintamallit vahvistavat sosiaalista tukea, luottamusta ja osallisuutta, jotka ovat keskeisiä tekijöitä henkisessä kriisinkestävyydessä. Kohdennetuilla toimilla voidaan puolestaan tasoittaa hyvinvointieroja ja tukea haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä, mikä parantaa sekä yksilöiden että yhteiskunnan kykyä selviytyä kriiseistä ja palautua niistä.

Arvio vaikutuksista ja kustannushyödyistä

Ehdotetuilla toimilla on myönteisiä hyvinvointivaikutuksia erityisesti mielenterveyden, osallisuuden, sosiaalisen tuen ja toimintakyvyn vahvistumisen kautta. Matalan kynnyksen palvelut ja psykososiaalinen tuki mahdollistavat ongelmien varhaisen tunnistamisen ja niihin puuttumisen, mikä voi ehkäistä ongelmien kasautumista ja syrjäytymistä. Yhteisölliset toimintamallit lisäävät yhteenkuuluvuutta ja tukiverkostoja, ja kohdennettu tuki parantaa haavoittuvien väestöryhmien asemaa sekä kaventaa hyvinvointieroja.

Taloudellisesti toimet edellyttävät alkuvaiheessa lisäresursseja palvelujen ja tuen järjestämiseen. Pitkällä aikavälillä ne voivat kuitenkin tuottaa kustannushyötyjä vähentämällä raskaampien palveluiden tarvetta, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä sekä parantamalla työ- ja toimintakykyä. Tämä voi hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua ja vahvistaa tuottavuutta.

Kokonaisuutena kyse on ennaltaehkäisevästä ja kustannusvaikuttavasta lähestymistavasta, jossa lyhyen aikavälin panostukset voivat tuottaa pitkän aikavälin säästöjä sekä laaja-alaisia hyvinvointihyötyjä ja parempaa kykyä selviytyä, sopeutua ja toipua erilaisista kriiseistä.

Tutustu myös muihin hallitusohjelmaratkaisuihin

• Jokainen nuori -ohjelma
• Arjen turvan parantaminen
• Väestön kestävät valinnat
• Terveyttä luonnosta -ohjelma
• Ehkäisevä ja edistävä työ hyvinvointialueilla
• Sote-järjestelmän kehittäminen
• Nuorten päihteiden käytön ehkäisy