Kun valitaan sijaishuoltopaikkaa päihteitä käyttävälle lapselle, on tärkeää tuntea hänen kokonaistilanteensa ja tarpeensa. Sijaishuoltopaikan erityisosaaminen ja asiantuntemus suhteessa lapsen tarpeisiin ja päihteiden käytön taustalla oleviin syihin on olennaista.
Päihteiden osalta on tärkeää arvioida, onko nuoren riippuvuus kehittynyt sille tasolle, että erillinen päihdekatkaisu on tarpeen. Jos lapsen päihteiden käyttö vaatii vankkoja rajoitustoimia, on tämäkin huomioitava sijaishuoltopaikkaa valittaessa. Myös erityisen huolenpidon käyttö voi olla perusteltua päihdekierteen pysäyttämiseksi.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on keskeisessä asemassa sen varmistamisessa, että lapsi pääsee päihdepalveluiden piiriin silloinkin, kun tämä on sijaishuollossa. Lapsen sijaishuollon asiakassuunnitelmaan kirjataan toimenpiteet ja tavoitteet, joihin sijaishuoltopaikan kanssa yhdessä pyritään.
Sosiaalityöntekijän velvollisuus on edistää yhteistyötä sijaishuoltopaikan, huoltajan ja vanhemman välillä. Hänellä on myös velvollisuus tavata lasta riittävän usein henkilökohtaisesti.
Päihdeongelmaan puuttuminen sijaishuollossa
Jos lapsen päihdeongelma pahenee sijaishuollon aikana, on arvioitava, voiko lapsi jatkaa entisessä sijaishuoltopaikassaan vai täytyykö sijaishuoltopaikkaa muuttaa tilapäisesti tai pysyvästi. Harkintaa tehtäessä on huomioitava myös positiivisten ihmissuhteiden jatkuvuus. Riippuvuus saattaa olla niin vakava, että katkaisuhoito on tarpeen. On arvioitava, onko näin rankka interventio lapselle haitallinen. Toisaalta myös liian kevyt reagointi saattaa kääntyä lapsen etua vastaan.
Sijaishuollon aikana lapsen irtautumista päihteistä ja päihteiden käyttöön liittyvistä verkostoista voidaan tukea rajoitustoimenpiteillä, mikäli lapsen suojeleminen ja yksilöllinen tilanne sitä vaatii. Rajoitustoimenpiteet voivat olla välttämättömiä lapsen suojelemiseksi päihteiltä ja päihdemaailman riskeiltä.
Osalla lastensuojelun piiriin tulevista lapsista päihteiden käyttö saattaa olla hyvin runsasta ja keskeinen huostaanoton syy. Näiltä nuorilta myös puuttuu useita päihteiden käytön haitoilta suojaavia tekijöitä, kun taas käytön riskejä lisääviä tekijöitä voi esiintyä hyvin runsaasti.
Sijaishuoltopaikka ja sen toimintatavat saattavat vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen. Joissakin laitoksissa päihteiden käytön seurantaan ja valvontaan liittyy paljon lasten ja työntekijöiden välisiä rajaus- ja konfliktitilanteita, jotka saattavat murentaa lasten luottamusta aikuisiin ja heikentää laitoksen ilmapiiriä. Lasten päihteiden käyttö vaikuttaa myös työntekijöiden turvallisuuteen.
Ehkäisevä päihdetyö lastensuojelussa
Lastensuojelulaitokset ovat tärkeä, mutta haastava ympäristö ehkäisevälle päihdetyölle. Lastensuojelun ehkäisevässä päihdetyössä erityisen tärkeitä ovat nuorten turvallinen ja moralisoimaton kohtaaminen sekä itsetunnon kohottaminen, joille pitäisi löytyä aikaa laitosten arkisessa toiminnassa.
Toinen keskeinen haaste on päihteistä käytävä keskustelu, jossa lapsille on tarjottava samanaikaisesti monen eri tason tietoa ja välineitä. Onnistuneen ennaltaehkäisyn kannalta lapsi tarvitsee sekä motivaatiota että välineitä päihteistä kieltäytymiseen. Samalla lapselle on annettava tietoa päihteiden käytön riskeistä sekä riskien minimoimisesta, jos lapsi kuitenkin käyttää päihteitä.
Varsinkin huumeiden käyttöön liittyy erityisiä riskitilanteita, jotka on huomioitava myös lastensuojelulaitoksissa. Opioidien yliannostuksen riski on suurin, jos päihteitä käytetään pitkän tauon jälkeen ja sietokyky aineelle on laskenut. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuntoutusjakson päättyminen tai vankilasta vapautuminen.
Luvaton poissaolo lastensuojelulaitoksesta muodostaa erityisen riskin. Lapsi saattaa karata yllättäen tai jättää palaamatta sovitusti esimerkiksi viikonlopun kotilomalta. Päihteiden käyttö on näissä tilanteissa erittäin yleistä. On tärkeää, että lapsella on haittoja vähentävää tietoa itsensä suojelemiseksi ja myös tietoisuus siitä, että laitokseen on turvallista palata takaisin.
Päihteiden käytön seuranta
Päihteiden käytön seurantaan tarkoitetun testaamisen ja muun kontrollin tulee olla toissijaisia keinoja puuttua nuorten päihteiden käyttöön. Varsinkin huumeita käyttävä lapsi ja nuori voi kokea syvää ulkopuolisuutta, koska huumeet ovat yhteiskunnallisesti niin paheksuttu ja vieroksuttu asia.
Tällaisessa tilanteissa liian kovat rangaistukset todennäköisesti vain lisäävät ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita ja voivat luoda nuorelle haitallisen yhteiskunnan ulkopuolisen identiteetin. Nuorelle pitää kaikissa tilanteissa olla mahdollisuus tehokkaaseen päihdehoitoon sekä muuhun apuun ja tukeen.
Päihdetyön kulmakiviä lastensuojelulaitoksessa
- Hoidon tehokkuuden säännöllinen arviointi
- Näkemys lapsesta kokonaisuutena perheineen, ei vain päihteiden käyttäjänä
- Vahvuuksien ja voimavarojen esiin nostaminen sekä mielihyvän kokemukset
- Suojaavien tekijöiden vahvistaminen ja altistavien tekijöiden vaikutuksen vähentäminen
- Osallisuuden kokemuksen vahvistaminen
- Prosessien ja lasta koskevien päätösten oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys
- Osallisuus, joka syntyy tunteesta, kun nuori voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa
- Turvallinen ympäristö ja turvallisuuden kokemus, jota voidaan lisätä esimerkiksi erilaisilla näyttöön perustuvilla toimintamalleilla
- Korjaavat ihmissuhteet (lapsi ja omaohjaaja) sekä turvalliset rajat
- Turvallinen, ennakoitava arki: yhteisöllisyys, yksilöllisyys ja toiminnallisuus.
Terapeuttinen hoito
- Terapeuttisuus perhetyössä: toimivan yhteistyösuhteen luominen vanhempiin sekä vanhemmuuden tukeminen ja taitojen opettaminen arjessa
- Kuulluksi tulemisen vahvistaminen ja yhteiseen ymmärrykseen pyrkiminen
- Luotettavuus, turvallisuus ja aito läsnäolo
- Työntekijöiden vuorovaikutuksellinen ja menetelmällinen osaaminen, esimerkiksi KKT, DKT, terapeuttisuus, päihdetyön menetelmät, ART, menneisyysmatkailu, elämäntarinatyöskentely, muutosvaihemalli, traumatyöskentely, päihdetyön suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus (GAS) sekä asiakkaan motivointi
- Nepsy-valmennus.
Rajoitustoimenpiteet
Päihteitä käyttävien lasten on usein hyvin vaikea sitoutua sijaishuoltoon ja päihdekuntoutukseen. Erityisesti sijoituksen alkuvaiheessa erilaisten rajoitustoimenpiteiden käyttö on perusteltua.
Yhteydenpitoa ulkomaailmaan voi olla tarpeen rajoittaa. Lapsen puhelimen tai muiden laitteiden haltuunotto voi olla lapsen edun mukaista esimerkiksi karkumatkan järjestämisen tai päihteiden ostamisen ehkäisemiseksi. Myös lapsen liikkumisvapautta voi olla perusteltua rajoittaa esimerkiksi luvattoman karkumatkan tai muun kriisitilanteen jälkeen, kun lapsen olemista laitosyksikössä pitää rauhoittaa.
Lastensuojelulain mukaisten rajoitusten käytölle on aina oltava laissa mainittu peruste ja niitä käytettäessä on noudatettava lastensuojelulain mukaista menettelyä.
Kaikkien rajoitusten kohdalla pitää arvioida tarkasti niiden tarpeellisuutta ja lapsen edun mukaisuutta. Rajoitustoimenpiteitä käytettäessä tulee myös aina turvata lapsen yhteydenpito hänelle läheisiin henkilöihin, jotka eivät muodosta riskiä päihteiden osalta. Myös lapsen sivistyksellisten oikeuksien turvaaminen on huomioitava rajoituspäätöksiä tehtäessä.