Eristäminen

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu viranhaltijoille ja ammattilaisille, jotka tekevät päätöksiä rajoitustoimenpiteistä, ja joutuvat käyttämään ja soveltamaan niitä.

Ohje perustuu ajantasaiseen lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja laillisuusvalvojien ratkaisuihin.

Mitä eristäminen sijaishuollossa tarkoittaa?

Lapsi voidaan eristää laitoksen muista lapsista, jos

• hän käyttäytymisensä perusteella on vaaraksi itselleen tai muille, tai
• eristäminen on muusta erityisen perustellusta syystä lapsen hengen, terveyden tai turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

(Lastensuojelulaki 70 § 1 momentti)

Eristämistä ei saa käyttää kasvatuksellisilla perusteilla tai rangaistuksena. Ennen eristämistä pitää harkittava, olisiko käytettävissä muita lievempiä keinoja. Esimerkiksi lapsen rauhattomuus, sekavuus tai äänekkyys eivät sellaisenaan oikeuta eristämiseen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut ratkaisussaan: "Lasta saatetaan joskus kasvatuksellisena keinona kehottaa menemään hetkellisesti omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Lapsen rauhoittuminen omassa huoneessa ei kuitenkaan saa rinnastua lapsen eristämiseen. Lainvastaisesta eristämisestä on kyse silloin, kun lapsi joutuu oleskelemaan vastentahtoisesti omassa huoneessaan pitkiä aikoja ilman, että kyse olisi säännöksessä tarkoitetusta lapsen käyttäytymisestä."
EOAK 25.7.2019 dnro 5679/2018

Kesto ja jatkuva arviointi

Eristämistä ei saa määrätä laajempana eikä pidemmäksi ajaksi kuin lapsen huolenpito ja hoito välttämättä edellyttävät. Eristämistä ei saa ilman uutta päätöstä jatkaa yhtäjaksoisesti yli 12 tuntia. Eristäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.
(Lastensuojelulaki 70 § 1 momentti)

Eristämistä voidaan välittömästi jatkaa uudella päätöksellä vain, jos eristämisen edellytykset ovat yhä olemassa. Lisäksi edellytyksenä on, ettei lapsen hoitoa ole edelleenkään tarkoituksenmukaista tai mahdollista järjestää muulla tavalla. Eristämisen pisin kokonaisaika ei saa ylittää 24 tuntia.
(Lastensuojelulaki 70 § 3 momentti)

Lapselle pitää tehdä lääkärintarkastus ennen eristämisen jatkamista koskevan päätöksen tekemistä. Tästä voidaan poiketa, jos tarkastus on ilmeisen tarpeetonta. Tarvittaessa lääkärintarkastus tulee suorittaa myös eristämisen alkaessa, eristämisen aikana tai sen päättyessä.
(Lastensuojelulaki 70 § 4 momentti)

Eristämisolosuhteet

Eristämisen on tapahduttava laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstön jatkuvan huolenpidon alaisena. Kun lapsi on määrätty eristettäväksi, on samalla määrättävä, kuka laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstöön kuuluvista työntekijöistä vastaa lapsen turvallisuudesta eristämisen aikana. Tämän työntekijän on valvottava lasta koko erillään pitämisen ajan siten, että on joko samassa tilassa lapsen kanssa tai tilan välittömässä läheisyydessä. Työntekijällä pitää olla mahdollisuus saada koko ajan yhteys lapseen.

Lapsella on oltava mahdollisuus saada yhteys hänen turvallisuudestaan vastaavaan työntekijään ja keskustella tämän kanssa. Eristämisolosuhteiden on oltava sellaiset, että lapselle pystytään turvaamaan riittävä huolenpito ja hoito rajoituksen aikana.
(Lastensuojelulaki 70 § 2 momentti)

Lasta on valvottava koko erillään pitämisen ajan siten, että tähän on jatkuva kuulo- ja näköyhteys. Sekä valvojalla että lapsella on oltava jatkuvasti mahdollisuus vuorovaikutukseen keskenään. Kutsukello ja kameravalvonta eivät korvaa henkilökohtaista vuorovaikutusta.
HE 237/2018 vp (Eduskunta)

Tilan tulee olla hoidon ja huolenpidon kannalta tarkoituksenmukainen. Tilan on oltava turvallinen, ja kalustuksen mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttava. Laki ei edellytä, että eristämistä varten tulisi olla erillinen tarkoitukseen varattu huone. Vähävirikkeisyys ei ole eristystoimenpiteen lähtökohta. Huonejärjestelyillä ei saa viestittää, että kyseessä olisi rangaistus.

Eristämisen aikana on huolehdittava, että lapsella on mahdollisuus ruokailla, saada raitista ilmaa ja käyttää saniteettitiloja. Eristämistilassa on oltava saatavilla vettä ja riittävästi valoa. Eristystilassa on oltava kello sijoitettuna siten, että lapsi voi seurata ajankulua.
HE 237/2018 vp, s. 58–59 (Eduskunta)

Päätöksenteko

Eristämisestä tekee päätöksen laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.
(Lastensuojelulaki 70 § 2 momentti)

Päätös on annettava tiedoksi lapsen huoltajalle ja 12 vuotta täyttäneelle lapselle, joilla on päätöksestä valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Päätöksessä tulee olla muutoksenhakuohje. Lisäksi lapselle ja huoltajille on annettava ymmärrettävällä tavalla tietoa heidän käytössään olevista muutoksenhaku- ja oikeussuojakeinoista.
(Lastensuojelulaki 32 a § ja 89 §:n 4 ja 5 momentti)

Laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön tulee viipymättä ilmoittaa eristämisestä tai sen jatkamisesta lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
(Lastensuojelulaki 70 § 5 momentti) 

Kirjaaminen

Eristämistä koskeviin asiakirjoihin on kirjattava selkeästi

• kuvaus rajoitustoimenpiteestä
• eristämiseen johtanut tilanne
• eristämisen toteuttamistapa
• kuvaus siitä, minkälaisia muita rajoituksia on mahdollisesti käytetty samaan aikaan
• eristämisen peruste ja kesto
• tieto eristämisestä päättäneen, sen käytännössä toteuttaneen ja siinä läsnä olleen henkilön nimistä
• kuvaus toimenpiteen vaikutuksesta hoito- ja kasvatussuunnitelmaan
• lapsen kuulemisen tapa ja lapsen mielipide
• miten eristämisen jatkamisen perusteita on arvioitu jatkuvasti eristämisen aikana sekä
• eristämisen lopettamiseen johtaneet perusteet ja syy.

(Lastensuojelulaki 74 § 1 ja 2 momentti)

Jos lapsen eristämiseen on liittynyt muitakin rajoitustoimenpiteitä, kuten kiinnipito, henkilöntarkastus tai henkilönkatsastus, on niistä tehtävä omat kirjaukset ja päätökset siten kuin laki edellyttää.
Kiinnipitäminen
Henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus

Rajoituksen lapsikohtainen arviointi

Sijaishuoltopaikassa on arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.
Rajoitusten yleiset edellytykset ja kirjaaminen
(Lastensuojelulaki 74 a §:n 1 momentti)

Jos lapselle ei ole hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, tulee se laatia viipymättä, jos lapseen on kohdistettu rajoituksia tai on todennäköistä, että niitä tullaan kohdistamaan lapseen.
(Lastensuojelulaki 30 a §:n 1 momentti)