Päihdetyö sijaishuollossa

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Tämä ohje on tarkoitettu sosiaalityöntekijöille, sijaishuoltopaikkojen henkilöstölle sekä muille lastensuojelun ja päihdepalveluiden ammattilaisille, jotka työskentelevät lasten ja nuorten päihteiden käytön ehkäisyn ja hoidon parissa.

Päihdetyöllä tarkoitetaan ehkäisevää ja korjaavaa työtä, jonka tavoitteena on päihteiden ongelmakäytön ja siihen liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy ja vähentäminen. Päihdetyön tavoite on myös edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Päihdetyö koostuu ehkäisevästä päihdetyöstä ja korjaavasta päihdetyöstä.
(Päihdehuoltolaki 41/1986)

Korjaavaa päihdetyötä ovat

• päihdehaittoihin tai niihin johtaneeseen käyttöön kohdistuvat palvelut
• ongelmakäytön tai päihderiippuvuuden hoitopalvelut
• päihdeongelman uusiutumisen ehkäisy
• ongelmakäytön tai päihderiippuvuuden haittojen vähentäminen sekä pahenemisen ehkäisy.

Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai tuomioistuimen väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuolto voidaan järjestää laitoshoitona, perhehoidossa tai muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.

Lastensuojelulaissa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä ja nuorella 18–24-vuotiasta jälkihuollossa olevaa henkilöä. Tässä sisällössä puhutaan enimmäkseen ”lapsista ja nuorista”, vaikka kyseessä ovat sijaishuollossa ollessaan alaikäiset lapset.

Päihteiden käytön tunnistaminen

Joskus päihteiden käyttö pysyy piilossa pitkään ja sen oireet hahmotetaan murrosikäisen käytöksestä johtuviksi. Kaveriporukan vaihtuminen, lapsen yllättävä vetäytyminen ja puhumattomuus tai muu käytöksen muuttuminen voi kieliä murrosiän lisäksi myös päihdeongelmasta.

Lapsen ja nuoren elämässä esimerkiksi ongelmat kodin ja perheen suhteen sekä monen tyyppinen käytösoireilu saattavat ilmetä päihteillä oireiluna. Runsaskaan päihteiden käyttö ei kuitenkaan välttämättä tarkoita päihderiippuvuutta.

Päihteiden käytöstä tulee kysyä lapselta tai nuorelta suoraan ja riittävän yksityiskohtaisesti. Apuna voi käyttää erilaisia kyselyjä tai haastattelulomakkeita. Aikuisen on syytä kertoa, ettei hyväksy päihteiden käyttöä. Tuomitseminen ja painostaminen eivät kuitenkaan yleensä auta käytön vähentämisessä. On tärkeää selvittää syyt päihteillä oireilun taustalla sekä hoitaa niitä.

Päihteiden käytön syyt ja taustat

Päihteiden käytön taustalla voi olla hyvin erilaisia tekijöitä. Niiden tunnistaminen on merkittävää sen kannalta, miten lasta kannattaa auttaa. Nuoren päihteidenkäyttö ei ole irrallinen asia, vaan liittyy usein mielialaan, perhetilanteeseen tai muihin tärkeisiin ihmissuhteisiin.

Kiinnitä huomiota esimerkiksi

• päihteiden käytön ylisukupolvisuuteen
• vanhempien päihdeasenteisiin
• perheen vuorovaikutuksen ongelmiin
• lapsen psyykkiseen vointiin
• traumatisoiviin tai stressaaviin tapahtumiin, kuten kaltoinkohteluun
• mahdolliseen neuropsykiatriseen oirekuvaan.

Yksinäisyys, ahdistus ja masennus altistavat päihteiden käytölle. Päihteistä ja niitä käyttävästä kaveripiiristä saatetaan hakea hyväksyntää ja merkityksellisyyttä. Lapselta tai nuorelta ovat voineet jäädä oppimatta päihteettömyyttä edistävät taidot ja arvot. Lähes aina onkin tärkeää, että mielenterveyspalvelut ovat mukana päihdeongelman hoidossa.

Kehityksellinen vaihe ja esimerkiksi ikäkaudesta johtuva lyhytjänteisyys ja impulsiivisuus vaikuttavat päihteiden käyttöön ja hoitoon sitoutumiseen. Päihteettömyys voi vaatia muutoksia niin arkirytmiin, harrastuksiin, kaveripiiriin, tunnesäätelyyn, itsensä arvostamiseen, tavoitteen asetteluun kuin mielihyvän etsimiseen.

Nuorten vakavaan päihteiden käyttöön liittyy usein velkaantumista ja rikollisuutta sekä toisinaan myös väkivallan uhkaa. Ne voivat ahdistaa ja pelottaa nuorta voimakkaasti ja niistä voi olla vaikea puhua. Päihteitä käyttävän nuoren kanssa työskennellessä on tärkeää pitää nämä tabut mielessä ja pyrkiä ymmärtämään päihteiden käytön kokonaisuutta lieveilmiöineen.

Lapsen päihteiden käyttö voi tulla esiin kaikissa lastensuojelun vaiheissa. Voi olla, että päihteiden käyttö tulee sosiaalitoimen tietoon lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, mutta toisinaan päihteiden käyttö paljastuu vasta pitkän työskentelyn myötä.

Päihteiden käyttöä epäiltäessä on olennaista oppia tuntemaan lapsi ja muodostamaan hänen kanssaan luottamuksellinen asiakassuhde. Myös muun perheen tunteminen ja sosiaalisen verkoston hahmottaminen ovat tärkeitä lapsen kokonaistilanteen ja käyttäytymisen ymmärtämiseksi.

Ongelmiin puuttuminen

Tutkimusten mukaan lapsen ja nuoren päihdeongelmien parasta ennaltaehkäisyä ovat vanhemmuuden tukeminen, asianmukaisen tiedon tarjoaminen sekä sosiaalisten taitojen opettaminen. Riski ongelmakäytön kehittymiselle on sitä suurempi, mitä nuorempana lapsi kokeilee päihteitä.

Interventiot

Vanhemmuutta tukevat interventiot siirtävät lasten ja nuorten alkoholinkäytön aloittamisikää ja vähentävät käyttöä. Vanhempien roolin korostaminen ja vanhemmuuden tukeminen onkin keskeistä varhaisessa tuessa. On tärkeää, että lähipiiri ja perhe auttavat nuorta oikeaan suuntaan ja saa tässä itse tukea.
Alkoholiongelmaisen hoito (Käypä hoito -suositus)

Vaikuttavissa interventioissa keskitytään lisäksi lasten ja nuorten päihdetietoisuuden ja itsetunnon lisäämiseen sekä kieltäytymis- ja ongelmaratkaisutaitojen kohentamiseen. Näiden taitojen harjoittelu ja oppiminen ehkäisee nuorten ongelmajuomista, tupakointia ja kannabiksen käyttöä.

Myös terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä alkoholinkäytön mini-interventio esimerkiksi opiskeluterveydenhuollossa on hyödylliseksi todettu varhaisen vaiheen tukimuoto. Mahdollisten neuropsykiatristen haasteiden sekä erityisvaikeuksien diagnosointi ja hoito ehkäisevät päihdekokeiluja ja myöhempien päihdehäiriöiden kehittymistä.

Ehkäisevä päihdetyö

Ehkäisevässä päihdetyössä pyritään vaikuttamaan lasten ja nuorten päihteitä koskeviin asenteisiin tarjoamalla heille tietoa päihteiden käyttöön liittyvistä haitoista ja riskeistä sekä välineitä kohdata erilaisia elämäntilanteita ja -vaiheita ilman haitallista päihteidenkäyttöä.
(Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015)

Lasten ja nuorten kanssa tehtävän ehkäisevän päihdetyön muotoja ovat muun muassa

• sosiaalinen vahvistaminen: ollaan läsnä nuorten arjessa ja vahvistetaan heidän sosiaalisia taitojaan ja kykyjään ratkaista erilaisia ristiriitoja
• yleinen ehkäisy: jaetaan lapsille ja nuorille päihdetietoutta ja vahvistetaan keskustelun keinoin päihdehaitoilta suojaavia asenteita
• riskien ehkäisy niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka käyttävät päihteitä ja tarvitsevat tietoa käyttöön liittyvien riskien hallintaan (preventiimi).

Digitaalisia tietosivustoja ja sovelluksia kannattaa hyödyntää (esimerkiksi kannabishanke.fi).

Lasten ja nuorten päihdehoito

Parhaisiin tuloksiin päästään, kun lapsi tai nuori pääsee avun piiriin mahdollisimman varhain. Päihdeongelman vakiintumista ja vaikeutumista ei pidä vain seurata, vaan ongelmaan tulee puuttua heti, kun se havaitaan. Hoidon tulee keskittyä suojaavien tekijöiden vahvistamiseen ja altistavien tekijöiden vaikutusten vähentämiseen.

Lapsen ja nuoren hyvä päihdehoito edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden, kuten lastensuojelun, päihdehuollon, nuorisopsykiatrian ja opiskeluhuollon kesken. Yhteistyöllä pystytään ehkäisemään päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja, tunnistamaan ongelmakäyttöä ja puuttumaan siihen ajoissa. Lapsen ymmärtäminen osana sosiaalista systeemiä auttaa löytämään oikeita keinoja auttaa.

Avohoito

Lähiympäristön tuki tai tuen puute ovat päihteettömyyteen pyrkimisessä keskeisiä. Päihdeongelmiin puuttuminen avohoidossa onnistuu, kun lapsella ja hänen perheellään on motivaatiota ja kykyä sitoutua avohoitoon. Onnistuneen avohoidon perustana ovat luottamus, kunnioittava kohtaaminen, voimavarakeskeisyys ja kokonaisvaltaisuus.

Hyvin järjestetty avohoito

• antaa päihteistä asiantuntevaa tietoa
• tarjoaa psykososiaalista tukea ja seurantaa päihteiden käytön vähentämiseen liittyen ja
• tarjoaa mahdollisesti strukturoituja psykososiaalisia interventioita sekä ryhmähoitoa.

Monilla psykososiaalisilla hoitomuodoilla pyritään muuttamaan nuoren ajattelu- ja käyttäytymismalleja.

Suomessa nuorten päihdepalveluiden yksilötyössä käytetään esimerkiksi motivoivaa haastattelua sekä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvia interventioita. Molempien vaikuttavuudesta on tutkimusnäyttöä. Hyvä vuorovaikutus ja luottamussuhde työntekijän ja asiakkaan välillä on keskeistä psykososiaalisten hoitojen onnistumiselle.

Monimuotoiset systeemiset terapiat puolestaan perustuvat nuoren perheen ja tarvittaessa muiden läheisten mukaan ottamiseen hoitoprosessiin. Näistä perheterapia sekä perheterapiaa ja yksilöhoitoa yhdistävät interventiot (kuten MDFT) ovat tehokkaita nuorten päihdehäiriöiden hoidossa.

Osana hoitoa voidaan tarvittaessa käyttää myös päihdetestejä. Ne eivät kuitenkaan yksinään ole päihdehoitoa. Lisäksi tarvitaan päihteitä käyttävän lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kohtaamista, kuulemista ja hänen tarpeidensa huomioimista. Lastensuojelulain mukainen henkilönkatsastus on mahdollista tehdä vain sijaishuollossa olevan lapsen kohdalla. Terveydenhuollossa tehtävät päihdetestit yleisesti perustuvat potilaan suostumukseen.
Suositus terveydenhoidollisesta huumetestauksesta. Asianmukaiset menettelytavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. (Julkari)

Jos lapsen päihteiden käyttö jatkuu avopalveluista huolimatta, käyttö on vakavaa eikä lapsi itse tai vanhemmat näe tarvetta puuttua siihen, on tarpeen aloittaa lastensuojelun asiakkuus (jos sitä ei ole vielä aloitettu). Lastensuojeluilmoitus ei aina johda lastensuojelun asiakkuuteen, vaan kevyempikin interventio edellä mainituissa palveluissa voi olla riittävä.

Laitoshoito

Jos avohuollon palvelut eivät riitä lapsen turvallisuuden takaamiseen, on harkittava laitoshoitoa. Päihdehuollon laitoshoito on aikuisille suunnattua vapaaehtoista hoitoa. Laitoshoitoa tarvitsevia lapsia tai nuoria hoidetaan käytännössä lastensuojelulaitoksissa. Sijoittaminen lastensuojelulaitokseen edellyttää avohuollon sijoituksen, kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton edellytysten täyttymistä lastensuojelulain mukaisesti.

Laitoshoidolla on mahdollista katkaista lapsen päihteiden käytön kierre. Pelkkä päihteiden saatavuuden rajaaminen tietyn ajanjakson ajan ja fyysinen päihteettömyys eivät kuitenkaan estä päihteiden käytön jatkumista, ellei lapsi saa tilalle muita käyttäytymismalleja ja mielihyvän ja merkityksellisyyden lähteitä.

Laitoshoitoa voidaan tarvita vieroitusvaiheessa, suonensisäisten huumeiden käytössä, vakavissa mielenterveyshäiriöissä ja itsemurhavaaran yhteydessä.

Päihdehuollon avopalvelut hyvinvointialueilla

Sijoitettu lapsi on oikeutettu samoihin päihdepsykiatrisiin palveluihin kuin muutkin lapset. Näiden palveluiden varmistaminen on sijaishuollossa ensisijaista. Jos nuorella on samanaikainen psykiatrinen häiriö, hoidon vastuutaho on usein erikoissairaanhoito.

Päihteillä oireilevalla sijoitetulla lapsella on myös oikeus koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ja oppilashuollon tukeen sekä lapsille ja nuorille suunnattuihin päihdehuollon palveluihin. Palveluissa tulisi olla osaamista myös toiminnallisten riippuvuuksien (esimerkiksi nettiriippuvuuden) hoidossa.

Lapsille ja nuorille suunnatut päihdehuollon avopalvelut on järjestetty vaihtelevasti. Päihdehuoltoa tarjotaan terveydenhuollossa, sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa ja lastensuojelussa. Monilla hyvinvointialueilla on päihde- ja mielenterveysongelmiin erikoistuneita matalan kynnyksen yksiköitä, kuten nuorisoasemia ja -vastaanottoja. Niistä päihdeongelmiin saa moniammatillista tukea ilman lähetettä.

Lievissä päihdepulmissa lapsi perheineen voi kääntyä koulun tai opiskeluhuollon puoleen. Omasta tai läheisensä päihteidenkäytöstä huolestunut voi saada tukea ja neuvoja myös erilaisista sähköisistä palveluista ja keskusteluapua esim. chat-palveluista.

Alaikäisten päihdepalveluiden järjestäminen ja toteuttaminen ei ole minkään yksittäisen tahon vastuulla. Keskeistä päihdehuollon toteuttamisessa on, että ammattilaiset tekevät sujuvaa verkostomaista yhteistyötä päihteitä käyttävän nuoren asiaa hoitaessaan.

Hyvinvointialueilla on tärkeää luoda alaikäisen päihteiden käyttäjän hoitopolku, jossa nuoren hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvat kaikki tarpeelliset sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat.

Keskeistä on työskennellä siten, että nuori ja hänen läheisensä voivat aidosti osallistua ja vaikuttaa prosessiin. Päihdehuollon avopalvelut ovat vapaaehtoisia myös alaikäiselle, eikä häntä voida määrätä esim. huumetestiin. Henkilönkatsastus rajoitustoimenpiteenä on mahdollista vain lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen kohdalla.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet

Lastensuojelu on avainasemassa päihteiden käyttöön liittyvän yhteiskunnallisen huono-osaisuuden ehkäisyssä, koska päihdekokeilut alkavat lastensuojelun piirissä olevien lasten keskuudessa keskimääräistä aikaisemmin.

Varhain alkanut päihteiden käyttö lisää ongelmakäytön riskiä aikuisena. Lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten taustoissa on usein muitakin tekijöitä, jotka lisäävät riskiä päihdeongelmiin, kuten vanhempien päihdeongelmia ja kaltoinkohtelua kotona.

Lastensuojelu tekee yhteistyötä päihdepalveluita tarjoavien tahojen kanssa. Jos avohuollon tuki ei ole riittävää eikä tarpeen mukaista ja sijoitus on nuoren etu, voidaan hoitoa jatkaa sijaishuollossa. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän huomiota tulee kiinnittää palveluiden tarjoamiseen myös lapsen vanhemmille ja muille läheisille.

Kun lapsi on lastensuojelun avohuollon asiakas, hänen huoltajillaan on ensisijainen vastuu tämän hyvinvoinnista. Lastensuojelun on tuettava lapsesta kasvatus- ja huolenpitovastuussa olevia järjestämällä tarvittavia palveluita ja tukitoimia sekä kirjattava ne lapsen asiakassuunnitelmaan.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava ja edistettävä lapsen edun toteutumista. Hänen tehtävänsä on varmistaa, että lapsi saa riittävät palvelut. Tuki räätälöidään lapsen tarpeista lähtien moniammatillisesti yhteistyössä perheen ja lapsen verkoston kanssa. Myös lastensuojelun avohuollon kautta tarjottavat palvelut, kuten perhetyö, tukihenkilötoiminta tai monimuotoinen perheterapeuttinen työskentely (esim. MDFT-terapia) voivat osoittautua tehokkaaksi tavaksi auttaa päihtein oireilevaa lasta tai nuorta.

Avohuollon sijoitus on mahdollinen, jos lapsi ja koko perhe ovat motivoituneita laitosmuotoiseen hoitoon. Jos avohuollon tukitoimet eivät riitä, tulee harkittavaksi lapsen kiireellinen sijoitus tai huostaanotto.

Lähteet

Haravuori Henna ym. (2017) Mielenterveys- ja päihdetyön menetelmät opiskeluterveydenhuollossa. Opas arviointiin, hoitoon ja käytäntöihin. Ohjaus 20/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.