Kenelle ohje on tarkoitettu?
Tämä rokotusohje on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille. THL toimii tartuntatautien torjunnan kansallisena asiantuntijalaitoksena ja laatii ohjeita kansallisen rokotusohjelman ja muiden yleisten rokotusten toteutukseen. THL:n antamat ohjeet eivät ole juridisesti velvoittavia.
Mikä on pneumokokkipolysakkaridirokote?
Rokote ehkäisee pneumokokkibakteerien aiheuttamia aivokalvotulehduksia, keuhkokuumeita, verenmyrkytyksiä ja välikorvatulehduksia.
Pneumokokkipolysakkaridirokotteessa (PPV) on myyntiluvallisista rokotteista eniten pneumokokin serotyyppejä, mutta se ei herätä immunologista muistia tai anna suojaa pneumokokin aiheuttamilta limakalvoinfektioilta ja nenänielukantajuudelta niin kuin pneumokokkikonjugaattirokotteet (PCV).
Lue lisää:
Kenelle pneumokokkipolysakkaridirokote annetaan?
Kansallisessa rokotusohjelmassa pneumokokkipolysakkaridirokotetta (PPV) käytetään yleensä tehosteena ja lisärokotteena tietyille vakavalle pneumokokkitaudille alttiille henkilöille, jotka ovat ensin saaneet pneumokokkikonjugaattirokotteen (PCV).
Ota huomioon, että yleensä henkilölle annetaan ensin konjugaattirokote ja vasta sitten harkinnan mukaan polysakkaridirokote.
Kansallisen rokotusohjelman osana rokotetta voidaan harkinnan mukaan tarjota maksutta
- kantasolusiirteen saaneille potilaille
- riskiryhmiin kuuluville 2 vuotta täyttäneille mutta alle 5-vuotiaille lapsille
- likvorifisteli
- kokleaari(simpukka)implantti
- krooninen keuhkosairaus
- krooninen sydänsairaus (oireita aiheuttava kliinisesti merkittävä tauti)
- diabetes
- HIV-infektio
- muu immuunipuutos
- pysyvä laitoshoito.
Hoitavan lääkärin yksilöllisen harkinnan mukaan rokotteen voi antaa myös muille. Näissä tapauksissa rokotteen maksaa potilas itse tai häntä hoitava taho.
Mitä rokotetta käytetään ja mitä se sisältää?
Rokotusohjelmassa käytetään Pneumovax-rokotetta (PPV23).
- Rokote ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia.
- Vaikuttavana aineena on 23:n erilaisen pneumokokkibakteerin pintasokereita.
- Apuaineina on suolaa ja puhdistettua vettä.
- Säilytysaineena on pieni määrä fenolia.
Pneumovax-rokote (Lääkeinfo.fi)
Katso rokotepakkauksesta tarkemmat ohjeet rokotteen käyttövalmiiksi saattamisesta.
Rokotusohjeet
Rokote pistetään lihakseen (IM).
Huomioi nämä rokottamisessa
Rokotetta voidaan käyttää vasta kahden vuoden iästä alkaen. Tämä rokote pystyy herättämään vasta-ainemuodostuksen rokotteen sisältämiä bakteerin serotyyppejä kohtaan vasta kaksi vuotta täyttäneillä. Joillakin serotyypeillä tämä ongelma jatkuu viiteen ikävuoteen asti.
HIV-infektoituneilla rokotteen suojateho heikkenee, kun immuunipuolustus heikkenee. Jos PPV-rokotussuojaukseen päädytään, rokote tulisi antaa vasta PCV-rokotuksen jälkeen. Potilaan immunologinen tila täytyy kuitenkin ensin korjata hyvälle tasolle perustautia hoitamalla.
Annostus ja aikataulu
Rokoteannos on 0,5 ml. Annoksia riittää normaalisti yksi.
Huomioi, että pääsääntöisesti henkilölle annetaan ensin konjugaattirokote. Vasta sen jälkeen annetaan polysakkaridirokote.
Kantasolusiirron saaneiden rokotuksiin on oma aikataulu.
Lue tarkemmin: Kantasolusiirron saaneen rokottaminen
Alle 5-vuotiaille riskiryhmiin kuuluville rokote voidaan antaa hoitavan lääkärin yksilöllisen harkinnan mukaan. Yksi annos 2 vuotta täyttäneille annetaan aikaisintaan 2 kk:n kuluttua viimeisen PCV-rokotuksen jälkeen.
Tehosteannoksia
Tavallisesti annoksia riittää yksi.
Autologisen kantasolusiirron jälkeen suositellaan yhtä tehosteannosta viiden vuoden kuluttua ensimmäisestä PPV-annoksesta. Rokotus on maksuton. Autologinen kantasolusiirto tarkoittaa, että siirrossa käytetään henkilön omia kantasoluja.
Muut eivät yleensä tarvitse uusintarokotuksia.
Toistuvien uusintarokotusten antamista rutiininomaisesti ei enää suositella riittämättömän tutkimusnäytön ja mahdollisen vasta-aineita tuottavien B-solujen vähenemisen eli hyporesponssin takia.
Mitkä ovat rokotteen vasta-aiheet ja varotoimet?
Rokotetta ei saa antaa henkilölle, joka on todennetusti saanut vakavan allergisen reaktion, anafylaksian, edellisen PPV-rokoteannoksen tai vastaavia aineosia sisältävän rokotteen jälkeen.
Siirrä rokotusta, jos rokotettavalla on kuumetta tai kuumeinen infektio.
Mitä hyötyä pneumokokkipolysakkaridirokotteesta on?
Monet krooniset sairaudet lisäävät vakavien pneumokokki-infektioiden tai niihin liittyvien komplikaatioiden riskiä.
Tärkeä PPV-rokotteen kohderyhmä on ollut potilaat, joilta on poistettu perna tai joilla on muun sairauden tai sen hoidon vuoksi heikentynyt puolustuskyky. Pernan poistopotilaiden pneumokokkipolysakkaridi rokotteet eivät kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaa.
Lue lisää: Rokotusohjelman ulkopuoliset rokotteet
Joillakin immuunipuutteisista henkilöistä immuunivaste osalle rokotekomponenteista on kuitenkin ollut heikentynyt.
PPV:n teho invasiivista tautia vastaan on useimmissa havainnoivissa tutkimuksissa ollut yksilötasolla kohtalainen.
Toisin kuin konjugaattirokotteella, PPV:lla ei ole voitu osoittaa vaikutusta pneumokokkikantajuuteen. Näin ollen se ei juurikaan ehkäise lieviä paikallisia pneumokokki-infektioita eikä epäsuorasti aiheuta serotyyppien ilmaantuvuuteen suhteisiin muutoksia väestötasolla.
PPV:n teho veriviljelynegatiivista keuhkokuumetta vastaan on todennäköisesti heikompi kuin konjugaattirokotteiden teho. Suoja on myös todennäköisesti varsin lyhytaikainen.
Tästä huolimatta useimmat suuressa riskissä olevat potilaat todennäköisesti hyötyvät rokotuksesta.
Mitä haittoja pneumokokkipolysakkaridirokotteella voi olla?
Tavanomaisemmin pneumokokkipolysakkaridirokotteen jälkeen ilmenee pistoskohdan paikallisreaktioita. Ohimeneviä paikallisoireita ovat punoitus, kuumotus, turvotus, tai kipu.
Yleisoireita kuten kuumereaktioita esiintyy harvoin.
Paikallisreaktioita ja yleisoireita voi hoitaa kuume- ja kipulääkkeillä.
Rokotteen historia rokotusohjelmassa
Vuonna 2009 aloitettiin pneumokokkirokotukset osana kansallista rokotusohjelmaa alle 5-vuotialle riskiryhmiin kuuluville. Lääkärin harkinnan mukaan heille on voinut antaa konjugaattirokotteen lisäksi myös polysakkaridirokote.
Rokote on kansallisessa ohjelmassa tarjolla myös kantasolusiirron jälkeen, kun siirroksessa on käytetty henkilön omia kantasoluja.
