Sosiaalihuoltolain mukaiset liikkumista tukevat palvelut
Hyvinvointialue voi periä sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen palveluista maksun palvelun käyttäjältä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Maksu voi olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen.
(Asiakasmaksulaki 1 § ja 2 §)
Vammaispalvelulain mukaisen liikkumisen tuen maksut
Liikkumisen tuki on maksutonta silloin, kun se toteutetaan jollakin muulla tavalla kuin kuljetuspalveluna.
Palvelu on maksuton silloin, kun se toteutetaan:
- henkilökohtaisella avulla
- saattajan avulla
- antamalla taloudellisena tukena henkilön käyttöön auto tai muu hänelle soveltuva kulkuneuvo tai
- myöntämällä auton tai muun kulkuneuvon hankintaan taloudellista tukea
- muulla soveltuvalla tavalla.
Henkilökohtaisessa avussa ja saattajapalvelussa on kysymys sellaisesta asiakasmaksulaissa tarkoitetusta avusta ja tuesta, joka ovat asiakasmaksulaissa säädetty maksuttomaksi. Tällöin vammainen henkilö maksaa kuitenkin oman matkansa julkisella joukkoliikennevälineellä.
Liikkumisen tuen toteuttaminen auton tai muun soveltuvan kulkuneuvon avulla on taas taloudellinen tukitoimi, josta ei peritä asiakasmaksua. Vammainen henkilö kuitenkin maksaa yleensä vähintään puolet auton hankintahinnasta ja auton käyttökulut. Asiakas maksaa käyttökulut myös silloin, jos hänelle on annettu käyttöön auto tai kulkuneuvo.
Kuljetuspalvelun asiakasmaksun suuruus
Kuljetuspalveluista hyvinvointialue voi periä vammaiselta henkilöltä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaavan asiakasmaksun eli niin sanotun omavastuumaksun. Asiakasmaksu määräytyy ensisijaisesti linja-autoliikenteen taksan mukaan.
Hyvinvointialue voi periä myös muun julkisen liikenteen maksuun verrattavissa olevan kohtuullisen maksun, jos kunnan alueella ei ole järjestetty julkista liikennettä.
Hyvinvointialue voi periä asiakasmaksun vain, jos asiakas on tosiasiallisesti käyttänyt kuljetuspalvelua.
Hyvinvointialue perii kuljetuspalvelun asiakasmaksun jälkikäteen laskuttamalla asiakasta. Asiakasmaksua ei voi maksaa suoraan taksiin.
(Asiakasmaksulaki 7 f §)
Kuljetuspalvelun maksun määrittäminen
Hyvinvointialueella ei ole harkintavaltaa asiakasmaksun suuruutta määrätessään, vaan asiakasmaksun pitää olla rinnastettavissa vastaavan kokoisissa, elinkeinorakenteeltaan ja asukastiheydeltään samankaltaisella alueella perittäviin joukkoliikenteen maksuihin.
Kuljetuspalvelujen asiakasmaksun tarkoituksena on, että kuljetuspalvelujen käyttäjät olisivat taloudellisesti samassa tilanteessa kuin julkisen liikenteen käyttäjät. Kuljetuspalvelun asiakasmaksua määrättäessä on otettava huomioon julkisessa liikenteessä käytössä oleva kausi-, sarja- tai alennuslippujärjestelmä.
Jos asiakkaalla olisi oikeus esimerkiksi opiskelija- tai eläkeläisalennukseen, se on otettava huomioon määrättäessä maksua. Jos asiakkaan tarve kuljetuspalveluun on säännöllinen siten, että hänellä julkista liikennettä käyttäessään olisi esimerkiksi 30 päivän kausi- tai sarjalippu, myös se on otettava huomioon maksua määrättäessä. Hyvinvointialue ei voi päättää, että omavastuuosuus on tietty prosenttiosuus matkan kokonaiskustannuksista.
Kuljetuspalvelujen maksujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös taksin tilaamisesta aiheutuvat kustannukset. Palvelun käyttämisestä aiheutuvat kustannukset eivät saa tosiasiassa ylittää asiakasmaksulaissa säädettyä kohtuullisena pidettävää maksun enimmäismäärää.
Varhaiskasvatukseen liittyvät kuljetukset
Lähtökohtaisesti vanhemmat kuljettavat lapsensa varhaiskasvatukseen omalla kustannuksellaan.
Jos lapselle on tehty päätös kuntouttavasta varhaiskasvatuksesta ja siihen liittyvien matkojen maksuttomuudesta ennen uuden vammaispalvelulain voimaantuloa, matkat ovat maksuttomia päätöksen voimassaolon ajan.
Perusopetukseen ja esiopetukseen liittyvät kuljetukset
Perusopetuksen oppilaalla on oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen silloin, jos oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pidempi. Oikeus maksuttomaan kuljetukseen tai oppilaan kuljettamista varten myönnettyyn avustukseen on myös silloin, kun koulumatka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioiden muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, vaaralliseksi tai rasittavaksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos oppilas vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee kuljetusta, se tulee järjestää hänelle perusopetuslain mukaan.
Perusopetuslain mukaan pitää huolehtia siitä, että oppilas, jolla on oikeus koulumatkaetuun, voi käyttää sitä myös iltapäivätoiminnassa.
Esiopetuksessa on vastaava oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Maksuton kuljetus voidaan järjestää
- kotoa suoraan esiopetukseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen sekä
- esiopetuksesta kotiin tai varhaiskasvatukseen.
(Perusopetuslaki 32 § ja 48 b §)
Asiakasmaksulain ja vammaisten opiskelijoiden koulumatkatuen yhteensovittaminen
Lue: STM:n suositus asiakasmaksulain ja vammaisten opiskelijoiden koulumatkatuen yhteensovittamisesta:
Oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien vammaisten opiskelijoiden matkat ja omavastuu
Kelan matkakorvaukset
Kelasta voi saada korvausta muun muassa julkiseen tai yksityiseen sairaanhoitoon tai kuntoutukseen liittyvistä matkoista, kun kustannukset yhteen suuntaan ylittävät omavastuun.
Lähteet
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) (Finlex)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) (Finlex)
Perusopetuslaki (628/1998) (Finlex)