Väestön ikääntyminen haastaa sote-palvelut – palvelutarpeen kasvuun on varauduttava nyt

Suomessa eletään kauemmin ja terveempänä kuin koskaan. Eliniänodote on noussut tasaisesti, ja valtaosa iäkkäistä elää itsenäisesti. Väestön ikääntyminen kertoo yhteiskuntamme onnistumisesta: elintaso ja terveydenhuolto ovat parantuneet.

Väestön ikääntyminen lisää silti väistämättä sote-palvelujen tarvetta. Lähivuosina suuret ikäluokat tulevat ikään, jossa palvelujen tarve tyypillisesti kasvaa. Muistisairaudet ja syövät lisääntyvät, yhä useamman toimintakyky heikkenee, yhä useampi tarvitsee tukea arkeen. Vaikka terveet elinvuodet lisääntyvät, myös aika, jolloin palveluja tarvitaan, pitenee.

Samaan aikaan huoltosuhde heikkenee, ja sote-henkilöstöä on entistä vaikeampi saada.

”Väestön ikääntymisen haaste on, että meillä on vähemmän väkeä tekemässä töitä, mutta ikääntyneitä hoivaamaan heitä tarvittaisiin entistä enemmän. Pieni syntyvyys kärjistää tilannetta. Se vaikeuttaa työvoimapulaa, pienentää veropohjaa ja heikentää talouskasvun potentiaalia”, kuvaa THL:n johtava tutkija Juha Honkatukia.

Iäkkäiden hoiva aiheuttaa puolet sote-tarpeen kasvusta

Tuoreen ennusteen mukaan sote-palvelujen tarve kasvaa tulevina vuosina suurin piirtein prosentin vuodessa. Puolet tästä tulee iäkkäiden hoivasta. Se johtuu etenkin vanhuspalvelujen työvoimavaltaisuudesta.

”Väestön ikääntyminen näkyy erikoissairaanhoidossa, mutta suurimmat kustannukset tulevat iäkkäiden palveluista. Viimeiset elinvuodet ovat kalleimmat, koska ympärivuorokautinen hoito vaatii henkilöstöä ja infrastruktuuria”, Honkatukia sanoo.

Palvelutarpeen ohella lisääntyykin henkilöstön tarve. Jos palvelurakenne säilyy nykyisellään, vuoteen 2040 mennessä sote-henkilöstöä tarvitaan kaikkiaan 53 000 enemmän kuin nyt. Heistä lähihoitajia on 26 000. Samaan aikaan 200 000 hoitajaa tulee eläkeikään.

Hyvinvointialueet vastaavat tilanteeseen eri lähtökohdista.

”Väestötappiopaikkakunnilla iäkkäiden osuus korostuu ja palvelut pitää tuottaa pienemmällä väestöllä, mutta infrastruktuuri voi olla jo valmiina. Uudellamaalla on eri tilanne. Vaikka työikäinen väestö kasvaa, palvelurakenteessa ei välttämättä ole varauduttu hoitamaan kymmeniä tuhansia palveluja tarvitsevia”, Honkatukia sanoo.

Vaikka palvelutarpeen kasvuun pitäisi varautua, järjestelmässä haetaan säästöjä. Honkatukia pitää tilannetta ristiriitaisena.

”Sotessa on samaan aikaan henkilöstöpula ja palvelutarpeen jatkuva kasvu. Tilanne on haastava, mutta nyt fokus on liikaa lyhyen tähtäimen säästöissä. Palvelutarpeen kasvu jatkuu vuosikymmeniä”, hän arvioi.

Resurssit kotona asumisen tukeen ja ennaltaehkäisyyn

Kansallisten linjausten mukaan vanhuspalvelujen painopiste on jo nyt kotona. Se tarkoittaa, että iäkkäiden on oltava riittävän toimintakykyisiä kotona asuakseen ja kotona asumiseen on saatava riittävät hoiva- ja tukipalvelut.

Iäkkäille kannattaa tarjota tukea liikuntaan, terveellisiin elintapoihin ja sosiaalisiin suhteisiin jo silloin, kun he vielä ovat hyväkuntoisia. Kuntien ja hyvinvointialueiden palvelut ja hyte-toiminta ovat tässä korvaamattomia.

”Jos ympärivuorokautinen hoiva toteutuu vasta myöhemmin, ihmisten pitää voida asua pidempään kotona kotipalvelun turvin tai yhteisöllisessä asumisessa. Mutta se vaatii, että niihin suunnataan resursseja”, Honkatukia sanoo.

”Jotta palvelujärjestelmä kestää, tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia”, sanoo THL:n johtava asiantuntija Sari Kehusmaa.

Tämä tarkoittaa, että iäkkäille kannattaa tarjota tukea liikuntaan, terveellisiin elintapoihin ja sosiaalisiin suhteisiin jo silloin, kun he vielä ovat hyväkuntoisia. Kuntien ja hyvinvointialueiden palvelut ja hyte-toiminta ovat tässä korvaamattomia.

Kehusmaan mukaan vielä kiireellisemmin toimintakykyä ylläpitäviä palveluja tarvitsevat iäkkäät, joiden toimintakyky on jo heikentynyt. Silloin fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn heikkenemistä on tärkeää ehkäistä esimerkiksi kuntouttavalla päivätoiminnalla. Näin tuetaan myös kotona asumista.

”Jos ympärivuorokautisten palvelujen tarvetta voidaan hillitä muutamallakin kuukaudella, säästetään hyvinvointialueen ja koko maan tasolla isoja summia. Esimerkiksi 1000 henkilön kolmen kuukauden ympärivuorokautinen hoito maksaa noin 15 miljoonaa euroa. Asiakasmaksut kattavat osan kustannuksista”, Kehusmaa sanoo.

Kunnilta ja hyvinvointialueilta iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tarvitaan uudenlaista yhteistyötä: johtamista, yhteisiä suunnitelmia, sovittuja toimenkuvia ja työn kohdentamista vaikuttavaan toimintaan.

Potentiaalia voi löytyä myös palvelujen toimintatapojen tehostamisesta. Esimerkiksi kotihoidon tuottamistavoissa on eroja, ja alueet voisivat hyödyntää enemmän toistensa parhaita käytäntöjä. Samoin teknologia, kuten etäpalvelujen käyttö, tuo uusia mahdollisuuksia, jotka Honkatukian mukaan ovat jo näkyneet yksiköiden kustannuksissa.

”Suuret ikäluokat muuttivat aikoinaan yhteiskunnan rakenteita jo koulutuksessa ja työelämässä. Nyt heidän myötään on aika muuttaa vanhuspalvelujen rakenteet ja toimintatavat”, Kehusmaa sanoo.