Toimenpideohje ihmisen lintuinfluenssa- ja muiden zoonoottisten influenssa A- tartuntojen torjumiseksi

Kenelle ohje on tarkoitettu? 

Ihmiset voivat satunnaisesti saada eläinperäisiä, eli zoonoottisia, influenssa A-virustartuntoja, kuten lintuinfluenssa-alatyyppien A(H5N1), A(H5Nx), A(H7N9), A(H7Nx) ja A(H9N2) sekä sikainfluenssa-alatyyppien A(H1N1)v, A(H1N2)v ja A(H3N2)v aiheuttamat tartunnat. ‘A-tyypin influenssaviruksen H5N1- tai H7N9-alatyypin taikka muun uuden tai harvinaisen alatyypin aiheuttama tauti’ on määritetty yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi (tartuntatautilaki 1227/2016 4.1 §, valtioneuvoston asetus tartuntataudeista 146/2017 1 §).
Ilmoitettavat taudit ja mikrobit

Tämä toimenpideohje on suositus, jota alueelliset ja paikalliset infektioalan asiantuntijat voivat käyttää apuna, kun he laativat terveydenhuollon alueellisia ja paikallisia toimintaohjeitaan. Toimenpideohje ei ole juridisesti velvoittava. 

Ohjeessa kerrotaan, miten toimitaan, kun  

• ihmisen epäillään altistuneen lintuinfluenssavirukselle  
• ihmisellä epäillään lintuinfluenssaviruksen aiheuttamaa tartuntaa  
• ohjetta voidaan soveltaa myös tilanteisiin, joissa ihmisen epäillään altistuneen muulle zoonoottiselle influenssa A-viruksen alatyypille tai ihmisellä epäillään muun zoonoottisen influenssa A-viruksen alatyypin aiheuttamaa tartuntaa  

Toimenpideohje on tarkoitettu 

• hyvinvointialueiden tartuntataudeista ja infektiotautien torjunnasta vastaaville lääkäreille ja hoitajille 
• ympäristöterveydenhuoltoon 
• aluehallintovirastoille 
• kliinisen mikrobiologian laboratorioille 

Lintuinfluenssatartunnat ihmisellä  

Tartuntareitit 

Lintuinfluenssavirukset voivat tarttua kosketus-, pisara- ja ilmavälitteisesti hengitysteiden, silmien ja suun limakalvojen kautta. 

Tartunnat saadaan pääasiassa suorasta, läheisestä kontaktista tartunnan saaneisiin eläimiin. Tartunnan lähteenä voi olla myös eläinperäiset tuotteet tai tartunnan saaneiden eläinten saastuttamat ympäristöt.  

Suurin tartuntariski on työskentely ympäristöissä, joissa tartuntoja esiintyy suurissa eläinpopulaatiossa kuten siipikarjassa, turkistarhoilla tai muissa tuotantoeläimissä tai pihapiirissä pidettävässä siipikarjassa. 

Luonnonvaraisista eläimistä saadut tartunnat ovat erittäin harvinaisia. Mikäli altistuminen tartunnan saaneelle luonnonvaraiselle eläimelle on ollut huomattavaa, esimerkiksi pidempiaikainen hoito sisätiloissa, on tartunnan riski kuitenkin mahdollinen. 

Lintuinfluenssavirusten kyky tarttua ihmisten välillä on pääsääntöisesti huono. Huolena on kuitenkin virusten tartunta- ja taudinaiheuttamiskyvyn muuntuminen viruksen levitessä uusiin isäntälajeihin. Yksittäisiä ihmisten välillä tapahtuneita tartuntoja on kuvattu tilanteissa, joissa kontakti tartunnan saaneeseen henkilöön on ollut hyvin läheistä. 

Oireet 

Ihmisten tartunnat ovat harvinaisia mutta voivat tapahtuessaan vaihdella lievästä ylähengitystieinfektiosta tai silmän sidekalvontulehduksesta influenssan kaltaiseen tautiin, nopeasti etenevään, vaikeaan keuhkokuumeeseen ja äkilliseen hengitysvaikeusoireyhtymään (ARDS).  

Taudin lieviä ja usein ensimmäisiä oireita ovat  

• hengitystieinfektion oireet: kuume, yskä, kurkkukipu, nuha, päänsärky, lihassärky, väsymys 
• silmän sidekalvontulehdus (konjunktiviitti): punoitus, rähmiminen  
• taudinkuvaan voi kuulua myös ripuli, oksentelu tai pahoinvointi.

Vakavaan taudinkuvaan voi kuulua 

• vaikea keuhkokuume, (ARDS), septinen sokki 
• neurologiset oireet, enkefaliitti, kouristuskohtaukset ja vaihtelevan asteinen enkefalopatia  
• monielinvaurio, munuaisten ja maksan vajaatoiminta, sydämen toiminnan häiriöt.

Itämisaika ja tartuttavuus 

Itämisaika on tyypillisesti 2–5 vrk altistumisesta, mutta myös pidempiä, jopa 17 vrk kestäviä, itämisaikoja on kuvattu.  

Henkilöä voidaan pitää tartuttavana päivää ennen oireiden alkamista. 

Tartuttavuuden voidaan katsoa päättyvän 

• 14 pv kuluttua oireiden alkamisesta (oireiset henkilöt) tai ensimmäisen positiivisen PCR-testituloksen näytteenottopäivästä lähtien (oireettomat henkilöt) 
• aikaisintaan 8 päivän jälkeen, jos kaksi perättäistä, >24h välillä kerättyä, näytettä on osoitettu PCR-testillä negatiiviseksi influenssa A-viruksen osalta.  

Lintuinfluenssavirukselle altistuminen 

Henkilön voidaan katsoa altistuneen lintuinfluenssavirukselle seuraavissa tilanteissa:  

• altistunut tartunnan saaneille linnulle tai muulle eläimelle, joilla on laboratoriovarmistettu influenssa A-virustartunta tai 
• altistunut lintu- tai eläinperäisille tuotteille, jotka ovat peräisin eläinpopulaatiosta, jossa on laboratoriovarmistettu influenssa A-virustartunta (esim. kananmunat, nahkat) tai 
• altistunut tiloille tai esineille, jotka ovat influenssa A-virustartunnan saaneiden tuotantoeläimien saastuttamia tai 
• altistunut infektiiviselle lintuinfluenssavirukselle laboratoriossa tai 
• altistunut ihmiselle, jolla on laboratoriovarmistettu lintuinfluenssavirustartunta  

Mikäli henkilösuojaimien käyttö on arvion mukaan ollut asianmukaista (esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset ja eläinlääkärit), voidaan altistumisen katsoa olevan korkeintaan lievää.  

Epäilty lintuinfluenssatartunta ihmisellä  

Lintuinfluenssaepäily voi herätä sekä avohoitoon hakeutuvalla potilaalla että sairaalahoidossa jo olevalla potilaalla. Lintuinfluenssan laboratoriotutkimukset suositellaan tehtävän infektiolääkäriä konsultoiden, mikäli kaksi seuraavaa kriteeriä täyttyvät:  

1. Altistuminen: Potilas on 14 vuorokauden sisällä ennen oireiden alkua ollut kontaktissa eläimeen, jolla on laboratoriovarmistettu influenssa A-virustartunta tai siitä lähtöisin olevaan tuotteeseen (munat, nahat) tai sen saastuttamalle ympäristölle tai altistunut virukselle laboratoriossa tai tartunnan saaneelle henkilölle. Altistuminen on määritelty kohdassa ’Lintuinfluenssalle altistuminen’.  
2. Lintuinfluenssan sopivat oireet. Oireet on kuvattu kohdassa ’Lintuinfluenssatartunnat ihmisellä.

Jos edellä mainitut lintuinfluenssaepäilyn kriteerit täyttyvät, lääkärin tulee ilmoittaa epäilystä viiveettä  

• oman hyvinvointialueensa tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ja 
• virka-aikana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautilääkärille (puh. 029 524 8557 tai tartuntatautilaakari(at)thl.fi). 

Virka-ajan ulkopuolella oman hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän infektiolääkäripäivystäjälle (HUS-yhtymässä ympärivuorokautinen infektiolääkäripäivystys, puh. 09 4711), jonka kautta saa tarvittaessa yhteyden THL:n päivystäjään. Ilmoitus otetuista näytteistä tehdään THL:lle (tartuntatautilääkäri 029 524 8557 (virka-aikana) tai tartuntatautilaakari(at)thl.fi). 

Näytteenotto ja laboratoriodiagnostiikka lintuinfluenssaepäilyssä  

Lintuinfluenssalaboratoriodiagnostiikka on keskitetty julkiseen terveydenhuoltoon HUS Diagnostiikkakeskukseen. Myös TYKS:n kliinisen mikrobiologian laboratoriolla on mahdollisuus tutkia näytteitä. Varmistusdiagnostiikka on keskitetty THL:n mikrobiologian yksikön virologian laboratorioon. 

Tartunta todetaan nukleiinihaponosoitustestillä (PCR): 

• zoonoosivirus, nukleiinihappo (-ZoonNhO), nenä-nielutikku-, yskös- tai nenänieluimunäytteestä 
• otetaan kaksi samanaikaista näytettä. Toinen näytteistä tutkitaan kliinisessä laboratoriossa ja mikäli tulos on positiivinen influenssa A-virukselle, lähetetään toinen näyte varmistetavaksi THL:een  
• jos tapauksessa on silmän sidekalvotulehdukseen sopivia oireita, on hengitystie-eritenäytteen lisäksi syytä ottaa myös sivelynäyte silmän luomitaskusta.

Lintuinfluenssaepäilyn yhteydessä ei suositella käytettäväksi influenssan pikadiagnostiikkaa, sillä testit eivät tyypillisesti erota lintuinfluenssaviruksia ja ihmisen kausi-influenssaviruksia ja niiden herkkyys on tilanteeseen nähden liian matala. Näin ollen pikadiagnostiikalla saatu vastaus voi olla harhaanjohtava.  

Näytteet suositellaan otettavaksi 

• oireisella henkilöllä mahdollisimman pian oireiden alettua, kun altistumisesta on kulunut 2-14 vrk  
• oireettomalla henkilöllä 2-5 vrk viimeisimmästä altistumisesta. Oireettomien altistuneiden testaamista suositellaan vain epidemiatilanteissa tai tartunnan saaneiden henkilöiden lähikontakteille.

Ennen näytteiden lähettämistä on tärkeää olla yhteydessä näytteet tutkivaan laboratorioon (HUS Diagnostiikkakeskus tai TYKS kliininen mikrobiologia) ja virka-aikana myös THL:een. 

HUS Diagnostiikkakeskus 

• HUS Diagnostiikkakeskus, kliinisen mikrobiologian näytteiden vastaanotto, puh. 050 382 3762  
• Päivystysaikana (arkisin klo 15.00─7.00 ja viikonloppuisin): HUS Diagnostiikkakeskus/virologian etupäivystäjä puh. 040 837 4010 tai puh. 040 837 4011.

TYKS kliinisen mikrobiologian laboratorio 

• Tyksin kliinisen mikrobiologian näytteiden vastaanotto, puh. 046 922 1330 (arkisin klo 7–15.45 ja la-su klo 7–14.45) 

THL 

• Virka-aikana yhteys mikrobiologian yksikköön (puh. 029 524 6116) tai THL:n tartuntatautilääkäriin (puh. 029 524 8557) 
• Päivystysaikana HUS Diagnostiikkakeskuksen virologian etupäivystäjä ottaa yhteyttä THL:n päivystäjään, joka välittää tietoa THL:n sisällä 

Viruslääkitys, hoito ja profylaksia 

Infektiolääkärin konsultaation perusteella voidaan aloittaa viruslääke potilaalle, jolla tartunta on todettu tai jolla epäillään tartuntaa.  Estolääkityksen tarvetta altistuneille voidaan arvioida riskinarvion perusteella, jossa huomioidaan: 

• altistuksen kesto ja vahvuus 
• henkilösuojainten käyttö 
• aika, joka altistumisesta on kulunut 
• onko tartunnanlähteenä mahdollinen, todennäköinen vai laboratoriovarmistettu lintuinfluenssa  
• altistuneen henkilön riskitekijät vakavalle taudinkuvalle.

Suosittelemme, että estolääkitys aloitetaan mahdollisimman pian tartunnan toteamisesta tai altistumisesta, kuitenkin viimeistään seitsemän vuorokauden sisällä altistumisesta. 

Estolääkityksestä huolimatta on tarpeen edelleen huolehtia asianmukaisista varotoimista ja suojautumisesta, kun ollaan tekemisissä lintuinfluenssaan sairastuneen henkilön kanssa. 

Lintuinfluenssatapauksen lähikontakteille voidaan tapauskohtaisesti harkita kausi-influenssarokotusta, jos he eivät ole sitä kuluvalla influenssakaudella saaneet. 
Suositus influenssarokotuksesta 

Varotoimet terveydenhuollossa 

Jos terveydenhuollon vastaanotolle saapuu potilas, jolla epäillään lintuinfluenssavirustartuntaa, potilas sijoitetaan erilliseen tilaan ja hänen kasvoilleen asetetaan kirurginen suu-nenäsuojus, mikäli potilaan vointi sallii. Terveydenhuollon yksiköissä on tarpeen olla suunnitelma tartuntavaarallisen potilaan ohjaamisesta ja hoitopaikan valinnasta. 

Koska lintuinfluenssavirukset saattavat aiheuttaa ihmisille vakavia, jopa henkeä uhkaavia infektioita, hoitohenkilökunnan asianmukaiseen suojautumiseen on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota.  

Jos kliinisen taudinkuvan, altistumishistorian ja infektiolääkärin konsultaation perusteella päädytään tekemään lintuinfluenssavirustutkimuksia, hoitohenkilökunta noudattaa tavanomaisia, kosketus-, pisara- ja ilmavarotoimia ja käyttää seuraavia suojaimia: 

• FFP2/3 hengityksensuojain 
• suojalasit tai kasvot peittävä visiiri 
• suojatakki tai hihallinen muoviesiliina 
• suojakäsineet.

Suojahaalaria on mahdollista käyttää suojatakin sijasta, tällöin on huomioitava haalarin turvallisen pukemisen ja riisumisen ohjeistaminen ja koulutus. 

Mikäli alipaineistettua huonetta ei ole mahdollista käyttää, voidaan potilasta hoitaa yhden hengen huoneessa, jossa on oma WC. 
Varmistetun tapauksen kohdalla pisara-, kosketus- ja ilmavarotoimia jatketaan 14 vuorokauden ajan oireiden alusta. Oireettomalla henkilöllä aika lasketaan positiivisesta testistä alkaen. 

Työterveyslaitos ohjeistaa suojainten käytöstä henkilöitä, jotka käsittelevät sairaita eläimiä tai hävittävät niitä. Eläinten käsittelyssä suojainten käyttö on erilaista kuin terveydenhuollon toimintaympäristössä tapahtuvassa potilaiden hoitotilanteissa. 

Lintuinfluenssalta suojautuminen (Työterveyslaitos) 

Lintuinfluenssavirukselle altistuneiden jäljitys ja seuranta 

Ihmisen epäilty lintuinfluenssatartunta 

Kun ihmisellä epäillään lintuinfluenssatartuntaa, käynnistää hoitava lääkäri yhteistyössä hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavan lääkärin kanssa altistuneiden henkilöiden alustavan kartoituksen. Lisäksi on hyvä selvittää, onko henkilö ollut kosketuksissa tuotantoeläinten, kotieläinten tai muiden eläinten kanssa oireiden alettua. Altistuneiden kartoituksessa huomioidaan harkinnanvaraisesti myös henkilöt, jotka ovat käyttäneet asianmukaisia suojavarusteita. 

Positiivisen diagnoosin varmistuttua ihmisellä, käynnistetään altistuneiden henkilöiden jäljitys ja kontaktointi. Vastuu tartunnanjäljityksestä on hyvinvointialueella ja tietyissä tilanteissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (Tartuntatautilain 23 §). 

Eläimen epäilty lintuinfluenssatartunta 

Kun muulla kuin luonnonvaraisella eläimellä epäillään lintuinfluenssatartuntaa (siipikarja, turkistarhaeläimet, muut tuotantoeläimet, koti- tai lemmikkieläimet), hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaava lääkäri suorittaa altistuneiden kartoituksen. 

Positiivisen influenssa A -diagnoosin (tai H5 tai muun zoonoottisen influenssa-A alatyypin) varmistuttua muussa kuin luonnonvaraisessa eläimessä, käynnistetään altistuneiden henkilöiden jäljitys ja kontaktointi. Vastuu tartunnanjäljityksestä on hyvinvointialueella ja tietyissä tilanteissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (Tartuntatautilain 23 §). 

Ruokavirasto ilmoittaa eläinten lintuinfluenssalöydöksistä hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ja THL:lle. Ilmoittamisen yhteydessä kerrotaan eläimen löytöpaikan lisäksi muut mahdolliset lähetteestä ilmi käyneet lisätiedot sekä asiaa hoitavan Ruokaviraston valtioneläinlääkärin yhteystiedot. 

Altistuneiden informointi ja seuranta 

Altistuneille tiedotetaan tartunnan mahdollisuudesta ja lintuinfluenssan oireista sekä annetaan ohjeet hoitoon hakeutumisesta, jos heille tulee lintuinfluenssaan sopivia oireita. Terveysviranomaisten on hyvä suunnitella etukäteen, mihin terveydenhuollon toimipisteeseen oireiset henkilöt ottavat yhteyttä ja hakeutuvat hoitoon. Altistunutta on hyvä muistuttaa, että altistumisesta on syytä kertoa aina hänen ollessaan yhteydessä terveydenhuoltoon. 

Lintuinfluenssavirustartunnalle altistuneiden henkilöiden on syytä olla oireseurannassa. Altistuneiden on hyvä mitata lämpö kahdesti päivässä 14 vrk ajan viimeisen altistuksen jälkeen. Hyvinvointialueen tartuntatautiyksiköstä voidaan harkinnan mukaan olla altistuneeseen henkilöön yhteydessä oireseurannan aikana heidän parhaaksi näkemällään tiheydellä. 

Jos henkilöllä on jokin alla olevista oireista, hänen on tärkeää ilmoittaa siitä välittömästi terveysviranomaisille: 

• kuume (≥38°C) tai kuumeinen olo 
• hengitystieinfektion oireet 
• silmäoireet (punoitus, märkiminen) 
• mahasuolikanavan oireet.

Oireisten henkilöiden on tärkeää 

• noudattaa terveysviranomaisten ohjeita 
• suorittaa oireiden itseseuranta loppuun 
• hakeutua tarvittaessa tutkimuksiin ja hoitoon ja kertoa altistumisesta aina ollessaan yhteydessä terveydenhuoltoon 
• olla lääkitsemättä itseään 
• rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä 
• rajoittaa läheistä kosketusta eläimiin.

Tartunnan saaneelle ihmiselle altistuneet 

Yllä kuvattujen altistuneita koskevien suositusten lisäksi varmistetun humaanitapauksen lähikontakteille (esim. samassa taloudessa asuvat henkilöt, tai siihen verrattavissa oleva läheinen kontakti, terveydenhuollon henkilökunnan suojaamaton kontakti) suositellaan seuraavia toimia: 

• 14 vuorokauden karanteeni 
• aktiivinen oireseuranta 
• estolääkityksen aloitus infektiolääkärin konsultaation perusteella.

Lisäksi kaikille lähikontakteille suositellaan testausta oireista riippumatta. Negatiivisen tuloksen jälkeen testaus uusitaan, jos oireita ilmenee. 

Yksittäisiä henkilöstä toiseen tapahtuneita tartuntoja on todettu maailmalla, mutta ne ovat hyvin harvinaisia, ja tällöin henkilöiden välinen kanssakäyminen on ollut hyvin tiivistä. 

Karanteeni ja eristys  

Tarvittaessa hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän virkasuhteisella tartuntatautilääkärillä on mahdollisuus määrätä altistunut henkilö karanteeniin (tartuntatautilain 60 §) tai sairastunut eristykseen (tartuntatautilain 63 §). Oireisen tartunnan saaneen henkilön eristyksen pituudeksi suositellaan 14 vuorokautta oireiden alusta tai oireettomalla henkilöllä positiivisesta testistä.

Toimijoiden roolit ja vastuualueet lintuinfluenssaepäilyissä tai -tapauksissa 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 

THL vastaa väestön influenssavirusinfektioiden seurannasta. Tavoitteena on 

• seurata influenssavirusten esiintyvyyttä ja influenssaviruksissa tapahtuneita muutoksia 
• tunnistaa epätavallisia, uusia influenssaviruksia ja niiden aiheuttamia epidemioita, mukaan lukien ihmisten lintuinfluenssavirustartunnat. 

Lintuinfluenssaepäilyssä ja sen varmistuessa THL toimii tiiviissä yhteistyössä alueellisten ja paikallisten terveysviranomaisten, Ruokaviraston ja Työterveyslaitoksen kanssa sekä seuraa lintuinfluenssan epidemiologista tilannetta. 

THL raportoi ihmisissä todetuista lintuinfluenssatapauksista WHO:lle kansainvälisen terveyssäännöstön mukaisesti ja ECDC:lle rajat ylittävien terveysuhkien säännöstön mukaisesti. 

Ruokavirasto 

Ruokavirasto vastaa Suomessa siipikarjaa, luonnonvaraisia lintuja ja eläimiä koskevasta influenssaseurannasta ja influenssaepäilyjen tutkimisesta. Tarvittaessa Ruokavirasto käynnistää toimenpiteet taudin leviämisen ehkäisemiseksi ja taudin hävittämiseksi pitopaikasta yhdessä aluehallintoviraston kanssa. 

Ruokavirastossa tutkitaan lintuinfluenssavasta-aineita siipikarjassa, lintuinfluenssaviruksen esiintymistä luonnonvaraisissa linnuissa ja kartoitetaan lintuinfluenssan riskitekijöitä. 

Jos kansalainen epäilee lintuinfluenssavirustartuntaa linnuissa, hänen on tärkeää olla viipymättä yhteydessä kunnan- tai läänineläinlääkäriin, joka antaa toimintaohjeet. 

Epäilytilanteessa virkaeläinlääkäri tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä linnuista tutkimuksia varten. Näytteenotossa noudatetaan Ruokaviraston erikseen antamia ohjeita. Eläinperäiset näytteet tutkitaan Ruokavirastossa. 

Työterveyslaitos (TTL) 

TTL toimii asiantuntijalaitoksena työhön liittyvän lintuinfluenssavirustartunnan riskinarvioinnissa ja henkilönsuojainten käytössä työterveyshuollon tukena. 

TTL laatii yhteistyössä työsuojeluviranomaisen ja THL:n kanssa ohjeet työntekijöiden suojaamisesta tartunnalta sekä työssä tarvittavista henkilönsuojaimista ja niiden käyttöperiaatteista. Lisäksi TTL arvioi, millaisia henkilönsuojaimia ja suojavaatetusta kussakin altistavassa työssä tarvitaan. 

Lintuinfluenssalta suojautuminen (Työterveyslaitos)  

Hyvinvointialue 

Hyvinvointialueen tartuntataudeista vastaava lääkäri vastaa alueellaan ihmisten lintuinfluenssatartuntojen torjunnasta sekä tartunnalle altistuneiden jäljityksestä ja hoitoon ohjauksesta. 

Hyvinvointialue ohjaa ja tukee toimialueensa toimintayksiköitä lintuinfluenssan torjunnassa ja selvittää lintuinfluenssatartunnalle altistuneita. Hyvinvointialue varautuu lintuinfluenssatartuntojen torjuntaan ja potilaiden hoitoon sekä laatii varautumissuunnitelman. 

Kunta 

Tartuntatautilain (1227/2016, 31§) mukaan hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavan lääkärin on ilmoitettava kunnan eläinlääkintäviranomaiselle epäilemästään, toteamastaan tai tietoonsa tulleesta lintuinfluenssatapauksesta. 

Kunnaneläinlääkäreiden yhteystiedot ovat saatavilla Ruokaviraston verkkosivuilla tai kyseisen kunnan verkkosivuilta. 

Eläinlääkäripalvelut (Ruokavirasto)