Sosiaalihuoltolain mukaiset asumiskustannukset ja asiakasmaksut
Hyvinvointialue voi periä asiakkaalta pitkäaikaisten ympärivuorokautisen palveluasumisen, perhehoidon ja laitoshoidon palveluista kuukausimaksun, joka määräytyy asiakkaan sekä mahdollisen puolison nettokuukausitulojen mukaan laissa tarkemmin säädetyllä tavalla. Laissa on säädetty asiakkaalle jätettävästä niin sanotusta vähimmäiskäyttövarasta.
Edellä mainittua tulojen mukaan määräytyvää maksua ei saa periä muun muassa vammaispalvelulain nojalla annetusta perhehoidosta.
(Asiakasmaksulaki 7 c § ja 7 b §)
Vammaispalvelulain mukainen asumisen tuki on maksutonta
Asumisen tukeen kuuluva apu ja tuki sekä siihen sisältyvät palvelut ovat maksuttomia.
(Asiakasmaksulaki 4 §)
Asumisen tuesta voidaan kuitenkin periä maksu silloin, kun asiakas saa siihen korvausta muun lain kuin vammaispalvelulain nojalla. Tällaisia korvauksia ovat muun ohella työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) tai liikennevakuutuslain (460/2016) nojalla saadut korvaukset.
(Asiakasmaksulaki 7 g §)
Ylläpitomaksu
Hyvinvointialue voi periä asiakkaalta ylläpidosta kohtuullisen maksun.
(Asiakasmaksulaki 7 e §)
Vaikka asumisen tukeen kuuluva apu ja tuki on asiakkaalle maksutonta, asumisen tukeen voi kuitenkin liittyä ylläpitoa eli esimerkiksi sellaisia tarvikkeita tai välineitä, joista aiheutuu henkilölle kustannuksia vammaisuudesta riippumatta.
Tavanomaisilla kustannuksilla tarkoitetaan elämisen ja asumisen tavanomaisia menoja, jotka eivät liity vammaisuuteen. Näitä kustannuksia ovat esimerkiksi, ateriat, henkilön käyttämät hygieniatarvikkeet, taloustarvikkeet ja -aineet, siivoustarvikkeet, internet sekä lehdet.
Asumisen tukeen ei enää kuulu asunto – ainoastaan palvelut. Vammainen henkilö maksaa yleiset asumisen kustannukset, kuten vuokran, sähkön ja veden.
Vammaisen henkilön tarvitsemista hoitotarvikkeista ei voida periä maksua, eikä myöskään sellaisista tarvikkeista tai aineista, joita tarvitaan asiakkaan avustamisessa hänen toimintarajoitteensa vuoksi.
(Asiakasmaksulaki 5 §)
Ateriamaksu
Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat raaka-ainekustannusten lisäksi ruoan valmistamisesta sekä säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Ateriamaksun perusteena oleviin kustannuksiin kuuluvat lisäksi kustannukset, jotka aiheutuvat työvoiman, veden, energian ja kuljetusten käyttämisestä.
Aterian tarjoilun ja ruokailussa avustamisen kustannuksia ei saa periä asiakkaalta. Maksua ei saa periä myöskään silloin, kun vammainen henkilö osallistuu ruoan valmistukseen tai häntä avustetaan ruoan valmistuksessa, koska tällöin kyse on maksuttomista, erityispalveluihin liittyvästä avusta ja tuesta. Tällöin vammainen henkilö maksaa vain ruoan raaka-ainekustannukset.
Ylläpitomaksun on oltava kohtuullinen
Asiakkaalta perittävän ylläpitomaksun on oltava kokonaisuudessaan kohtuullinen, ja mahdollinen kiinteä ylläpitomaksu tulee tarvittaessa määritellä yksilölliset seikat huomioiden uudelleen. Maksun suuruudesta päättäessään hyvinvointialueen on otettava huomioon, että asiakkaalla on tosiasiassa mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan palveluita.
Hyvinvointialueen on maksua määrättäessä otettava huomioon, että tavanomaiset vammaisuudesta riippumatta aiheutuvat kustannukset voivat vaihdella alueiden ja yksiköiden välillä.
Sairaanhoidon palvelujen maksut asumisen tuessa
Kotisairaanhoito sekä asumisen tueksi tarvittavat muut terveydenhuollon palvelut voivat olla osa asumisen tuen kokonaisuutta. Silloin, kun nämä palvelut ovat osa asumisen tukea, ne ovat henkilölle maksuttomia.
Terveydenhuollon palvelut voivat olla maksullisia, jos ne eivät sisälly asumisen tukeen. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon palveluista voidaan periä asiakasmaksulain mukainen maksu.
Lapsen asumisen tuen asiakasmaksut
Kun lapsen asumisen tuki järjestetään hänen kotiinsa, siihen liittyvät apu ja tuki sekä palvelut ovat maksuttomia.
(Asiakasmaksulaki 4 §)
Kodin ulkopuolella järjestettävä lapsen asumisen tuen maksu
Kodin ulkopuolella järjestettävästä lapsen asumisen tuesta voidaan periä maksu, jos se on perheen toimeentulon edellytykset ja perheen elatusvastuu huomioon ottaen perusteltua. Hyvinvointialue voi periä maksuna kodin ulkopuolella toteutetusta lapsen asumisen tuesta maksun lapsen elatuksesta aiheutuneista kustannuksista.
Jos vanhempi on velvoitettu suorittamaan lapselle elatusapua, hyvinvointialue voi periä lapselle suoritettavan elatusavun tai elatustuen siltä ajalta, kun lapsen asumisen tuki järjestetään kodin ulkopuolella.
Elatuksesta perittävän maksun tai elatusavun tai -tuen perimisen lisäksi hyvinvointialue voi periä kohtuulliseksi katsottavan maksun muista lapsen tai nuoren tuloista, korvauksista tai saamisista. Asiakasmaksulaissa on määritelty yläraja, jota kaiken kaikkiaan lapsen asumisen tuesta perittävä maksu ei saa ylittää.
Lapselta ja hänen vanhemmiltaan perittävä maksu voi olla yhteensä enintään 500 euroa kuukaudessa (vuonna 2025, summaa tarkastetaan indeksitarkistuksella joka toinen vuosi). Perittävä maksu ei kuitenkaan saa ylittää hyvinvointialueelle palvelusta aiheutuvia kustannuksia.
(Asiakasmaksulaki 7 d §)
Hyvinvointialueen on lapselta maksua periessään huolehdittava siitä, että lapsen henkilökohtaiseen käyttöön jää käyttövara, joka on perhehoidossa asuvalle lapselle vähintään asiakasmaksulain 7 c §:n 3 momentissa säädetyn pitkäaikaisen perhehoidon käyttövaran suuruinen ja pienryhmäkodissa asuvalle lapselle vähintään asiakasmaksulain 7 c §:n 3 momentissa säädetyn pitkäaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen käyttövaran suuruinen.
Lähteet
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992 (Finlex)
Työtapaturma- ja ammattitautilaki 459/2015 (Finlex)
Vammaispalvelulaki 675/2023 (Finlex)
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 (Finlex)