Lapsen asumisen tuki vammaispalveluissa

Lapsen asuminen voidaan toteuttaa muualla kuin lapsen oman perheen kanssa vain, jos kotiin järjestettävät palvelut eivät ole riittäviä huomioiden lapsen yksilölliset tarpeet. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos lapsi tarvitsee niin erikoistunutta ja vaativaa hoitoa ja huolenpitoa, ettei sitä voida kattavienkaan palveluiden turvin järjestää kotiin.

Lapsen asumisen tuen järjestämisen kodin ulkopuolella tulee perustua vammasta johtuvaan avun ja tuen tarpeeseen, johon ei ole mahdollista vastata kotiin järjestettävillä palveluilla. Lapsen asumisen tuen järjestäminen kodin ulkopuolella ei voi perustua lastensuojelun tarpeeseen.

Lastensuojelun tarpeessa olevan lapsen palvelut järjestetään lastensuojelulain perusteella. Vammaisella lapsella on muiden lasten kanssa yhdenvertainen oikeus lastensuojelun palveluihin silloin, kun edellytykset lastensuojelun palveluiden järjestämiselle tai toimenpiteiden toteuttamiselle täyttyvät. Jos tuen tarve johtuu esimerkiksi siitä, että lapsen terveys tai kehitys vaarantuu kasvuolosuhteiden tai lapsen oman käyttäytymisen vuoksi, on tuen tarpeeseen vastattava lastensuojelulain mukaisilla palveluilla ja tukitoimilla.

Vammaisen lapsen asumisen järjestäminen kodin ulkopuolella edellyttää aina huoltajien suostumusta. Tämän vuoksi päätöksen valmistelu sekä lapsen muuton toteuttaminen on tehtävä yhteisymmärryksessä lapsen huoltajien kanssa.

Huolimatta asumisen tuen järjestämisestä kodin ulkopuolella päätösvalta lapsen asioista säilyy aina huoltajilla. Palvelun toteuttamisen aikanakin lapsen huoltajilla on siten lapsenhuoltolain mukaisesti oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista.

(Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 4 §)

Lapsen asumista kodin ulkopuolella toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain poikkeustapauksessa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, jos lapsen mielipiteen selvittäminen rasittaa kohtuuttomasti lasta tai se ei ole lapsen vamman tai sairauden vuoksi mahdollista. Mielipiteen selvittämisen vaikeus ei ole peruste jättää selvittämistä tekemättä.

Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä niin, ettei siitä aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Lasta on tarvittaessa tuettava mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa. Lapsen on voitava käyttää itselleen soveltuvaa kieltä tai kommunikointikeinoa. Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö on kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin.

Vammaisen lapsen mielipiteen ja toiveiden selvittämisessä on otettava huomioon lapsen valmius mielipiteensä muodostamiseen ja ilmaisemiseen. Lisäksi on huolehdittava siitä, että käytettävissä on lapsen mielipiteen selvittämiseen soveltuvat välineet ja menetelmät ja että lapsi saa tarvitsemansa tuen prosessin aikana. Lapselle annettava tuki on tärkeää, koska muutto voi olla vaikea sekä lapselle että läheisille.

Lapsen mielipiteen selvittämiseen on varattava riittävästi aikaa, ja lapselle on annettava tarvittava tieto lapsen ymmärtämällä tavalla. Lapselle ei kuitenkaan saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin tärkeää yksityistä etua.

Hallintolain mukaan 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäistä henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta.

(Hallintolaki 14 §)
(Hallintolaki 34 §)

Lapsen mielipidettä on selvitettävä erityisesti hänelle merkityksellisissä asioissa. Lapselta tulee esimerkiksi kysyä, mitä hän toivoo uudelta kodilta ja sen ympäristöltä. Lisäksi on kysyttävä, miten hän haluaa pitää yhteyttä perheeseensä ja ystäviinsä.

Sosiaalityötekijä arvioi yhteistyössä huoltajien kanssa, miten lapsen asumisen tuki voidaan järjestää lapsen edun mukaisesti. 

Edellytyksenä vammaisen lapsen asumisen järjestämiselle kodin ulkopuolelle on myös se, että ratkaisun arvioidaan olevan lapsen huolenpidon, tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin toteuttamiseksi tai lapsen terveyden tai turvallisuuden kannalta lapsen edun mukainen.

Asumisen tuen eri vaihtoehtoja on arvioitava suhteessa siihen, millä tavoin voidaan parhaiten turvata lapsen hyvä hoito ja kasvatus. Lisäksi on arvioitava, miten voidaan turvata lapsen turvallisuus sekä lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen nähden tarpeellinen huolenpito lapsen edun ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Sosiaalityöntekijän on yhdessä lapsen huoltajien kanssa ja monialaisessa yhteistyössä tehtävä arvio lapsen edunmukaisesta asumisen ja huolenpidon järjestämisestä. Palveluprosessissa on oltava lapsen tarpeiden edellyttämä asiantuntemus. Monialaisessa yhteistyössä tulee olla käytettävissä lapsen tarpeisiin nähden riittävä sosiaalityön, lastensuojelun, psykologian, lääketieteen ja tarvittaessa muidenkin alojen asiantuntemus.

Vammaisen lapsen asuinpaikan valinnassa on otettava huomioon lapsen etu sosiaalihuoltolaissa säädetyllä tavalla. Lisäksi on otettava huomioon:

• vammaisen lapsen käyttämä kieli
• kommunikointitapa
• kulttuuritausta
• mielipide
• osallisuus ja toimintamahdollisuudet omassa toimintaympäristössä ja
• lapsen tai nuoren ikä ja kehitysvaihe.

Asuinpaikan valinnassa on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että turvataan vammaisen henkilön hyvinvointi ja kehitys sekä tuetaan hänen voimavarojaan ja vahvuuksiaan.

Lapsen asuinpaikassa tulee olla lapsen tarpeiden mukaisesti erikoistunutta ja osaavaa henkilöstöä. Lapselle on taattava turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö. Lisäksi on taattava lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus lapsenhuoltolain mukaisesti.

Lasta on kasvatettava siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen on tuettava ja edistettävä. Asumispalveluiden toteuttamisessa on otettava huomioon lapsen oikeus ikäkauden mukaiseen, virikkeelliseen ja turvalliseen elämään, joka tukee lapsen kehitystä ja osallisuutta.

Lisäksi on huolehdittava lapsen hoidon ja huolenpidon jatkuvuudesta. Käytännössä tämä merkitsee, että asuinpaikan pysyvyys on pyrittävä turvaamaan koko lapsuus- ja nuoruusajan, jos sen arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Esimerkiksi palveluiden kilpailutus tulee toteuttaa siten, että lapsen olosuhteet muuttuvat mahdollisimman vähän.

Lapsella on oikeus hänen kehityksensä kannalta tärkeisiin, jatkuviin ja turvallisiin ihmissuhteisiin. Lapsen asumisen tuki on järjestettävä niin, että sillä tuetaan lapsen ihmissuhteita. Lapsen asuessa kodin ulkopuolella on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmissuhteiden jatkuvuuteen ja lapsen oikeuteen pitää yhteyttä hänelle läheisiin henkilöihin.

(Vammaispalvelulaki 19 §)

Lapselle on turvattava oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä järjestämällä mahdollisuus vastaanottaa vieraita tai vierailla asuinpaikan ulkopuolella. Lisäksi on turvattava oikeus pitää läheisiin henkilöihin muuten yhteyttä. Kun lapsi asuu kodin ulkopuolella, on esimerkiksi huolehdittava lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpidon tukemisesta teknisin laittein. Lapsen ja hänelle tärkeiden henkilöiden vuorovaikutusta ja yhteistä tekemistä on myös tuettava.

Kodin ulkopuolella asuvan lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja opetukseen säädetään varhaiskasvatuslaissa, perusopetuslaissa sekä oppivelvollisuuslaissa. Lapsen asiakassuunnitelmaan on kirjattava, miten hänen varhaiskasvatuksensa, perusopetuksensa, oppivelvollisuuslaissa tarkoitettu koulutus tai muu opetus järjestetään lapsen asuessa kodin ulkopuolella.

Sosiaalityöntekijän on yhdessä lapsen huoltajan kanssa tehtävä yhteistyötä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai muun lapsen opetuksen tai koulutuksen järjestäjän kanssa lapsen asuessa kodin ulkopuolella.

Lapsen hoidosta ja kasvatuksesta kodin ulkopuolella vastaavan henkilön tulee toimia yhteistyössä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai muun lapsen opetuksen tai koulutuksen järjestäjän kanssa.

(Vammaispalvelulaki 21 §)