Merkittävä osa väkivallasta tapahtuu Suomessa lähisuhteissa

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa laaja ja vakava ilmiö, joka vaikuttaa yksilöiden hyvinvointiin, kansanterveyteen ja talouteen. Fyysisten vammojen lisäksi se aiheuttaa pitkäaikaista psyykkistä kärsimystä, turvattomuutta ja sillä on ylisukupolvisia vaikutuksia. Tästä huolimatta väkivalta jää usein viranomaisilta piiloon.

Väkivaltaa kokeneille ja sitä käyttäneille tulee olla helposti saatavia palveluja väkivallasta selviytymiseksi ja väkivallan käytön katkaisemisemiseksi. Vaikka uhrien auttaminen on keskeistä, väkivalta ei lopu uhreja auttamalla.

Lähisuhdeväkivalta on yleistä, mutta vaiettua

Tutkimusten mukaan 34 prosenttia 16–74-vuotiaista naisista ja 18 prosenttia miehistä on kokenut fyysistä väkivaltaa kumppaninsa taholta. Vain pieni osa uhreista ilmoittaa kokemuksistaan poliisille: naisista 11 prosenttia ja miehistä vain viisi prosenttia. (Attila ym. 2023)

Lähisuhdeväkivallan muodot ovat moninaisia: fyysisen väkivallan lisäksi se voi olla henkistä, taloudellista, seksuaaliväkivaltaa, teknologiavälitteistä ja hengellistä väkivaltaa tai vainoa. Usein väkivalta on toistuvaa ja pahenee ajan myötä.

Erityisesti naiset kohtaavat kasautuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset joutuvat usein todistamaan väkivaltaa tai kokemaan sitä vanhempiensa taholta, mikä lisää riskiä väkivallan jatkumiselle aikuisuudessa.

Hinta on suuri sekä yksilölle että yhteiskunnalle

Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Pelkästään naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan suorat terveydenhuollon lisäkustannukset ovat arviolta 150 miljoonaa euroa vuodessa. Todelliset kustannukset ovat suuremmat, sillä laskelmissa ei ole huomioitu epäsuoria vaikutuksia, miesten kokemaa väkivaltaa tai lapsille aiheutuvia haittoja. (Siltala ym. 2022)

Parisuhdeväkivaltaa kokeneilla sosiaali- ja oikeuspalvelujen kustannukset ovat jopa 60–90 prosenttia korkeammat kuin muilla. Lapsuudessa koettu väkivalta näkyy puolestaan aikuisuudessa 50 prosenttia korkeampina palvelukustannuksina.

Vakavan parisuhdeväkivallan riskiarviointi

Suomessa tehdään väkilukuun suhteutettuna eniten parisuhdetappoja Pohjoismaissa. Viime vuosina niiden määrä on nousussa.

Vakavan parisuhdeväkivallan riskinarviointiin tarkoitettua, uhrilähtöistä MARAK-toimintamallia on kehitetty, mutta sen käyttöönotossa on edelleen haasteita.

“MARAK-menetelmän tavoitteena on, että parisuhdeväkivalta loppuu ja väkivallan uhri saa elää turvassa ilman väkivallan uhkaa. Menetelmässä käytettävän riskinarviointilomakkeen ja ammattilaisten kokonaisarvion perusteella päätetään toimista, joilla hallitaan väkivallan riskiä ja turvataan uhri sekä mahdolliset lapset”, sanoo THL:n kehittämispäällikkö Elisa Niklander.

Toiminta vaihtelee hyvinvointialueittain, ja mallin tuntemus ja ammattilaisten osaaminen vaativat koulutusta alueilla. Lisäksi ongelmia on moniammatillisessa yhteistyössä ja siinä, miten uhrit pääsevät palveluihin. Suomesta puuttuu toistaiseksi toimintamalli lähisuhdeväkivallan kokonaisriskinhallintaan, jossa huomioitaisiin myös väkivallan tekijät.

"Suomeen tulisi perustaa monialainen lähisuhdesurmien selvitystoiminto, kuten on jo tehty monissa muissa maissa."

Väkivallan vastainen työ olisi tehtävä lakisääteiseksi

THL tukee hyvinvointialueita lähisuhdeväkivallan vastaisen työn kehittämisessä. Toiminnan tueksi tarvitaan kuitenkin velvoittavaa lainsäädäntöä, joka määrittäisi väkivallan vastaisen työn rakenteet ja toiminnan.

Niiden avulla voitaisiin varmistaa, että jokaisella alueella on toimivat palvelut ja palvelupolut uhreille ja tekijöille sekä selkeä koordinaatio, jotta väkivallan ehkäisy on tehokasta ja yhdenvertaista koko maassa.

Lisäksi tarvitaan lisää tietoa lähisuhdesurmiin johtaneista tekijöistä ja riskeistä.

“Suomeen tulisi perustaa monialainen lähisuhdesurmien selvitystoiminto, kuten on jo tehty monissa muissa maissa. Yksikön työn tavoitteena olisi oppia surmaan johtaneista tapahtumista ja estää niitä sekä kehittää riskinarviointia”, sanoo Niklander.

Tutkimustoiminnon avulla saataisiin luotua vahva tietopohja lähisuhdeväkivallan ehkäisyä ja oikea-aikaisia ja asiantuntevia palveluita varten. Toiminto myös tekisi esityksiä viranomaisten toiminnan, osaamisen, lainsäädännön ja rakenteiden kehittämiseksi ja seuraisi esitysten toimeenpanoa.

Viranomaisille ja ammattilaisille tulee järjestää täydennyskoulutusta väkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvien toimintamallien tulee olla osa työhön perehdytystä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintokoulutusten tulisi sisältää pakollinen osuus lähisuhdeväkivallan ilmiöstä.

“Ilman osaamista väkivalta jää tunnistamatta ja sen kokijat ja tekijät ilman apua.”

THL:n rooli väkivallan vastaisessa työssä

THL toimii väkivallan vastaisen työn valtakunnallisena asiantuntijana ja koordinaattorina.

THL laatii ohjeita ja suosituksia hyvinvointialueille, jotta väkivallan torjunta olisi yhdenvertaista ja perusoikeuksia kunnioittavaa. Keskeisiä tehtäviä ovat rakenteiden ja yhteistyön vahvistaminen, kuten lähisuhdeväkivaltakoordinaattorien verkoston koordinointi ja turvakotitoiminnan kehittäminen.

THL tuottaa myös tutkimusta ja tilastoja, kouluttaa ammattilaisia sekä edistää lainsäädäntöä, joka varmistaisi pysyvät rakenteet väkivallan ehkäisyyn.