Ensimmäiset vuodet ovat kuluneet siinä, että hyvinvointialueet ovat sovittaneet yhteen aiempia kuntien ja kuntayhtymien palveluja ja toimintatapoja.
Hyvinvointialueet ovat uudistaneet palveluverkkojaan, kehittäneet digipalvelujaan ja yhdistäneet toimintatapojaan. Vauhti vaihtelee alueittain, mikä on ymmärrettävää: toimintaympäristö ja lähtökohdat ovat erilaisia.
”On hyvä muistaa, että kyseessä on poikkeuksellisen suuri hallinnollinen muutos. Hyvinvointialueet aloittivat vasta kolme vuotta sitten. Uudistus näkyy ihmisten arjessa vaikkapa uusina asiakassovelluksina, yhteydenpito palveluihin on saattanut muuttua paljonkin. Totta kai myös fyysisten toimipisteiden keskittäminen tuntuu, jos omasta asuinpaikasta on niihin yhä pidempi matka”, toteaa ylilääkäri Sara Launio.
Hyvinvointialueiden vastuut ja tehtävät
Hyvinvointialueilla on vastuullaan valtava kirjo sote-palveluita neuvoloista lastensuojeluun ja elintapaneuvonnasta tehohoitoon. Järjestelmän selkärangan muodostavat perustason palvelut, joissa vastataan suurimpaan osaan ihmisten huolista ja tehdään arvio siitä, mitä tukea tarvitaan.
Sosiaalipalvelut tukevat tilanteissa, joissa arjen pärjääminen, talous tai perhetilanne kuormittavat. Terveydenhuollossa tuetaan toimintakykyä niin ennaltaehkäisten kuin sairauksien hyvällä hoidolla.
Hyvinvointialueet vastaavat myös erityistason palveluista niin erikoissairaanhoidon kuin sosiaalihuollon osalta. Yliopistollisiin keskussairaaloihin on keskitetty tiettyjä toimia kuten vaativaa kirurgiaa, tavallisimpien sairauksien erikoissairaanhoitoa ja päivystystä toteutetaan kaikilla hyvinvointialueilla.
Lisäksi hyvinvointialueet kouluttavat sote-alan ammattilaisia, vastaavat valmiuden ja varautumisen ylläpidosta ja tekevät tiivistä yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin kanssa hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen osalta. Hyvinvointialueilla on myös merkittävä rooli sote-alan tutkimuksessa.
Järjestelmä on moninainen, mutta sote-uudistuksen tavoitteena on ollut muodostaa mahdollisimman yhtenäinen polku ihmisten tarpeiden ympärille.
Kohtaamiset ovat hyviä ja palveluita käyttäneet ovat tyytyväisiä
THL:n tekemän Terve Suomi -tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta terveyspalvelujen ja hieman yli puolet sosiaalipalvelujen käyttäjästä arvioi, että viimeisin vastaanottokäynti oli ollut myönteinen kokemus. Myös selvitykset neuvoloiden, suun terveydenhuollon ja terveyskeskusten asiakaskokemuksista kertovat, että palvelujen laatu koetaan hyväksi.
Samaan aikaan sote-palvelujärjestelmä herättää kiivasta keskustelua. Talouspaineet, henkilöstön riittävyys ja palveluverkon muutokset ovat nousseet esiin julkisessa keskustelussa, mikä voi lisätä epävarmuutta – myös silloin, kun oma kokemus palveluista on ollut myönteinen.
”Luottamusta ei rakenneta pelkästään vastaanottohuoneessa, vaan myös sillä, miten muutoksista kerrotaan ja miten ihmiset ymmärtävät järjestelmän suuntaa”, Launio toteaa.
Palveluiden muutoksia ja muutosten vaikutuksia myös seurataan tarkasti. THL kokoaa tietoa esimerkiksi palvelujen laadusta, hoitoon pääsystä ja asiakkaiden kokemuksista, jotta päätöksiä voidaan tehdä ajantasaisen tiedon pohjalta.
Hyvinvointialueet rakentavat uusia tapoja auttaa – digitaalisesti ja lähellä
Ongelmista huolimatta hyvinvointialueet kokevat, että palvelujen kehittäminen on onnistunut. Digipalvelut ovat edenneet nopeasti. Moni pulma hoituu verkossa ilman jonotusta, ja etävastaanotot täydentävät kasvokkaisia käyntejä.
Toisaalta kaikille digipalvelut eivät sovi, ja hyvinvointialueet kehittävätkin samanaikaisesti myös liikkuvia palveluita, terveysasemia ja kotiin vietäviä palveluita. Esimerkiksi pitkien välimatkojen alueilla jalkautuvat tiimit voivat tuoda palveluja lähemmäs niitä, jotka muuten joutuisivat matkustamaan kauas.
Vahvana tavoitteena on myös palveluketjujen selkeyttäminen. Tämä näkyy siinä, että sosiaali- ja terveyspalvelut yrittävät toimia entistä enemmän yhdessä, eivät rinnakkain – esimerkiksi mielenterveys-, päihde- ja sosiaalipalvelujen yhteistyössä tai perheiden tukipalveluissa.
Tavoitteena on, ettei ihmisen tarvitse kertoa tarinaansa yhä uudelleen eri toimijoille, vaan palvelut muodostavat mahdollisimman yhtenäisen kokonaisuuden.
Luottamus on hoitosuhteen perusta – pysyvät hoitosuhteet tekevät hoidosta vaikuttavampaa
Palvelujärjestelmän mallista riippumatta ihmisten arjessa ratkaisee se, saako apua tarpeen tullen. Hoidon saatavuuden lisäksi sen jatkuvuuden parantaminen on yksi tärkeistä palvelujen kehittämisen tavoitteista. Perustelu on yksinkertainen: kun ihminen kohtaa samoja ammattilaisia kerta toisensa jälkeen, hoito on turvallisempaa, laadukkaampaa ja vaikuttavampaa. Perustason palveluissa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisellä olisi oma ammattilainen tai tiimi, joka tuntee tilanteen ilman jatkuvaa alusta aloittamista.
"Julkiset palvelut ovat mielestäni suorastaan yksi meidän kansallisaarteistamme, ja meidän pitää osata rakentaa niitä viisaasti."
”Henkilökohtainen hoitosuhteen jatkuvuus on kansainvälisen tutkimuksen perusteella välttämätöntä laadukkaan perusterveydenhuollon järjestämisessä. Näyttöä on niin sairastavuuden ja kuolleisuuden vähenemisestä, laadun ja potilastyytyväisyyden lisääntymisestä kuin kokonaiskustannusten vähenemisestäkin,” Launio kertoo.
Hyvinvointialueet ovat kehittäneet erilaisia ratkaisuja tämän ns. omalääkärimallin rakentamiseen.
”Osa hyvinvointialueista tarjosi omalääkäripalvelua suoraan koko väestölle, toiset aloittivat paljon palveluja tarvitsevista ja aikovat laajentaa mallia vaiheittain. Kokemukset ovat rohkaisevia ja työ, jonka tavoitteena on saada kaikille oma lääkäri, jatkuu”, Launio sanoo.
”Meillä on nyt koko maan laajuinen ja systemaattinen tavoite rakentaa jatkuvuutta. Se ei tapahdu hetkessä ja vaatii resursseja, mutta suunta on yhteinen.”
Ohjaavana periaatteena yhdenvertaisuus
Keskeinen ja laissakin määritelty periaate sote-palveluille on yhdenvertaisuus. Apua saa tarpeen, ei maksukyvyn perusteella. Palvelut rahoitetaan valtaosin verovaroin, ja maksukatto suojaa kohtuuttomilta kustannuksilta.
”Meillä Suomessa perusajatus on, että kaikilla on yhtäläinen oikeus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Historiallisesti tai kansainvälisesti ajatellen tällainen hyvinvoinnin tasainen jakaminen ei ole itsestään selvää”, Launio muistuttaa.
Se näkyy hyvin konkreettisesti arjessa: olemme sitoutuneet ylläpitämään väestön toimintakykyä, jotta he voivat tavoitella itselleen tärkeitä asioita. Tunnen iloa, kun voin päivystyksessä ohjata potilaan tarvittaessa tahdistinjonoon tiedustelematta maksukykyä tai vakuutusta. Samaan aikaan erityisesti päivystyksessä sosiaalinen eriarvoisuus näkyy selvästi.”
”Terveys ja hyvinvointi rakentuu tietenkin paljon muuallakin kuin sote-palveluissa: arjessa, yhteisöissä ja muissa julkisissa rakenteissa. Julkiset palvelut ovat mielestäni suorastaan yksi meidän kansallisaarteistamme, ja meidän pitää osata rakentaa niitä viisaasti”, Launio sanoo.