Toimenpideohje m-rokkotapauksiin

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Tämä ohje käsittelee m-rokon ehkäisyä ja m-rokkovirukselle altistuneiden henkilöiden tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä.

Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavien yksiköiden sekä kliinisten mikrobiologian laboratorioiden käyttöön. Ohje ei käsittele m-rokon ehkäisyä matkailijoilla. Ohje ei ole juridisesti velvoittava.

M-rokkoa aiheuttava virus

M-rokko (ent. apinarokko) on infektiotauti, jonka aiheuttaa virus nimeltä MPXV (engl. monkeypox virus). MPXV kuuluu Orthopox-virusten sukuun. Samaan sukuun kuuluvat muun muassa lehmärokkovirus, ontelosyylävirus sekä isorokkoa aiheuttava isorokkovirus.

Tarttuminen

M-rokko on zoonoosi, eli ensisijaisesti eläimistä ihmisiin tarttuva tauti. Virus tarttuu ihmiseen tyypillisesti Afrikan mantereella villieläimistä, erityisesti jyrsijöistä. Tartunnan voi saada suorassa kontaktissa infektoituneeseen eläimeen.

M-rokko voi tarttua ihmisestä toiseen lähikontaktissa

• iho- tai limakalvokontaktissa
• seksikontaktissa
• pisaroiden välityksellä pitkään kestävässä kasvokkaisessa lähikontaktissa
• pyyhkeiden ja vuodevaatteiden välityksellä.

Euroopassa todetuista tartunnoista valtaosa on todettu miehillä, joilla on seksiä miesten kanssa. Riski tartuntoihin kasvaa, jos seksikumppaneita on runsaasti.

Tartuttavuusaika

M-rokkotartunnan saaneen henkilön katsotaan olevan tartuttava oireiden alusta aina siihen asti, kunnes ihorakkuloiden ruvet ovat hävinneet.

Jos ensioireet puuttuvat, tartuttavuusaika alkaa yksi vuorokausi ennen iho-oireiden ilmaantumista.

Taudinkuva

M-rokon itämisaika on tyypillisesti 6–13 vuorokautta (vaihtelu 5-21 vrk).

M-rokon ensioireita ovat kuume, päänsärky, turvonneet imusolmukkeet, lihaskipu, selkäkipu ja/tai yleinen väsymys. Ensioireista 1–3 päivän kuluessa ilmaantuu m-rokolle tyypillinen rakkulamainen ihottuma, jota muodostuu erityisesti kasvoihin sekä käsien ja jalkojen alueelle. Myös suun limakalvoille ja genitaalialueille voi muodostua rakkuloita. Kun tauti etenee, rakkulat kasvavat ja muuttuvat märkiviksi. Lopulta ne kuivuvat.

Oireet kestävät tyypillisesti 2–4 viikkoa. Yleensä tauti paranee itsestään.

Vakavat taudinkuvat ovat mahdollisia erityisesti niillä, joiden puolustuskyky on muun sairauden tai lääketieteellisen hoidon vuoksi heikentynyt.

M-rokon epäily

M-rokkoa on syytä epäillä, jos

• henkilöllä on m-rokkoon sopivat oireet ja
• henkilöllä on edeltävän kolmen viikon aikana ollut kontakti m-rokkoa sairastavaan ihmiseen tai
• henkilö on matkustanut alueella, jolla m-rokkoa esiintyy tai
• henkilöllä on ollut lukuisia seksikumppaneita.

Ennen hakeutumista terveydenhuoltoon m-rokkoepäilyn vuoksi on tärkeää soittaa ja kertoa tartuntaepäilystä. Näin voidaan välttää suojaamattomat kontaktit henkilökunnan ja potilaan välillä, ja sairastuneelle voidaan järjestää soveltuva tila yhden hengen huoneessa tutkimusten ja hoidon ajaksi.

M-rokon toteaminen

M-rokko todetaan tautiin sopivan oirekuvan (ihottuma) ja positiivisen laboratoriotestin perusteella. MPXV voidaan laboratoriossa osoittaa ihomuutoksista otettavalla geenimonistus- eli PCR-menetelmällä. Tällä hetkellä m-rokon diagnostiikkaa tehdään Suomessa HUSLABissa.
Lue lisää: Orthopox-virus (HUSLABin tutkimusohjekirja)

M-rokon hoito

Hoito on oireenmukaista, ja tauti paranee tavallisesti itsestään muutamassa viikossa. Uusia viruslääkkeitä voidaan käyttää harkiten vakavien m-rokkotapausten hoidossa. Lääkkeiden saatavuus on rajallinen.

M-rokon ennaltaehkäisy

Hyvä käsihygienia ja yskimishygienia vähentävät tartuntariskiä. Iho- ja limakalvokontaktia ja muuta läheistä kanssakäymistä sairastuneen henkilön kanssa kannattaa välttää.

M-rokkoa vastaan ei ole Suomessa tällä hetkellä käytössä rokotetta.

M-rokkoon sairastuneen lähikontaktit

M-rokkoon sairastuneen lähikontaktiksi luokitellaan henkilöt, jotka ovat olleet sairastuneen kanssa tämän tartuttavuusaikana (katso määritelmä edellä) alla mainituissa kontakteissa:

• sairastuneen seksikumppanit
• henkilöt, jotka ovat olleet iho- tai limakalvokontaktissa
• samassa taloudessa asuvat tai riskiarvion perusteella vastaavissa olosuhteissa sairastuneen kanssa oleskelleet henkilöt
• riskiarvioon voi vaikutta esimerkiksi, onko henkilöillä ollut useampia fyysisiä kontakteja (kuten henkilöt, jotka ovat yöpyneet samassa tilassa) ja/tai ovatko henkilöt käyttäneet samoja vaatteita, vuodevaatteita tai esineitä (esim. ruokailuvälineet) sairastuneen kanssa
• sairastunutta hoitaneet henkilöt (kuten terveydenhuollon henkilöstö), jotka eivät ole suojautuneet asianmukaisesti
• lähikontaktiksi ei luokitella terveydenhuollon työntekijää, jolla on ollut lyhyt kontakti sairastuneeseen ja hän on käyttänyt kirurgista suu- ja nenäsuojainta ja suojakäsineitä
• laboratoriohenkilökunta, joka on altistunut virusta sisältäneelle näytteelle
• muut tapauskohtaisen riskiarvion perusteella lähikontakteiksi määriteltävät henkilöt
• esimerkiksi henkilöt, jotka ovat oleskelleet pitkään (yli 3 tuntia) kasvotusten (alle 2 m etäisyys) sairastuneen kanssa
• henkilöt, jotka ovat olleet seksikontaktissa tilaisuudessa, jossa on todettu m-rokkotapauksia. Tällöin tieto altistumismahdollisuudesta pyritään välittämään esimerkiksi tilaisuuden järjestäjän kautta tilaisuuteen osallistuneille.

Suositukset lähikontakteille

Lähikontaktien on suositeltavaa

• seurata päivittäin oireiden ilmaantumista ja mikäli oireita ilmaantuu, ottaa puhelimella yhteyttä terveydenhuoltoon. Mahdollisia oireita ovat muun muassa kuume, päänsärky ja väsymys ja iho-oireet.
• noudattaa hyvää käsihygieniaa ja käyttää maskia. Kädet on hyvä pestä huolellisesti saippualla ja/tai käyttää alkoholihuuhdetta
• välttää lähikontakteja, myös perheen sisällä, mukaan lukien seksikontaktit
• välttää läheisiä kontakteja raskaana oleviin ja lapsiin sekä henkilöihin, joilla on vakava perussairaus (esim. immuunipuutteisiin)
• välttää kontakteja erityisesti jyrsijöihin, mutta myös muihin nisäkkäisiin.

Suojautumien terveydenhuollossa

Terveydenhuollossa tulisi huolehtia riittävästä suojautumisesta, kun tutkitaan tai hoidetaan potilasta, jolla epäillään tai jolla on varmistettu m-rokkotartunta. Näissä tilanteissa on suositeltavaa noudattaa tavanomaisia varotoimia sekä kosketus- ja pisaravarotoimia sekä käyttää seuraavia suojaimia:

• FFP2/FFP3 -hengityksensuojain
• Suojalasit tai kasvot peittävä visiiri
• Suojatakki (tai hihallinen muoviesiliina) ja suojakäsineet.

Näytteenottajat suojautuvat samalla tavalla kuin muu hoitohenkilökunta.

Sairaalassa potilasta on syytä hoitaa yhden hengen huoneessa, jossa on oma wc ja suihku.

Korkean riskin toimenpiteet (aiempi termi: aerosoleja tuottavat toimenpiteet) on suositeltavaa toteuttaa alipaineistetussa ilmavarotoimihuoneessa.

Korkean riskin toimenpiteitä ovat esimerkiksi:

• liman avoin imu hengitysteistä (sisältää trakeostomian hoidon)
• indusoitu yskösnäyte
• bronkoskopia, laryngoskopia
• intubaatio, ekstubaatio
• noninvasiivinen ventilaatio (NIV), esimerkiksi jatkuva positiivinen ilmatiepainehoito (CPAP) ja kaksoispaineventilaatio (BiPAP)
• ylämahasuolikanavan tähystystutkimukset
• suu-, nenä- ja korvakirurgia, kasvokirurgia

Suosittelemme, että raskaana olevat tai immuunipuutteiset työntekijät eivät osallistu epäiltyjen tai varmistettujen m-rokkotapausten hoitoon.
Tavanomaiset varotoimet ja varotoimiluokat

Siivous, pyykinpesu ja puhtaanapito

• Sairastuneen käyttämät astiat ja aterimet pestään käytön jälkeen.
• Käytetyt nenäliinat ja muut kertakäyttöiset tuotteet heitetään suoraan roskiin. Sairastuneen huoneessa on hyvä olla oma roskapussi, joka suljetaan ennen kuin se viedään jäteastiaan. Muista pestä kätesi, kun olet käsitellyt roskia tai koskenut käytettyihin nenäliinoihin yms.
• Sairastuneen käyttämä huone siivotaan ilman tarpeetonta pölyn nostamista ilmaan. Käytä siivotessa kertakäyttöisiä tuotteita, jos mahdollista.
• Kosketus- ja pöytäpinnat on hyvä pyyhkiä päivittäin tavanomaisella puhdistusaineella. Kosketuspintoja ovat esimerkiksi ovenkahvat, valokatkaisimet ja kaukosäätimet.
• Siivoa wc-tilat päivittäin roiskeita välttäen. Siivousta voi tehostaa kotitalouskäyttöön tarkoitetulla desinfektioaineella esimerkiksi kloorituotteilla.
• Suosittelemme, että sairastuneen tekstiilit ja liinavaatteet pestään 60–90-asteisessa vedessä muusta pyykistä erillään. Käytä pesuainetta. Vältä pyykin tarpeetonta käsittelyä ja pöllyttelyä. Kun olet käsitellyt likaisia pyykkejä, pese kätesi huolellisesti vedellä ja saippualla tai puhdista ne alkoholipitoisella käsihuuhteella.

Tapausten ilmoittaminen ja hoidon kustannukset

M-rokko on valvottava tartuntatauti. Lääkärin sekä mikrobiologian laboratorion tulee tehdä tartuntatauti-ilmoitus laboratoriokokein varmistetuista tapauksista tartuntatautirekisteriin.

Taudin diagnosoineen lääkärin on syytä ensi tilassa ottaa yhteys hyvinvointialueen tartuntatautiyksikköön ja THL:n tartuntatautilääkäriin (ks. yhteystiedot).

Tutkimus- ja hoitokustannuksista hyvinvointialue voi periä asiakasmaksun.

Ohjeet m-rokkoon sairastuneille

• Pysy mielellään kotona ja vältä läheistä kontaktia muihin ihmisiin, kunnes ihorakkulat ovat hävinneet.
• Oleskele kotona yhdessä huoneessa, jos mahdollista.
• Älä käytä taloyhtiön yhteisiä tiloja esim. saunaa tai pesutupaa.
• Vältä erityisesti kontaktia henkilöihin, joiden puolustuskyky on muun sairauden tai lääketieteellisen hoidon vuoksi heikentynyt sekä raskaana oleviin, pikkulapsiin ja ikäihmisiin.
• Vältä seksiä ja fyysistä kontaktia muihin, kunnes ihottuma ja rakkulat ovat kokonaan parantuneet (halaaminen, suutelu, samassa vuoteessa nukkuminen).
• Vältä kosketusta eläimiin ja anna eläimen ruokinta ja muu hoito toisen kotona olevan tehtäväksi. Jos sinun on välttämätöntä hoitaa eläintä, käytä suojakäsineitä ja kasvomaskia.
• Älä jaa muiden kanssa käytössäsi olevia henkilökohtaisia tavaroita, esimerkiksi vaatteita, vuodevaatteita, pyyhkeitä, ruokailuvälineitä.
• Jos et voi välttää muiden ihmisten kohtaamista, käytä kasvomaskia.